... niinko Vilkkiläs kissoi?

Mää pani Sinfonia, Ruska sulhaskolli, kuva oikee näitteihi kehyksii ja näyti tätä Ruskal. Ruska ei viäl korvaas lotkauttanu. Luva kans julkase tämä kuva tääl plokissaki. Eiks vaa olekki kommee ja kaunis kollikissa, tämä Mäkikatin Sinfonia? Kyl tämä kans kelpais riijjustaa. 

Tämä sulhane o ollu valittun Ruskal jo viime kevvääst alkai. Sinfonia o sinitäplikäs eurooppalaine uros. Ruskal o ollu kolme piänt juaksuu, joist keskimmäisel kerral häne kuljetettii Sinfonia tyä. Mut Ruskast paljastuki sillo oikee pirttihirmu, eikä hän tahtonu yhtää ol missää tekemisis kenenkää Sinfonia kans. Varmaa lähinnä Ruska pelläästy kauheesti, ko joutu pitkä matka päähää kottoo viaraitte kissoje ja viaraitte ihmisten joukkoo viaraisii paikkoihi. Koko juaksuki tyssäs sihe paikkaa, ko Sinfonia lähesty ystävällisesti Ruska-fröökynää. Ruska oli nii kiukkuine, et kuulemma sylki pelkästäs Sinfonia hiakkafatilleki. 

Sen jälkee o yks kolmepäiväne juaksu täl mee kissafröökynäl ollu. Sillo ei ryhdytty mihenkä toimii, ko oli etukättee Ruska kasvattaja ja omistaja kans sovittu, et kattotaa ny tämä juaksu kaikes rauhas et kui kauvva se kestää ja minkä kaava mukane se o. Et osataa sit seuraaval kerral varautuu. Kolme päivää se kesti niinko ensimmäiselläki kerral viime kevvään. Tämä oli syyskuu loppupual. 

Sillai o sovittu, et seuraavaks o Sinfonia vooro matkustaa meil. Jos vaa fröökynä suvaittis juast. Ilmeisesti häl ei ol mittää hinkuu ruvet äitiks. Ilmeisesti hän o ihan tyytyväine elämääs tälläi näi.  Antaas kattoo, kullai käy. Koska Ruska juaksee ja millai hän ottaa Sinfonia vastaa. Ruska pittää meit piänes epävarmuudes ja jännitykses. 

Tänä syksyn o Ruska pikkusiskol Beal ollu kahdet sulhastreffit. Ensimmäisel kerral heil ei viäl tärpänny. Beast ja häne sulhasestas Joonatanist o nättei kuvia tääl.  

Mitä opimme tästä? Ei se sanonta et o niinko Vilkkiläs kissoi, ain pidäkkää paikkaas. Ei ne kissat vaa napist painamal lissäänny.  

Sama näkkyy mee suvipaikas Koskellaki. Suvel siäl oli kaks vakituist navettokissaa Musta Miina ja Miisu. Miisu sai kaks pentuu, jokka hän piilotti nii hyvi, ettei niit suve aikan löydetty eikä saatu ihmiste ilmoil. Niist toine hävis loppusuvel jäljettömmii. Syys-lokakuus mää yriti monen viikoloppun loukuttaa toist jäljel jäänyt pentuu, mut ei siit tullu mittää, ko ruuvvaat vaa hävis loukust mut loukku ei lauvvennu. Sit mää ajatteli surumiälel, et no ni, pentu o kohtalos valinnu.  Ei hänest tul kotikissaa, hän jää kesyttämättömäks navettokissaks viättämää villii ja vappaat elämää.

Ny sit sej jälkee o emokissa Miisu hävinny. Lähimettäs asustaa ilves, olisko se viäny, tai kettu? Mut yks aikuine kolli, joka koko suviaja oli omil reissuillas, o kuulemma tullu takasi kotonavettoos ja valmiil ruakakupil. Kai se sanonta pittää paikkas et routa kollikissanki kottii ajjaa. Kolme kissaa siäl tälhetkel o, tämä paluumuuttaja musta kolli, Musta Miina, joka syyst tai toisest ei saa pentui, ja tämä keskekasvune, jonka mää ole nimittäny Pyryks. Musta Miina o vissii ottanu Pyry hoiviis ko tämä oma emo o hävinny. Pyry sukupualest ei ol viäl tiatoo, ko hän ei ol esittäytyny kunnol niät vois kattoo.  

Pyryl ja Mustal Miinal ja mustal kollil tullee ruaka-toimitus navettoo joka ilta, ja he ossaa sitä varrot. Heil o lämmitystäki luvattu järjästää. Mut kovi o lyhkäst ja epävarmaa näitte kissoje elämä. Ei se sanonta, et o niinko Vilkkiläs kissoi, siäl maatalossakkaa ol ainakaa tänä syksyn toteutunu. Vaik siäl o kuulemma välil ollu yli kymmenenki kissaa ni nyte o vaa kolme.

Yks eläinlääkäri oli laskenu, kui paljo yks ainoo leikkaamaton naaraskissa voi saad jälkeläisii ja lissääntyy muutama vuade aikan. Jos häne laskelmaas soveltais mee sukulaispaika navettokissoihi, se menis tälläi. Miisu ja uus pentu (jos se o tyttö) sais ens suven kahdet pennut ja kummallaki kerral kumpiki neljä pentuu, joist pualet olis tyttöi. Sit siäl navetos olis ens syksyn 20 pualvillii kissaa (jos laskee mukkaa Musta Miina ja tämä nyte takasi tullee musta kolli). Ja jos kissat jatkas sammaa tahtii, ni seuraavan syksyn siäl vois ol jo 70 kissaa ruakittavan. Mut käytännös tämä laskelma ei stemmaa. Miisu itte o hävinny. Miisu pennuist yks ainoo jäi henkii, ja tämä yks ainoo pentukissa voi yht hyvi ol kolli. Jos se o kolli, ni ainakaa tämä naveto kissat ei ennää lissäänny. Ja näyttää silt, et näitte ulkokissai hävikki o aika suuri.

Toivotaa kumminki, et Musta Miina ja Pyry ja musta paluumuuttaja selvii talvest ja talve tuiskuist ja vaaroist ja saadaa taas treffat hee kansas ens kevvään ja suven.

Täsä kuvas Ruska o tunkenu ittes isännä syllyy. Häl o semmone tapa, ekko isäntä ottaa sanomalehde ja levittää se kööki pöydäl, kissa tullee ja lyä maate lehde pääl. Ja jos isäntä istuu nojatoolii ja ottaa lehde polvelles - niinko täsä - ja meinaa lukkee lehtee, ni Ruska luulee, et se lehti o ihan hänt varte asetettu sihe ja hän mennee nukkumaa ja kehräämää lehdelukija polvel. Hurina vaa kuuluu: hur-hur-hurrrr.