Ko mu ensimmäine kissani Sohvi oli saanu pennut ja mää sai seurat niitte kehityst, se oli minul mahtava elämys, paljo isompi ko joku yks ulkomaamatka. Mää aljoi ajattelemaa, et no ni, tätä mää tahdo viäl toisenki kerra, kissapentui.
Mut siin vaihees meil tuli jo kolmas kissa, Keiju, eurooppalaine mustasavu (Kissankellon Kukka-Keiju). Keijunki ihmisperheesee oli tullu allerkiaeppäilyit. Ko Keiju tuli mee huushollii, Sohvi oli leikattu ja liki neljä vuade vanha. Kesäheinä oli reilu vuade vanha. Keiju oli kolmevuatias ja oli aikasemmas kodissas saanu yhdet pennut.
Keiju ja Kesäheinä pääsi äkkii samal aaltopituudel, ko heil oli kummallaki pari viiko välei juaksui. He kiamurteli laatteel ja kurnutti sulas sovus ja hyväs yhteisymmärrykses. Sohvi muutti oleskelemaa köökii ja alko murjottammaa. Mää hämmästyi Sohvi käytöst ja vei häne eläinlääkäril. Sohvil todettii anaalirauhase tulehdus ja syyks eläinlääkäri arveli, et Sohvi ei tykkää käyd samas hiakkalaatikos ko muut tai ei ainakaa samas ko tämä uus kissa, Keiju. Hän o alkanu viarastammaa hiakkalaatikol käymist, pidättäny ja pidättäny, saanu ummetukse ja siit anaalirauhase tulehdukse, arveli eläinlääkäri. Jos o kolme kissaa, täytyy ol yht monta hiakkalaatikkoo. Kissa tarttee ommaa rauhaa käyd asioillas.
Oppia ikä kaikki! Mää hankei uusii hiakkalaatikoit ja pani yhde vessaa ommaa rauhaas. Sohvi sai lääkekuuri ja tulehdus parani ja Sohvi lakas murjottamast. Mut ei Sohvi pokka ainakaa vuatee kestäny maat samas sänkys Keiju kans, ei edes sänky äärilaidoil, kaukan toisistas. Jos Sohvi oli menny mu sänkyyni nukkumaa ja Keiju tuli kans, Sohvi mulkoili paheksuvasti Keijuu. Jos tämä ei ymmärtäny lähtee lampsimaa, Sohvi häipy itte. Hän oli selvästi sitä miält et ny riitti, mää en ainakaa ton kans samas sänkys makkaa! Myähemmi Sohviki tottu Keijuu eikä ollu moksiskaa täst. Mut läheisii väleihi he ei koskaa tullu.
Sohvi ja Keiju oli arvostuntevii matroonakissoi. Keiju joskus nuali Sohvi naamaa mut Sohvin en ikän nähny nualeva Keijuu. Siit päätteli, et Sohvi oli ykkäsmatroona.
Täsä välis mää oli alkanu käymää kissanäyttelyis, oli tutustunu rotukissakasvattajjii ja kiinnostunu erityisesti eurooppalaisest lyhytkarvaskissast. Pohjois-Euroopas maatiaiskissat o parhaite säilyny sekottumati muihi rotuihi. Eurooppalaine ihastutti minnuu kai sentähde, et se oli mu miälestäni tavalline peruskissa ja muistutti niit kissoi, joit mää oli tuntenu. Mää oli liittyny eurooppalaiskissayhdistykse jäseneks ja aljoi käymää niitte järjestämis tilaisuuksis ja kokouksis. Tavalliset maatiaiskissat ei ol eurooppalaisii mut jokuset harvat maatiaiskissat voidaa rekisteröid eurooppalaiseks. Oikeastas kaikki eurooppalaiskissarodu kantakollit ja kantaemot o ollu tavallissii maatiaiskissoi. Mut eurooppalaisel o määritellyt rotuominaisuudet, ei esimerkiks Sohvi tai Kesäheinä olis kelvannu eurooppalaiseks. Mut rakkaampii he silti mul oli ko joku rotu.
Mut Keijuki sit saapu tähä mu omie kissojeni perheesee. Yks mu siskopoikani sano Keijuu kerra keijukaiskissaks. Siit Keiju sai lempinime.
Ja tarina senko vaa jatkuu...
 |
| Keijukaiskissa, Kissankellon Kukka-Keiju, uude kotis ikkunalaudal Viherlaaksos joulun 1995. |
Mut siin vaihees meil tuli jo kolmas kissa, Keiju, eurooppalaine mustasavu (Kissankellon Kukka-Keiju). Keijunki ihmisperheesee oli tullu allerkiaeppäilyit. Ko Keiju tuli mee huushollii, Sohvi oli leikattu ja liki neljä vuade vanha. Kesäheinä oli reilu vuade vanha. Keiju oli kolmevuatias ja oli aikasemmas kodissas saanu yhdet pennut.
Keiju ja Kesäheinä pääsi äkkii samal aaltopituudel, ko heil oli kummallaki pari viiko välei juaksui. He kiamurteli laatteel ja kurnutti sulas sovus ja hyväs yhteisymmärrykses. Sohvi muutti oleskelemaa köökii ja alko murjottammaa. Mää hämmästyi Sohvi käytöst ja vei häne eläinlääkäril. Sohvil todettii anaalirauhase tulehdus ja syyks eläinlääkäri arveli, et Sohvi ei tykkää käyd samas hiakkalaatikos ko muut tai ei ainakaa samas ko tämä uus kissa, Keiju. Hän o alkanu viarastammaa hiakkalaatikol käymist, pidättäny ja pidättäny, saanu ummetukse ja siit anaalirauhase tulehdukse, arveli eläinlääkäri. Jos o kolme kissaa, täytyy ol yht monta hiakkalaatikkoo. Kissa tarttee ommaa rauhaa käyd asioillas.
Oppia ikä kaikki! Mää hankei uusii hiakkalaatikoit ja pani yhde vessaa ommaa rauhaas. Sohvi sai lääkekuuri ja tulehdus parani ja Sohvi lakas murjottamast. Mut ei Sohvi pokka ainakaa vuatee kestäny maat samas sänkys Keiju kans, ei edes sänky äärilaidoil, kaukan toisistas. Jos Sohvi oli menny mu sänkyyni nukkumaa ja Keiju tuli kans, Sohvi mulkoili paheksuvasti Keijuu. Jos tämä ei ymmärtäny lähtee lampsimaa, Sohvi häipy itte. Hän oli selvästi sitä miält et ny riitti, mää en ainakaa ton kans samas sänkys makkaa! Myähemmi Sohviki tottu Keijuu eikä ollu moksiskaa täst. Mut läheisii väleihi he ei koskaa tullu.
Sohvi ja Keiju oli arvostuntevii matroonakissoi. Keiju joskus nuali Sohvi naamaa mut Sohvin en ikän nähny nualeva Keijuu. Siit päätteli, et Sohvi oli ykkäsmatroona.
Täsä välis mää oli alkanu käymää kissanäyttelyis, oli tutustunu rotukissakasvattajjii ja kiinnostunu erityisesti eurooppalaisest lyhytkarvaskissast. Pohjois-Euroopas maatiaiskissat o parhaite säilyny sekottumati muihi rotuihi. Eurooppalaine ihastutti minnuu kai sentähde, et se oli mu miälestäni tavalline peruskissa ja muistutti niit kissoi, joit mää oli tuntenu. Mää oli liittyny eurooppalaiskissayhdistykse jäseneks ja aljoi käymää niitte järjestämis tilaisuuksis ja kokouksis. Tavalliset maatiaiskissat ei ol eurooppalaisii mut jokuset harvat maatiaiskissat voidaa rekisteröid eurooppalaiseks. Oikeastas kaikki eurooppalaiskissarodu kantakollit ja kantaemot o ollu tavallissii maatiaiskissoi. Mut eurooppalaisel o määritellyt rotuominaisuudet, ei esimerkiks Sohvi tai Kesäheinä olis kelvannu eurooppalaiseks. Mut rakkaampii he silti mul oli ko joku rotu.
Mut Keijuki sit saapu tähä mu omie kissojeni perheesee. Yks mu siskopoikani sano Keijuu kerra keijukaiskissaks. Siit Keiju sai lempinime.
Ja tarina senko vaa jatkuu...
Keijuhan näyttää ihan meidän prinssiltä. Huomaan vaaran merkkejä, yksi kissa tuo tullessaan muita : ) Meille on tullut noita villiintyneitä kissoja lähes joka kevät. Jotkut uskaltavat sisään Neron kupille kun ovi on auki. Mutta Nero ei tykkää niistä ja monta lääkärinreissua on jouduttu tekemään. Olen vienyt kodittomat eläinsuojelukeskukseen ja kaikki ovat saaneet kodin. Jos Nero ei pelkäisi muita kissoja, olisivat ne kaikki varmaan jääneet tänne asumaan.
VastaaPoistaHyvi päätelty, Cheri. Monil ihmisil kyl riittää yks kissa. Mut jokuset hullaantuu ja alkaa kokkoomaa kissakokoelmaa...
PoistaIhania kissajuttuja ja -kuvia! Olen juuri se nelikymppinen kissahöperö mistä kerroit :-D Mutta sitä et kertonut, tuliko sinusta sitten semmoinen!
VastaaPoistaOnni Rufus vei sydämen, mutta niin kaikki muutkin. Todella kauniita. Onneksi Sohvi sai kodin luotasi.
Saila, mää koko aja kerro... sitä kui höperö must tuli, paljo höperömpi ko mää olisi voinu edes kuvitel. Ja sinust ja su kahdest kissastas ei voi puhhuu saman päivänäkkää ko minu kissahöperyydestäni. Ny ollaa vast/jo kissas nummero kolme.
PoistaKaunis oli tämäkin kissasi. Ja kaunis oli nimikin: Kissankellon Kukka-Keiju!
VastaaPoistaIhana että tarina jatkuu:)
Myrsky, nime keksimine pentukissal o jännä juttu. Mää ihmetteli ain, ko Keiju tuntu oleva nii sopiva nimi täl kissal. Keiju pysy hoikkan ja keijukaiskelvän (max 3 killoo) verrattun Sohvii ja Sohvi jälkeläisii, joil oli taipumust koko aja lihot.
PoistaEnpäs oo tuommosia kissojen vessa asioita arvannu. Meillä on kans vanha kissa Tepa, joka ei kovin sanottavasti ilahtunut kun tyttären nuori kissa muutti meille viime keväänä. Tämä nuorempi haluaisi leikkiä, vaan vanhempi antaa heti ilmaveivit jos ei jo katseesta ymmärrä häipyä. Vähintään muutama rappunen pitää olla väliä, jos rappusissakin nukkuvat "porukalla"
VastaaPoistaTaina, hauskasti sanoit, et vanhempi kissa antaa ilmaveivit. Kissoje keskinäine tutustumine ja miältymine toine toisiis saattaa ol hyvi yksilöllist. Voi ol et se vanhempiki vähitelle pehmenee nuarempaas kohtaa.
PoistaIhanat kissapostaukset jatkuvat ♥
VastaaPoistaIhana nimi :Keiju ♥
Seijastiina, Keiju oli hyvä nimi, kasvattaja antama. Keiju oli koko ikäs keijukaiskevyt, sopiva nimi oli ihan piänel pennul osattu keksii, kovi luanteeomane.
Poista