sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Sohvin pennut

Sohvi synnytti pennut 14.12.1993. Täs kuvas pennut o jo isoi lomppei,
kuva o otettu helmikuus 1994. Pennut vasemmalt: Minni (pitkäkarvainen
hopeatiikeri tyttö, Onni-Rufus (punatiikerivalkoinen poika), Kesäheinä
ja Varpu-Misu (kilpikonnahopeatiikerivalkoiset tytöt). 



















Tarina Sohvi-kissast (1991-2005) jatkuu.

Sohvi kans kävi sillai, et me eleltii onnellisen pari ja pual vuat ja sit Sohvi sai pennut. Ne pennut ei tullu yllätyksen. Se oli ihan sovittu ja suunniteltu juttu ja suurel vaival kolli hommattu. Ko mää nimittäi aljoi suunnittelemaa, et samal vaival ko mää pidä yhde kissa mää voisi pittää kaksiki, ja niil olis seuraa toisistas. Jos Sohvi sais pennut, mää voisi pittää niist yhde ja muil hankkii kodit.

Sohvil järjästettii träffit yhde mustasavu kolli kans Nokial saakka. Ko ei likempää kollii löytyny. Joulukuus 1994 Sovi synnytti kirjava pentuee, yhde kolli ja kolme naarast.

Yks pennuist, pentuee kuapus, oli tämä söpöne Minni. Hänest tuli komia hoppeetiikeri ja yllätykseks pitkäkarvane.

Täst pentueest mää opei uusii asioit mm. pitkä- ja lyhytkarvasuude ja punase väri periytymisest.

Minni paljasti sen, et kummatki lyhytkarvasist vanhemmist oli pitkäkarvatekijä kantajii. Minni sattu perimää tämä pitkäkarvatekijä kummaltaki pualelt ja hänest tuli pitkäkarvane.




















Täsä o Onni Rufus piänen. Mää annoi täl kollipennul nimeks Onni. Uudes kodis hänel annettii toine nimi Rufus, virallisesti Onni Rufus. Mut hänt sanottii enimmäkses Ruffeks.



































Täsä o Ruffe ison.


















Täs kuvas o Kesäheinä (vas.) ja Varpu (oik.), niinko kaks marjaa. Varpu sai uudelt perheeltäs nimeks Misu.

















Täs o pikkupikkuriikkine Misu elämäs alvus.
















Täs kuvas Misu o 17 vuade vanhan kotonas Kauniaisis. Niinko kuvast näkkyy, hän viihtyy saunas. Täl hetkel Misu o jo ohittanu kunnioitettava 18 vuade ijä ja tiätääkseni voi hyvi. Hän o ainoo, joka täst poikueest o viäl henkis.





































Saman iltan ko Sohvi pennut synty, mul luannostas selvis, et mää pidä ittelläni tämä Kesäheinä. Hän jäi mun toiseks kissakseni Sohvi kaveriks. Täs kuvas Kesäheinä o vuade ikkäine ja tyypillisesti tunkenu ittes Sohvi kainaloo. Muil kolmel löyty kaikil hyvä koti.

Tarina jatkuu... Toivottavasti ette kyllästy mu juttuihini, ko täst alko tulemaa nii kissapitost juttuu ja valla vanhai muistelemist. 

24 kommenttia:

  1. En minä ainkaan kyllästy. Itse olen aina ihan ulalla noista sun kissoistasi, mutta meidän likat aina tietää kuka oli kennekin pentu ja muistaa ne. En taida kyllä tästäkään oppia... (laho pää...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa et tee likat muistaa. Mut Kesäheinää sää et paljo nähnykkää paitsi sillo, ko se kualas ja oksensi ja valitti su autossas. EI ihme josset sää sitä muist ja kuka oli se pentu.

      Poista
  2. Ei kyllästytä yhtään!
    Hellyyttäviä kuvia ja muistoja. Ruffe on minun suosikki. Olin nuorena itse saman värinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, Daisy. Olet siis ollu punatukkane.

      Poista
  3. Öööö - tuota. Ei kyllästytä! Sen taisit arvatakin? Onpa ihanan suloisia. Tuo ensimmäinen kuva on upea ja hauskasti erivärisiä kisuja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustaki noi imetyskuvat o hianoi! Ne Sohvin pennut oli minust niinko kirjava kukkakimppu.

      Poista
  4. Löysin blogisi. Ihania kissoja. Olen itsekin tosi kissa rakas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eetuliina, hauskaa et poikkesit tääl.

      Poista
  5. Ei todellakaan kyllästytä! Näitä on enemmän kuin kiva lukea. Suunnattoman suloisia pentukuvia! (Täällä jalat notkahtivat tuon Rufuksen kohdalla.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky, kiva et Ruffe sai heti aikaseks kaks jalkainotkahdust (Daisy ja sinu). Ruffest tuli ystäväni kissa. Ystäväni miäs sano joskus, et Ruffe o ollu häne vaimos elämä suurin rakkaus... Valitettavasti Ruffe menehty n. 9-vuatiaan vaikeesee mahakasvaimee.

      Poista
  6. Ihana Sohvi ja Sohvin pennut....ihanat kisust joka kuvass...☺

    VastaaPoista
  7. Voi jufe, multa on nyt menny tän kissakirjottelun alku ohi silmien. Luen ne sitt illemmalla. Toi Ruffe olis ollus just mun kissa, on niiiin söpö pentuna, ja isonakin. Ja sitäpaitsi mun isän nimi oli Rufus.
    Niin sitä vaan kissoistakin ajan kulun huomaa, ihan niinku lapsistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt Ruffe sai jo kolmannee ihailija sinust, Kristiina S. Kissa elämä kestää ehkä keskimääri vajaat 20 vuat korkeintas. 18-vuatias kissa o jo AIKA vanha. Se o lyhyt aika ihmise elämäs, vaik toisaalt pitkäki. Jos ihmise ikä o 80 vuat, ei siihe 80 vuatee mahdu ko ehkä viis kokonaist kissaelämää perätyste. Jos kissat o lyhytikäsii ja kualee enne-aikasesti, sillo mahtuu tiätysti enämpi.

      Poista
  8. Tykkään kovasti näistä kissajutuista. Vähän niin kuin vertaistukea. Olen alkanut ymmärtää miksi ihmiset usein haluavat kaksi kissaa. Joskus tunnen riittämättömyyttä Neron kanssa. Neron kaksi sisarusta menivät ystäväni luo samaan kotiin. Nerollekin etsin kotia, mutta en sitten voinutkaan luopua hänestä vaikka ajattelin että nyt olen kissan vanki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, Cheri: vertaistukkee. Määki sai varmaa aikoinas vertaistukkee eurooppalaiskissarenkaa ihmisilt ja sentähde meni mukkaa sin toimintaa. Oli siin tiadonhaluki mukan kans. Kissat rupes kiinnostaa ihan muutonki ja laajemmi. Minul kissaharrastus paisu peräti viitee kissaa ja se oli ehkä täl kissammammal jo vähä liikaa vaik siit laumast selvisinki. Sentähde toisaalt ole kauheesti nauttinu täst nykytilanteest et o vaa yks kissa. Vaik tämänki kohdal o ollu tavotteen hommat yhdet pennut. Mut niitte myymine ja kotie hommaamine niil ei onneks ol mun vastuullani sentähde et Ruska o mul sijotukses ja kasvattaja vastaa niist pennuist. Mää saa pentuelämykse mut ei tartte ottaa vastuut pentuje loppuelämäst. Ruska vaa ei ol kauheesti viäl osottanu innostust tätä projektii kohtaa. (On mul täl kerttaaki semmone piäni ajatuksepoikane muhimas, et jos niist Ruska pennuist kattelis toist kissaa. Mut mun rahkeillani ei kaht kissaa enempää voi ajatel.)

      Poista
  9. Voi että on suloisia, etenkin tuo punainen onni pentu, sen ottaisin, meil ku on ollu 2 kissaa, nyt pitäis löytää itselle jokin eläin seuraksi, joko kissa tai koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää et Onni Rufus kokkoo pisteit... Sinultaki sai pistee, Pepita! Kyl sinulleki varmaa kissa tai koira löytyy.

      Poista
  10. Ihanaa luettavaa! Odotan jatkoa kovasti!

    VastaaPoista
  11. Suloisia kissoja ♥
    Ihanat kuvat, kiitos näistä tarinoista ja kuvista.
    kissat on kyllä niin ♥♥

    VastaaPoista
  12. Voihan! Minä muistan Minnin ja Rufuksen oikein hyvin, varsinkin koska pienenä piirsin noista nimenomaisista kuvista lyijykynäversiot. Päivin kanssa muisteltiin, että Minni taisi olla pikkukisuista se, jonka olisin halunnut viedä mukanani kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Aino, sillai se oli. Minni olis munki pualestani tullu su kissakses, jos... Mut elämä ei ain men sillai ko tahtos. Mammal oli kans olohuanee seinäl yks versio Rufuksest, jonka sää oli piirtäny ja värittänykki. Missähä seki kuva mahtaa ol? Mää ole kattellu vanhoi valokuvia ja niitäki, jos sää seisot "kissapentukimppu" sylis ja punane pusero päälläs. Ei millää saatu neljää pentuu pysymää su sylissäs yhtaikaa, et olis voinu kuva ottaa, ko ne oli nii notkeit ja vilkkait, et ain joku pääsi luikertelemaa karkuu.

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!