JOULUKALENTERI 11/24
Joulu on taas, joulu on taas,
astiat täynnä puuroo.
Joulu on taas, joulu on taas,
astiat täynnä puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo.
Nyte aukes jo yhdestoist kalenteriluuku. Siält tuli puurolaulu ja Esko syämäs puuroo suaraa kattilast Tohmajärve mökis joulun 2006.
Nyte ko mää ole oikee syventyny näitte jouluviisuje sanoihi, minul o alkanu jouluhuimaus – vaik o vast yhdestoist päivä. Joululauluje sfäärit alkaa kiärtämää pääs samal ko sanat ja sävelet soimaa. Tuntuu et tämä joulu o merkilline saareke, mihe o ripustettu vaik minkälaisii hahmoi ja otuksii ja ajatuksii ja tunteit ja mailmakatsomuksii.
Synti suuri surkia nyt särki taivahan, ja sydämeeni joulun teen. Me käymme joulun viattohon niin maisin miättehin, ja on armain ja kallein mul ain Suamenmaa. Kautta avaruuksien kaikuu laulu riamuinen, syttyi siunattu joulutähti, kilisee kilisee kulkunen helkkyen välkkyen, ja ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.
Seimen laps ja paimenet ja enkelit, tonttu-ukot, petteripunakuanot, joulupukki vanha ukki, mirrit ja murrit, nisset ja nasset ja pimpelipompelit, puput ja nallet ja hiirulaiset vilistää kaikki mu silmisäni yhteist piirileikkii.
Jouluu liittyy haikeus, kaipaus ja koti-ikävä, riamu ja ilo, kiiru ja lepo, herkuttelu ja mahtaava olo ja omastas antamine ja hyvä tahto kaikkii ihmisii kohtaa. Ja seki, et en etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mut kyl mää silti lahjoi miälelläni vastaaota. Jouluu varrotaa tulevaks, lapsoset vartoo joulupukkii ja lahjoi, ja samal muistellaa ihanii lapsuudenjoului.
Enkeli taivaan lausu, et Herramme Kristus teille nyt on tänään teille syntynyt. Tonttu-ukot hyppii ja julistaa riamun raikkahint aikaa: "Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää!" Sympaattine tonttu miättii haikeesti ainaista ongelmata, ommaa tonttuidentiteettiis ja sitä, mist ihmiset tullee ja mihe he mennee. Ja porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki.
Jouluevankeliumi julistaa ansaitsematoint armoo ja anteeksantamust ja ilosanomaa kaikil mailma kansoil, ja joulupukki kulkee porokyytisäs kyselemäs lapsilt onko he ollu kilttei, ni et ansaittis lahjoi. Ja uhkallaa lapsii jo suvel, et olkaas ny kiltisti taik tontut näkkee ja raportoi joulupukil ja jäätte ilma lahjoi.
On kaupallist jouluu, on harrast ja hurskast jouluu, on riamujouluu, on maalais- ja korpijouluu, on ähkyjouluu, on vaihtoehtost jouluu, on karkujouluu (toiset mennee jouluu karkuu ulkomail).
Ja kaikki tämä kuplii haikeesti tuaksuvaises ja harmoonises keitokses ja lämpimäs joulutunnelmas ja sitä yhteist joulupuuroo lusikoidaa piiripyärii sulas sovus. Jouluu liittyyki sopu ja rauha. Maas rauha ja ihmisil hyvä tahto. Sopu sallii. Sopu sijjaa antaa. Joululaulut soi. Joulurauha julistust Suame Turruust mää ainaki ain kuulustele, se o tärkee osa mu jouluuni.
Saa ny nähd pysynkö mää ennää pystösäkkää sihe astikka, ko kaikki joululuukut o avattu. Vai ruppeeko päät valla pahastinki viiraamaa. Joku jo sanoki mul et mul tullee varmaa böönaut enneko mää saa tämä kalenteri loppuu.
Nyte aukes jo yhdestoist kalenteriluuku. Siält tuli puurolaulu ja Esko syämäs puuroo suaraa kattilast Tohmajärve mökis joulun 2006.
Nyte ko mää ole oikee syventyny näitte jouluviisuje sanoihi, minul o alkanu jouluhuimaus – vaik o vast yhdestoist päivä. Joululauluje sfäärit alkaa kiärtämää pääs samal ko sanat ja sävelet soimaa. Tuntuu et tämä joulu o merkilline saareke, mihe o ripustettu vaik minkälaisii hahmoi ja otuksii ja ajatuksii ja tunteit ja mailmakatsomuksii.
Synti suuri surkia nyt särki taivahan, ja sydämeeni joulun teen. Me käymme joulun viattohon niin maisin miättehin, ja on armain ja kallein mul ain Suamenmaa. Kautta avaruuksien kaikuu laulu riamuinen, syttyi siunattu joulutähti, kilisee kilisee kulkunen helkkyen välkkyen, ja ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.
Seimen laps ja paimenet ja enkelit, tonttu-ukot, petteripunakuanot, joulupukki vanha ukki, mirrit ja murrit, nisset ja nasset ja pimpelipompelit, puput ja nallet ja hiirulaiset vilistää kaikki mu silmisäni yhteist piirileikkii.
Jouluu liittyy haikeus, kaipaus ja koti-ikävä, riamu ja ilo, kiiru ja lepo, herkuttelu ja mahtaava olo ja omastas antamine ja hyvä tahto kaikkii ihmisii kohtaa. Ja seki, et en etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mut kyl mää silti lahjoi miälelläni vastaaota. Jouluu varrotaa tulevaks, lapsoset vartoo joulupukkii ja lahjoi, ja samal muistellaa ihanii lapsuudenjoului.
Pääsky pitkän on matkan päässä, ylhäällä orressa vielä on vain se häkki mi sulkee mun sirkuttajain, vaiennut vaikerrus on vankilan, oi murheita muistaa ken vois laulajan, varpunen pianoinen syänyt on kesäeinehen, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. On hanket korkeat niatokset – ja onkos tullut kesä nyt talven keskelle ja laitetaankos pesä nyt pikkulinnuille?
Jouluevankeliumi julistaa ansaitsematoint armoo ja anteeksantamust ja ilosanomaa kaikil mailma kansoil, ja joulupukki kulkee porokyytisäs kyselemäs lapsilt onko he ollu kilttei, ni et ansaittis lahjoi. Ja uhkallaa lapsii jo suvel, et olkaas ny kiltisti taik tontut näkkee ja raportoi joulupukil ja jäätte ilma lahjoi.
On kaupallist jouluu, on harrast ja hurskast jouluu, on riamujouluu, on maalais- ja korpijouluu, on ähkyjouluu, on vaihtoehtost jouluu, on karkujouluu (toiset mennee jouluu karkuu ulkomail).
Ja kaikki tämä kuplii haikeesti tuaksuvaises ja harmoonises keitokses ja lämpimäs joulutunnelmas ja sitä yhteist joulupuuroo lusikoidaa piiripyärii sulas sovus. Jouluu liittyyki sopu ja rauha. Maas rauha ja ihmisil hyvä tahto. Sopu sallii. Sopu sijjaa antaa. Joululaulut soi. Joulurauha julistust Suame Turruust mää ainaki ain kuulustele, se o tärkee osa mu jouluuni.
Saa ny nähd pysynkö mää ennää pystösäkkää sihe astikka, ko kaikki joululuukut o avattu. Vai ruppeeko päät valla pahastinki viiraamaa. Joku jo sanoki mul et mul tullee varmaa böönaut enneko mää saa tämä kalenteri loppuu.
Aika hauska juttu. Varsinainen kakofonia! En yhtään ihmettele, että pääsi menee sekaisin näistä joulun monen kirrjavista tunnelmista. Toivottavasti sinulla on varattu paljon rauhallisia joululauluja loppuodotukseen. Että selviät tästä joulukalenterin teosta loppuun asti!Sitä viimeistä varsinkin odotan mielenkiinnolla... mikähän se on ?
VastaaPoistaKo siähe jouluu o noin kauheesti ladattu ni ei se mikkää ihme ol, jos se joulustressi o monil ainaki äiteil tuttu ilmiö. Pittää ehtii hankkii lahjat ja sapuskat. Joulusiivoomisestaki jokku kohkaa. Ja sit se mure, et saiko kaikki ny mialuises joulu. Ettei kukkaa olis joulun pettyny ja pahal miälel...
VastaaPoistaAnna