Tuntemattoma Lauri-setä perintöö

Miäheni ja mu yhteiselämä alko niisanotusti kypsäs ijäs. Oltii jo pitkäl yli 50 vuade vanhoi ko mentii ensimmäisee avioliittoomme. Kummallaki oli huushollis ja mööpelis ja tavaras ja kirjas.

Nykypäivän o yks varsinaine muatisana haasteelline. Puhutaa haasteellisest ko tarkotettaa vaikeet tai vaivalloist tai rasittavvaa tai valla mahrotoint. Se o varmaa jonkullaist positiivist ajattelluu, saadaa vaikeus käännettyy houkuttelevaks. Tua noi ni... Piti sanomani, et meilleki oli haasteelline asja ja aikamoine houkutuski koot yhtee huushollii mee kummanki kimpsut ja kampsut. Tulisko siit valla kauhee sekamelska vai saataisko perustettuu harmoonise olone koti? Tämä sisustuspuali jai kyl enemmänki mu haasteekseni, miäs ei siit juur ottanu muret.

Kimpsui kampsui kannetaa sisäl, sit funteerattaa, millai ne soppii yhtee ja misä o minkäki kimpsu ja kampsu paikka ja mikä ei sovi joukkoo. Tämä o palapelisisustamist.

Ko molemmil oli jo aika paljo menneisyyt takanas, minust tuntu hyvält ajatukselt, et kummanki historia näkys mee yhteises kodis. Ei meil semmone olis passannu, et oltas alotettu niinko tyhjält pöydält, perustettu kertakaikkise uus elämä ja unhotettu kaikki vanha, menty huanekalukauppaa ja möpleerattu koko huusholli uusil mööpeleil. Koti täytyy ol semmone paikka mist näkkyy kukka siäl assuu. Ja asujai kuuluu siäl viihtyy. Miähel ei ennestäs oikee mittää huanekalukaupast ostettuu ollukkaa. Mut hänel oli perittyy, itte tehtyy, dyykattuu ja pelastettuu. Kaikkii häne kromujas mää en kyl kelpuuttanu. Mut jokku häne mööpelis ja tavaras mää plokkasi arvokkaiks aarteiks.

Miäheni Lauri-setält o tullu mee keittiöö neljä tummaks petsattuu ja lakattuu karmitoolii. Ne o semmossii huanekalui, jokka mun lapsuudesani oli aika tavallissii huusholleis jois käytii kyläs. Vaik meil ei koton just tämmesii toolei ollu, ni oli kumminki sama aikakaude tumma piironki. Minul tuntemattomai Lauri-setä ja häne Lyylis karmitoolit soppii nyte oikee kauniisti yhtee minu vanhempieni peruja oleva vanha piironki kans. (Koskelaine miäheni sanos et soppii "kauniistas" yhtee.) Lauri ja Lyyli oli lapsetoin pariskunta niinko meki.

Varsinaine aarre mee huushollis o lisäks Lauri-setä ja Lyyli-täti vanha seinäkello. Peräsi luultavasti 1930-luvult. Taitaa ol hee häälahjas. Ny tämä vanha loimaalaine kello näyttää meil aikaa, tätä vuat 2011, tätä hetkee. Kellol o semmone ittepäine tapa, et jos siin alkaa veto olemaa vähis, ni se ain pysähtyy kello pual yhdelt, päiväl tai yäl, kumpi ny sattuu olemaanki. Jos se jaksaa käyd ylitte se pual yhde raja, se käy sit sammaa hyämyy 12 tuntii ettiippäi, seuraavaa pual yhtee astikka.

Kellos etuseinä aukee luukkumaisesti ("luukkumaisestas", miäheni sanos). Se luuku takan o hyvä kätköpaikka. Ole kuullu, et jokuset vanhemmapualeiset ihmiset kätkee näihi kelloisii tärkeit tavaroitas, niinko vaik rahhaa taik auto avvaimii.