Eilispäiväse pitsipostaukse jälkee o tämmese oikee patinoitunee vanha kromuloora vooro. Se o kumma ko vanhat kromut voi joskus noust arvoos. Tämä loora oli mun lapsuudekodosani Poris vissii ain autotallis. Meil ei ollu autoo ja autotalli oli sekalaine polkupyärä- ja kromuvarasto. Mää en koskaa kiinnittäny tähä looraa mittää huamioo. Kulji vaa ohitte enkä edes kattonu sisäl.
Vast äitini kualema jälkee Poris ollesani yhten kauniin päivän silmäni aukes täl vanhal looral, et siin o jottai hianoo ja kaunist. Avasi se kanne ja siäl sisäl oli sillo edesmennee isäni vanhoi teräsharjoi. Tyäkaluloora tai -pakki tai tämä selvästi onki, on siin sankaki. Mut aika painava ja krouvvii tekkoo tää o. Sen alkuperrääkää en tiä.
Looras o sisäl yks piäni hylly. Siit astikka ko se tuatii tän Viherlaaksoo, se o ollu mee parvekkee kaunistuksen. Minust se soppii sin oikee hyvi. Sen kaverein mää pidä vanhoi pulloi ja klasipurkkei, joihi ole pistäny sisäl kräppänöit.
Ja mee kissaki soppii tähä ympäristöö oikee hyvi, vaik sitä ei olekkaa hankittu miksikää sisustuselementiks.
Tämä kuva o otettu viime suven. Kuvas Ruska o viäl pentu, neljä kuukaude ikkäine.
Ei voi olla totta. Minä kanssa tässä yhtenä päivänä katselin isän työkalupakkia, sitä metallista ja ajattelin, että siitä sais juttua. Meillä on kyllä jotain telepaattisia yhteyksiä...Tuo sinun pakkisi on kyllä hieno, sellaista arjen antiikkia. Antiikkia antiikkia ohjelma oli muuten viimeksi Porista ja seuraavankin jakso on. Sen edellisen voi varmaan katsoa Yle arenalta, jos et huomannut sitä.
VastaaPoistaAuli, no tee vaa siit metallisest juttu, hauska sit verrat. Hyvä sana "arjen antiikkia".
VastaaPoistaHi Paula .... I just love the look of the aged wood and metal on this interesting box.
VastaaPoistaAlice, this box used to belong to my father and is now placed in my balcony. I like it, too.
VastaaPoistaNäihin vanhoihin esineisiin syntyy todella rakkaussuhde... Ne muistuttavat edesmenneistä ihmisistä.
VastaaPoistaOnpa komea työkalupakki! Kissasta nyt puhumattakaan :)
VastaaPoistaKiitos, Naukulan Mamma!
VastaaPoistaNii, mm! Joskus niit esineit ruppee arvostammaa vast myähää tai "liijja myähää", ei voi ennää kyssyy, mist tämä on peräsi. Voi ol et isäni o tämä nuaren itte tehny, hän oli tehny montaa lai. (Jollei sit joku sisaristani satu muistamaa.) Mää kirjoti tämä kommenti ensti vahinkos kirjakiälel ja sit täyty tul kääntämää tämä poriks.
VastaaPoistaKomea vanha työkalupakki, ja komea kissa tietty sävy sävyyn, kuten olla pitääkin :)
VastaaPoistaJa kävyt!
Kyl onki sävy sävy,Ruska ja kalupakki.
VastaaPoistaAin tule miäle kaikki asioit ko lue suu
kirjotuksi.En ole kertonut varmaankaan meidän mökin kotimuseosta.Mieheni alkoi koota ,ensin maidän nurkista ,isäni vanhat työkalut,hän oli muurari ja sitten huutokaupoista ja kaatopaikoilta
Se on nyt jäänyt vähän hunningolle.
Siellä on mm. arabian posliininen waltion rautateitten sylkykuppi kaksikielisin leimoinOlen ilkeyksissäni joskus meinannut laittaa siihen boolin johonkiin kekkereihin,siellä on jotain toistasataa esinettä.Kiitos vierailstasi!
Kiitos, Seijastiina! Kävyt o kauniit, ne o ihan ilmasii koristeit. Mul tuli semmone oivallus kerra, ko Pentiki kaupas myytii kalliit keinotekkoisii käpyi.
VastaaPoistaJa Elisa, muistutitki minnuu siit, et näit o sanottu kalupakeiks. Mee naapuris mun lapsuudesani oli "kalukoppi", jos säilytettii kalui eli tyäkalui. Teil o varmasti hiano ja miälenkiintone kotimuseo.