Keske-eräne käsityä

Tämä käsityä o ollu mul tekkeil jo yli pual elämääni. Pellavaine tuukikankas, joho o valmiiks piirretty ruusukuvioit, o ostettu Laviko lankakaupast Porist joskus yli 30 vuat takasi. Sillo mää kävi hiukka aikaa asumas Poris Helsinki opiskeluvuasie jälkee. Sit ole muuttanu Porist Espoosee ja Espoosaki asunu jo kolmes eri osottees. Tuuki o joka muutos seurannu mukan, ain vuasie varrel se o hiukka edistyny. Välil mul o ollu tuurei et ole ottanu tuuki framil ja jatkanu sitä, välil se o ollu pitkät ajat unhotuksis ja valla hukasaki.

Reunapitsi malli ole ottanu äitini joskus tekemist tyynyvaaruist. Reunapitsi onki melkei valmis, ennää viimisest kerroksest puuttuu piäni pätkä.

Alu alkai mää valikoitti kirjailulankat 1970-luvu lopu makuni mukkaa, aika pelkistety ja tumma sävyset. Mää en tykänny mistää kovi hempeest enkä makkeest sillo.

Sikko kirjailtui kuvioit oli jo hiukka valmiin joskus 1990-luvul, minnuu alko harmittammaa nua tummavihriäiset ja muutonki totiset färit. Mun oli makuni muuttunu. Pääti riistää tummat kirjailut ja tehd valkokirjailuu tilal. Esikuvan mul oli yks valkokirjailtu pöytätuuki, jonka äitini oli tehny joskus 1950-luvul ja jonka mää muista lapsuudestani. Se oli ain ollu minu miälestäni kauhee kaunis ja juhlalline. Kaikkii vanhoi färei en ol viäläkää riistäny enkä kaikkii valkosii viäl kirjaillu.

Tähä kuvvaa hyppäs Ruskaki lykkäämää käpäläs.



Tuuki iso keskikuvio o jo valmis. Voi ol ettem mää ol tarpeeks taitava neulomaa noit pistoi. Varsinaine lopputulos näkkyy vast sej jälkee, ko tuuki o valmis ja pesukonnees pesty ja silitetty.

Tämä keske-eräne tyä ei ol kyl mul mikkää stressiaihe. Pikemminki se o ollu rentoutust ja stressiliävityst. Ihan alvus mää suunnitteli antavani tuuki lahjaks yhdel ihmisel, joka täytti 50 vuat. Mut en kerriinny. Sit meni omatki 50-vuatispäivät ohitte. En tiä kuka se sit loppuilopus saa, lahjaks tai perinnöks, valmiin tai keske-eräsen. Joku vois sannoo et pan ny jo töpinäks.