Viime lauvvantain oltii miäheni vanhemma sisko hautajaisis Koskel. Hautajaiset pidettii lähisukulaiste ja ystäväi keske, ja niist jäi hyvä miäli, kiitollisuus elämäst. Samal nämä hautajaiset oli muistutus elämä yllätyksellisyydest ja rajallisuudest ja hauraudest. Jokaisel voi tapahtuu melkei mitä tahansa millo tahansa.
Siunaus oli Koske kirkos, joka o selkeelinjane uusklassillissee tyylii rakennettu kivikirkko, Toivo Paatela suunnittelema. Kirkko o otettu käyttöö 1935. Vainaja kätkettii sukuhautaa ommai isovanhempais viäree.
Näist hautajaisist tuli hiukka samallaine tunne, ko minul o tullu kummanki vanhempani kualema jälkee. Et kualema oli Korkeemmas kädes. Vaik se täsä tapaukses tuliki yllättäi.
Ain ko suvu vanhin kualee, mennee mukanas suuri määrä muistitiatoo, jota kukkaa ei jaksanu painaa miälees, ei huamannu kyssyy taik ei huamannu kirjottaa yllöös. Vaik asjoist puhuttaski monnee kerttaa, ne ei ain pysy muil muistos eikä järjästykses, jossei kirjotet yls. Ja jää iso kasa vanhoi valokuvvii, jois o tuntemattomii ja nimettömmii ihmisii. Ja harmittaa, kunnei tullu kirjotettuu, ketä ja minkä nimisii ne ihmiset oli, nii kauvva ko joku viäl tiäsi ja muisti.
Ain ko suvu vanhin kualee, mennee mukanas suuri määrä muistitiatoo, jota kukkaa ei jaksanu painaa miälees, ei huamannu kyssyy taik ei huamannu kirjottaa yllöös. Vaik asjoist puhuttaski monnee kerttaa, ne ei ain pysy muil muistos eikä järjästykses, jossei kirjotet yls. Ja jää iso kasa vanhoi valokuvvii, jois o tuntemattomii ja nimettömmii ihmisii. Ja harmittaa, kunnei tullu kirjotettuu, ketä ja minkä nimisii ne ihmiset oli, nii kauvva ko joku viäl tiäsi ja muisti.
Nämä hautajaiset, flunssa ja varmaa kevätväsymyski o viäny voimat ni ettei täsä plokis ol tapahtunu mittää koht parrii viikkoo. Joskus täytyy vähä puhaltaa.
Hei! Hyvä että flunssasi on hellittänyt ja hautajaiset meni hyvin. Minullakin on monta kertaa ollut tosi hyvä mieli hautajaisten jälkeen. Vaikka siellä itketään ja muistellaan haikeina, kuitenkin vanhan ihmisen eletty elämä on niin hieno ja arvokas, että se usein kuitenkin voittaa sen surun tunteen. Ja uudet sukupolvet tuovat hautajaisissa jotenkin hienon tunteen elämän jatkuvuudesta. Vaikka meilläkin, silloin 4 vuotta sitten..
VastaaPoistaHautajaisis tullee joskus semmone miäli, et tälläi oli hyvä, tämä ihmine eli ja kuali laillas ja häne elämäs tyä tuli valmiiks. Semmone valosa olo jäi minulleki sillo neljä vuat takasi äiti hautajaisist, niinko varmaa sinulleki Auli - ja muilleki. Se o merkillist et suruki on juhla - surujuhla.
VastaaPoistaMy sincere condolence, Paula .... also to Auli.
VastaaPoistaThank you, Alice!
VastaaPoista