Mu Kaanaani

Paksurunkone mänty seisoo liki Pori ja Mäntyluado välist paanaa Yyteri tehtaitte alueel. Mänty kuulu 1950-luvul ja sitä aikasempin vuaskymmenin Kaanaa talloo. Isos männys oli keinu, josa määki lapsen oti monet hyvät vauhdit. Keinust oli näkymät rautatiäl ja männy viäres oleva suuli katol.

1959 sen Kaanaa kulmakunna ihmiste täyty lähtee ja muuttaa pois ko sin liki rakennettii tehdas, jota sillo sanottii titaanitehtaaks. Tehdas kuulu Vuarikemial ja sittemmi Kemiral. Viime syksyn tiätääkseni Kemirast tuli isos yrityskaupas Sachtleben Pigments. Alueel o iso lämpövoimalaki ja lämpöputki kulkee Yyterist kaupunkii astikka.

Aikoinas ko tehdast aljettii rakentammaa, se oli minul hahmoton viholline, joka anasti mu kotini, karkotti mee mual asumaa, otti mee maat (kyl mun vanhemmilleni hinta maksettii), tuhos mu ihanat uimapaikkani, leikkipaikkani, lehdokkimettäni, siäni- ja marjapaikkani ja mu rakkaa Isokiveni. Minul tehtaa rakentamine mu piänes mailmasani oli jonkullaine iso ympäristökatastrofi. Mut ei kukkaa kysyny minult. En sunkaa mää osannu ajatel, et tehdas anto töit ihmisil ja et siit oli jottai hyätyy.

Ihmiste täyty muuttaa pois mut mänty viäl jatkaa elämääs enttisel paikallas. Sen alaoksat näyttää kuivettunneilt.

Kauvvempaa kattottun se viäl nousee muit puit korkeemmal ja sen latva o aika rehevä ja iso. Se o pitäny puales ympäril kassoovil koivuil.

Siskoni Auli kans käytii lapsuutemme Kaanaas. Tai oikeastas se ei ol Auli lapsuude Kaanaa, ko hän oli vast kolme vuade vanha mee siält muuttaissamme. Hän sannoo, ettei sil paikal ol hänel mittää erityist merkityst, ko hän muistaa siält nii vähä. Mää oli sillo kymmene vanha. Kaanaa o ain jääny mul jonkullaiseks kadotetuks paratiisiks ja menetetyks ihanuudeks. Nykki ko me mentii sin kattomaa, Auli väitti, et mää joudui siäl ihan hurmoksee ja tuli kummalliseks, painoi kippeitte polveini kans niinko hirvi vaikeekulkusis pusikois.

Aika liki mäntyy löyty Kaanaa sauna kivijalka. Siäl saunas määki ole käyny kymmene vuade ikkää astikka.

Kaanaa sauna kivijalka.

Mee kulku jatku ruahikos ja pöheikös. Puit oli kaadettu ristii rastii sähkölinja tiält. Viimitteeks ko mää tääl oli, ei ollu viäl sähkölinjaa, en ainakaa huamannu. Tälläi alkusuvel tääl pääsee viäl kohtalaisesti liikkumaa ja näkkee ympärilles. Loppusuvel tääl o viidakko.

Liki saunaa o vanha kaivo raunio.

Kaivo kansi. 

Ylitte piha ja vastapäät kaivoo oli Kaanaa talo. Sihe kuulu kuisti, kööki, pirtti ja kamari. Mu miälestäni se oli iso talo mut kivijallaast, joka viäl o ruahikos, ni siit kivijallaast päätelle talo o ollu aika piäni.

Kaanaa talo kivijallaa yks nurkkakivi. 

Talo toisel pual o viäl vanha kellari hahmosas.

Kaanaa kellari. 

Täs samas kellaris meenki talviset silakat ja perunat ja hillot oli korjus koko 1950-luvu.

Tuntuu liikuttavalt et pihapiiris yhä vaa kassoo vanhoi pensait, vaik tämä paikka o ollu aution jo yli 50 vuat.

Ruusumarjapensas kylpee ilta-aurinkos.




Sireenitaimet sinnittellee pöheikös.





Juhannusruusuuki siäl o, mut en huamannu yhtää knuppii. Juhannusruusut o jääny aika varjoo, ko o nii paksuu pöheikköö ympäril.

Nokkoskasvustost tiätää et täsä oli huussi, josa meki käytii, ja navetto. Huussi seinäs oli tämätapane lyhennelmä tai toisinto Arvid Järnefelti runost:

Usein maailmassa avarassa
ei toivon kipinää näy
vaan tässä huonehessa ahtahassa
aina hyvin käy.
Jos kohta ei tahdo onnistaa
niin istuu vaan ja ponnistaa...

Kaanaalaiset oli mun äitini kasvatusäiti sukulaisii ja mee kivoi naapureit. Me käytettii hee saunaa, huussii, suulii ja kellarii. Kaivooki käytettii sihe astikka ko saatii oma kaivo.

Siit huussi tykköö mentii vilte piäne pello poikki ja sit oli mee talot. Ensiks oli pikkune mökki, jota sanottii Täti mökiks, ja heti sen takan mee oma talo. Niist ei ol mittää jälliil, ei edes kivijalkaa. Ihan talopaika viärest kulkee iso asfalttitiä tehtaal päi. Mää tunne krapinaa jalvoisani ja kumarru kattomaa. Sammaleitte alt tullee pala jotaki rakennusmateriaalii, olisko kattohuapaa vai jottai pohjaeristet? Olisko tämä mee vanha koto paikka?

Pala hävitety talo kattohuapaa?

Ihan siin melkei samas paikas kassoo maamuuraimii. Juu! Mää muista ne, Mut ei niit enne mee pihas kasonnu, niit oli pello-ojis. Ne pellot oli siin Vanha ja Uude Kaanaa välis. Se väli o ihan mettittyny.

Maamuuraimen kukka. 

Kaanaa pihapiiri viärest, melkei ylitte, kulkee ny sähkölinja. Tääl näyttää kauniilt ja rauhalliselt. Ei uskos et tämä o tehtaa aluet. Aurinko paistaa ja linnut laulaa kuaros, oikee sydämme kyllyydest.

Peippone istuu koivuoksal ja livertää.