keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Tehdas



















Siskoni ja minu kialopolku viime viikoloppun alko kohdast, mist näkkyy Yyteri pigmenttitehtaa iso jätevuari. Se jätevuari ei ennää näyt nii kamalalt ko aikasemmi, ko sen pääl o kassootettu ruahoo. Olisko ensi tuatu multaa ja sit pantu ruahoo kassoomaa? Enne tehdast täl alueel oli lehtomaist rehevää mettää. Vuare takan o Kokemäejoe rantaa. Enne vanhaa siäl oli kauniit vanhoi puuhuviloit, jois herrasväki oli suvilystil. Jo mun lapsuudesani 1950-luvul ne oli vanhoi rakennuksii. Huvilois oli leikkimökkei ja ainaki yhdes oli ulkotanssilavaki. Ja kauniit trekoolit (= puutarhat) tiätysti kans oli. Mul ei ol aavistustakaa, mitä tual vuare takan nyte o, onko siäl niitte vanhai huviloitte raunioit vai pelkkää erämaat ja pusikkoo? Vai onko siäl joku tyämaa-alue? Vai lintuparatiisi, josa linnut saa pessii rikkoontumattomas rauhas, ko ei edes bongarit häiritte kiikareittes kans. Tääl Kokkemäejoe suistoalueel o vanhastas ja tunnetusti oikee rikas linnusto.

Kialopolkumme loppu toisee kohtaa, jost jätevuari näkkyy vilte toisest suunnast hiukka kauvvempaa. Tehdas häämöttää taustal ja iso sähkölinja kulkee ylitte. Lämpöputki kaupunkii kulkee näilt kohdilt kans.




"Asiattomilta pääsy kielletty." Olinko mää asiaton? Omast miälestäni mää oli tiätysti kauhee tärkeel asial. Mää olsi tykänny men liki kävelemmää ja tutkimaa et mitä siäl vuare takan o säilyny, mitä o hävinny, mitä o muuttunu. Kialtotaulut kiälsi.



































Tehtaa piippu portilt päi kuvattun.


















Tämä kyltti osottaa et tehtaa alueel o lämpövoimalaki. Kyltis lukkee et portti 4. Siit päätelle tääl o muitaki porttei.

3 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea ihanista lapsuusmuistoistasi. Tehdas tuli kuin ympäristökatastrofi, kuten sanot. Selvisitte. Onneksi on muistot ja kellari sentään oli pystyssä.
    Kävin äitini kanssa Leningradissa vuonna 1974. Tie kulki läpi äidin tuttujen paikkojen, joita hän esitteli. Silloin ei voinut pysähtyä , tai ei ainakaan pysähdytty. Näytti rumalta, koska oli aikainen kevät.
    Oma lapsuuskotini (pieni maatila) myytiin 1977. Talo on kai nyt jonkun vieraan kesämökkinä.
    Ajan joskus kylän halki. En kaipaa niihin maisemiin kuitenkaan.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa tekstiä, oikein tulee hyvälle tuulelle lukiessaan ♥ minulta ei tuo porilainen oikein suju, kun en ole syntyperäläinen porilainen ja 20 vuodessa ei vielä ole tarttunut :)

    VastaaPoista
  3. Daisy, kiitos. Samallaisii lappsuude menetyksii ja "evakkomuistoi" meil o monil. Evakkoo voidaa joutuu monel taval.

    Sarppu! Kiitos, määki ole asunu Poris 20 vuat elämästäni, yht kauvva ko sinä, ja ny ole asunu tääl pääkaupunkiseudul 40 vuat. Mut mul oli nii umpiporilaine perhe ja lapsuudeympäristö, et murre tarttu lähtemättömästi. Ihanaa ko sai uude lukija, tervetulloo!

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!