Palkinto - mitä tullee miälee?

Plokist Erilaisia tapahtumia, uusia ja vanhoja, Mummeli lähetti minul tämmese palkinno. Kiitos! Palkintoo kuuluu kertoo, mitä kuva tua miälee.

Mää sai viide vanhan yhdelt setält ja tätilt tuliaisiks sormukse. Se oli jonkullaine kameesormukse tapane. Siin oli kiven kirkkaa sädehtiväsinisel emaljeerattu laatta, ja sen emalilaata pääl viäl oli hoppeefärine naise sivuprofiili. Mää tykkäsi siit sormuksest ja oli siit valla ylpee ja katteli sitä onnellisen. Mut sit yhten kauniin päivän mää hukkasi se. Ei se mul kovi kauvvaa ollukkaa. Minnuu harmitti kauheesti. Ja ole koko ikäni muistanu se harmitukse ja se kaunii sormukse ja kirkkaasinise färi.

Keltane aurinko hymyilee, niinko hymiö, niinko Hanko keksi. Kekseist kyl tullee ensimmäitteeks miäleeni Marie-keksi. .

Suvel 1996 oli olympialaiset, ja etukättee jo laskettii, kui monta aika varmaa mitalii Suami saa uimakilpailuist. Mut voitot oliki paljo vähäsempii ko mitä oli toivoteltu. Yhde tärkee uinni, jost Suame Jani Siävise piti saamaa kultamitali, voittiki unkarilaine uimari Attila Czene. Häne seppelöitii voittajaks. Mu kissalleni Keijul synty samoihi aikoihi kaks kollipentuu, joist vaa toine jäi elämää ja toine kuali. Mää keksei nimmee sil yhdel eläväl pennul ja pani sit nimeks Attila se olumpiavoittaja mukkaa. Attila oli komia umpimusta kolli. Mut ei kyl mikkää uimari.

Premio kuulostaa italialt, vaik italialaiselt jäätelölt. Vanha vanilja makust ja färist, josa o kirkkaa aurinkokeltasii makuraitoi. Mää pane aurinkohatu päähääni ja mene istumaa pihhaa puutarhatualii ja ota se jätski sin mukkaani. Istu siäl ja kuulustele lintuje lauluu ja tuule suhinaa - ja maistele Premio-jätskiini.

Kel mää ny lähettäsi tää ettiippäi? Kaikil niil jokka tahtoo! Ottakaa täst, olkaas hyvät. Kertokaa, mitä tullee miälee - ja pankaa ettiippäi!