maanantai 6. kesäkuuta 2011

Ruska ensmäine riijjuureissu ja mitä opimme tästä



















Opittii taas se, ettei kaikki menekkää suunnitelmai ja toiveitte mukkaa. Ja ettei kukkokaa ain käskei laul.

Helatorstaiaamusti me lähdettii ajelemmaa Koskel päi Varsinais-Suamee. Mää oli hiukka aanaillu Ruskal kiima-aja alkamise merkkei jo koton mut peril Koskel oli ihan selvä tapaus: juaksu pääl. Oli varronnu sitä pitemmä aikaa ja reppuki oli jo valmiiks pakattun mukkaa otettavaks, jos tarttis sulhasii lähtee. Mut just nyte ja siäl Koskel en ollu varautunu, en ollu huamannu edes kissa kynsisaksii ottaa mukkaa, vaik oli ajatellu et täytys, ja kissal oli pitkät kynnet. Knaftisti oli mukan viikollopu ruuvvaat.

Mitä siin sit muut ko heti torstaiehtoosti Ruska kasvattaja ajo Helsinkist Koskel ja kiikutti neitokaise Sinfonia-kolli tyä Sastamallaa. Peril Ruska oliki ruvennu ryppyilemmää tai oikeastas raivoomaa. Sinfonia oli tullu hänneesee ystävällisesti ja kiinnostuneesti tutustummaa, ko hän oli viäl kopassas, ja siittäkös Ruska oli ruvennu rähisemmää. Juaksu merkkei ei täl fröökynäl ennää näkynykkää. Hän sai ol yksi omas huanetilas ja siälläki hän linnottautu koppaas ja pysy siäl seuraavaa päivää astikka.

Oli hän sit hiukka leppyny, tutustunu huaneesee ja ruvennu syämäänki. Hän oli haistellu Sinfonia pettii ja pissalaatikkoo ja osottanu miältäs ja sihissy. Overavost hän oli saanu kattel itte Sinfoniaa, ja taas oli oikee kiroilu alkanu. Yhtee heit ei uskaltanu päästää.

Ko mää en ollu tätä näkemäs, mu o tämmest käyttäytymist Ruskalt vähä vaikeet edes kuvitel, ko koton hän o kiltti ko ihmise miäli, lempee ja pehmone ja kehrääväine. En varmaa edes uskos, jossen kissanäyttelys olis nähny kui pahasti hän murisee ja sylkee ja mulkoilee muit kissoi.

Myähää eiläehtoosti eli sunnuntain Ruska tuatii kottii Viherlaaksoo. Kotimatka oli menny nätisti, ei hän ennää kiroillu. Muutama säkkeistö hän oli alkumatkast miukuillu, sit ollu levollisen kopassas.

Koton alko tasane kehräämine. Ensti hän kulki tyytyväisen ympäri ja teki tupatarkastukse, välil poikkes syämää ja koko aja kehräs koval äänel. Välil hyppäs mu syllyyni ja välil makas mu tualini al ja kehräs siäl. Viäl aamusti kissa oli yht onnelline. Kuvas hän makkaa isännä sänky viäreise yäpöydä lehtipinos. Kuvvaa ei saanu mukkaa kehräämise äänt, mut täsäki hän kehrää koko aja. Ja samallai ehtoosti, ko tuli töist kottii.

Ei Ruska ollu reissus rähjääntyny vaik oliki rähjänny.

Ensmäine riijjuureissu taisi men mönkää. Eli jäi harjotteluks. Morsein ei viäl täl kerttaa ollu innostunu tämmesest järjästetyst rakkaudest. Viäl ei luanto vetäny tikapoikaa puuhuu. Ehkä se oli liika suuri järkytys, ko ensi hän joutu matkustammaa pitkät matkat ja sit peril vartos huusholli josa oli viis viarast kissaa ja näitte hajut. Tai mikä liä ollu.

Miäs lausu tähä et ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Hän tarkotti täl kaikkii meit ihmisosapualii, jokka näki vaivaa. Ei paran harmitel, jos kaikki ei käykkää ninko napist painamal. Vaik meil täs ny vähite oli vaivaa ollu. Määkää ko en ollu toimertunu edes kissapara pitkii kynsii leikkaamaa. 

19 kommenttia:

  1. Neidillä onkin luonnetta! :) Jos ei synkkaa,niin ei synkkaa... Saas nähä,pitääkö päänsä loppuun asti :)

    VastaaPoista
  2. Sirpa, mää toivo kovi, et neiti muuttas miältäs ja olis seuraaval kerral myätämiälisempi. :)

    VastaaPoista
  3. Kuten sanot, järjestetty rakkaus voi olla vähän vaikeata. Ruskalla oli ehkä romanttisempia odotuksia :)

    VastaaPoista
  4. Voi kun oli jännä postaus. Luin sitä ihan jännittyneenä! Hyvä Ruska! Näytit oman tahtosi. Mutta, varmaan tilanne muuttuu.. jännää odotella seuraavaa kertaa. Ei yhtään tiedä vaikka Sinfonia saisi neidon sinfoniat hyrräämään...

    VastaaPoista
  5. Naukulan Mamma, tämä pikku "flikaflatikka" o kyl osottautunu aika arvaamattomaks. Ilmeisesti Ruskas o kaks ihan vastakkaist pualt. Ilmeisesti hän o lisäks ihan aito kissa. Yhdel mu tyäkaverillani o semmone teoria, et kissat o niinko naisii ja koirat niinko miähii.

    VastaaPoista
  6. Voi sentään pientä Ruskaa. On varmasti reppanalla ollut kovin järkyttävä kokemus, mutta toivotaan parempaa menestystä seuraavalla kerralla. Paljon rapsutuksia Ruskalle.
    t Monika

    VastaaPoista
  7. Ruskal on näköjää oma kissaurosmakus, ei kait sitä ny kene hienonimise tahansa kans intiimii suhteesee ruvet.

    VastaaPoista
  8. Daisy, mää välil funteeraanki, et mahtaaks Ruskal perältäki ol joku ihan oikee salarakkaus, semmone Riakale-Rolle, jost hän haaveilee. Koskellaki naapuris oli tosikomioit punasii kollipoikii, ja mää vähä pelkäsinki, et jos Ruska pääsis omia aikojas livahtammaa ulloos, hän saattas omas tahdissas järjästää asias omal tavallas...

    VastaaPoista
  9. Monika! Ruska kiittää myätätunnost. Varmaa kyse oli siit, et Ruska oli peloisas ja pelläästyny. Ensi hänt viädää pitkät matkat viaraas autos viaraitte ihmiste matkas, ja sit hän joutuu viaraasee paikkaa viaraitte ihmiste ja kissoje joukkoo. Rapsutukset o välitetty ja Ruska makkaa tyytyväisen ja kehrääväisen mu turvallises sylysäni. Kattotaa sit seuraaval kerral kui käy...

    VastaaPoista
  10. Auli, kyl määki luule et tilanne muuttuu. Tämä oli tämmene harjottelu... Ny Ruska o ainaki haistellu ja tutkinu tarkkaa kollihajui ja oppinu et semmosii kollejaki o olemas.

    VastaaPoista
  11. Päivi, totta, et ei kai sitä ny noi äkkii voi intiimii suhteesee ruvet, vähä vaatis enämpi totuttelemist ja tutustumist, et vois suhteesee ruvet.

    VastaaPoista
  12. Heips!
    Voi Ruska pikkuista...
    Mul on ollu 5 narttu persialaista,ja kokemusta on,et joka kolli ei todellakaan kelpaa,iästä riippumatta...
    meil on ollu monet pennut,ja ne on ihanii,mut sen pitää vain olla se oikea...
    onnea Ruskalle ensi kertaan..kannattaisi ehkä kokeilla,et uros tulis teidän tykö vaik 4 päiväks..siitäki on kokemusta...
    mukavaa kesän ja viikon alkua sinulle ja ruskalle!!
    T.Marika Valkoista& rustiikkia blogista...en pääse kirjautumaan jostain syystä,joten anonyyminä mennään....

    VastaaPoista
  13. Marika, kiitos myätäelämisest, vinkeist ja toivotuksist! Minul ihan uus tiato, et sinullaki o tai o ollu kissoi, siis persialaisii. Minul o aikasemmi ollu kaks eurooppalaist ja kolme kotikissaa.

    VastaaPoista
  14. Tsemppiä, toivottavasti Ruska lämpenee seuraavalla kerralla sulhaselle! :)

    VastaaPoista
  15. Usein tuo homma hoituu niin ettei tiedä ollenkaan pentusia olevan tulossakaan, moni on sanonut että taas pääsi yllättämään, Ruska varmaan ajatteli valita itse sulhonsa.
    onnea seuraavaan yritykseen kuitenkin.

    VastaaPoista
  16. Sirpa ja Kollo sekä Mummeli! Mää usko, ettei täs sulhaspojas ollu mittää vikkaa, mut kokonaistilanne oli Ruskal liika pelloottava ja oli liikaa yllättävvii ja viarait tekijöit. Oli vähä niinko sokki piänel kissal, enskertalaisel.

    VastaaPoista
  17. Ihana juttu! Ei tommoinen järjestetty rakkaus ole enää nykypäivän juttu. Johan sen kissakin tajuaa ;)

    VastaaPoista
  18. Sara, kiitos Ruska ymmärtämisest. Kumminki meil o aikeet viäl yrittää tutustuttaa näit kissoi toisiis, mut yritettää ol varovaisempii... jos Ruska vaik ihan itte keksiski et haa! tää Sinfonia o tosi mukava ja kommee ja ihana... Kissat o kyl semmosii olentoi, et pakottaa ei heit voi.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!