Eilä ehtoosti tultii kottii ja mää pikapikkaa kiärsi plokei läpitte ja lui eri ihmiste juhannukseviatost.
Me oltii taas miähe kotopaikas. Juhannusautton käytii käristämäs makkaroit yhdel laavul. Oli mukava paikka kallio lael nuares mäntymettäs, ei edes hyttyset hyäkänny kimppuu, vaik oli avolaavu. No, sauhu tiätysti vähä niit kans karkotti.
Aika paljo meil oli vaihteeks taas ruumiillissii harjotuksii. Miäs niitti vikattee kans pihhaa, ko rikkaruahot o meinannu ottaa se valtaas.
Mää tei miälipuuhaani, kitkei rikkaruahoi ja lisäks kärräsi niitettyy ruahoo kompostiläjjää. Pihas kukki päiväliljoi korkees ruahikos. Unikois oli kolme viikkoo takasi isot knupit ja ny jo koko kukinta oli ohitte.
Ruskallaki oli oikee juhlaa. Hän sai ol ulkon narupääs ja tutkii vanha talo nurkkii sisält ja ulkoo. Ihmeellise rohkee hän o omas, rauhallises pihas. Siäl pihapiiri navetos asustaa kolme tai neljä virkakissaa, joitte virkan o pittää viljasiilot puhtain rotist. Ja hyvi he kuulemma virkas hoitaaki. Heit käydää joka päivä ruakkimas. Nämä kissat ellää ihan eri planeetal ko mee kaupunkikissa Ruska. Mut yllättävä säyseesti he katteli toine toisiis. Mää annoi näil virkakissoil hee ja mun väliset nimetki. Yks o raitakissa Miisu, ja hänel o luultavasti pennut josaki piilos. Yht mustaa, jol o piäni valkone fläkki rinnuksis, mää rupesi tituleeraamaa Mustaks Miinaks, ja toist raitakissaa Martaks. Eiks siäl maal ol aika paljo marttoi, ko o Martta-yhdistyski? (Tai Matiks siin tapaukses, et hän paljastuuki kolliks.) Sit siäl pitäs olemaa viäl neljäski kissa, jota sanotaa Ruttukorvaks.
Ruska ei saanu ihme kyl mittää raivarii näil viarail kissoil, katteli vaa rauhallisesti ja oli pikemminki kiinnostunu. Voi ol, et näit pihakissoist tullee viäl juttuu ja kuviaki, sikko me viiko pääst mennää maal pitemmäks aikaa. Ruskaa ei kumminkaa valitettavasti voi päästää lähempää tuttavuutee näitte kissai kans, ko häne o testattu muutamie sairauksie varalt ja hänel meinataa teettää eurooppalaispennut. Tavallisissii navettokissoi voidaa kyl joskus rekisteröid eurooppalaisiks, jos ne o sopivii. Kaikkei eurooppalaiskissai kantaemot ja -kollit onki ollu tavallissii, enimmäkses pohjois-eurooppalaisii kissoi. Eurooppalaine o Euroopa alkuperäne kissarotu, joho ei ol sevottunu muit rotui.
Mikäs ihme tämäki mahtaa ol, Ruska ihmettellee.
Välil täytyy hiukka huilat pionipenkis.
Oi voi, mikä iso pelto täält talo nurka takkaa aukeekaa kaupunkikissa silmie ettee?
Tänä juhannusviikoloppun mul vast selvis, et nämä komiat pionit o vanhoi. Mää ihaili niit jo aikasemmi ja päätteli, et ne o ollu miähe sisko silmäterä. Mut niit o hoidettu jo kaks sukupolvee enne siskoo, ko jo miähe äitinäiti eli mamma o näit hoitanu. Kaks pionii oli juhannuksen lakannu kukostamast, pari leiskutti parhaillas.
Kaikist vaaleemmis pioneis oli viäl knuppei. Ne o varmaa auvvennu viiko pääst, ko me mennää sin.
Näitä sun tarinoita on niin mukava lukea! Väkisin alkaa hymyillyttää..Taitaa olla taktinen veto kirjoittaa Porin murteel,jot ihmiset oikeen tarkast lukisiit? :) Vähän tuo tarttuukin.. :)
VastaaPoistaMukava juhannus teillä ollut,ja varsinkin Ruskalla,kun pääsi maistamaan maalaiselämää :)
Kiitos, Sirpa, jos jaksat lukkee. Välil mää ajattele, et tämä murre o aika kova rasite ja kynnys, kuka jaksaa tämmesii jorinoit ja porinoit lukkee? Murtee lukemine ei ol helppoo välttämäti edes sitä murret puhuval, jossei ol tottunu, saatikka muil.
VastaaPoistaKyllä! Porin murretta tarvii oikee lukee, vaikka itte siällä asun. Ja sun tarinoita on kiva lukea, sekä Ruskan seikkailuista. Olit Juhannuksena melkein sitten jo heinätöissä! Kauniita nuo punaiset pionit mulla on vaan valkosia.
VastaaPoistaNo ei ne Pionit sitten olleetkaan kuollut. Minusta tuntuu, että niillä on niin syvät juuret etteivät vallan helpolla kuihdu!
VastaaPoistaPaula Kristiina, juu, mää oli melkei jo heinätöis. Välil oli puheki, et pannaa ne rikkaruahot seipääsee sihe keskel pihhaa, ko olis siäl ollu niit vanhoi heinäseipäitäki. Mut sit pantii vaa issoo kassaa pihaperäl. Minut valkosetki pionit o vast ihanii. En ol varma, tulleeko sin mee suvipaikkaa kans valkosii vai vaa vaaleepunasii.
VastaaPoistaAuli, no ei ollu. Ne oli oikee hyvävoipasii. Yhdest vaa tuuli kaato varsii, muut oli tukevasti pystös ja oikee rehevii.
Mukavan näköinen paikka ja hommaa varmasti riittää. Minäkin löysin miehen mummun - tai kenen lieneekään esiäidin - istuttamia pioneita sireenien ja pitkän ruohon seasta aikoinaan kun taloon muutin.
VastaaPoistaIlona, aarteit on monellaisii. Varmaa oli ihanaa löytää vanhoi pioneit pitkä ruaho joukost. Nua mu löytämäni o nii näköpaikal, ettei niit voi ol näkemäti. Muit muit vanhoi kukkasii siält kyl löytyy yllättäinki ja ruahopuskist. Tämmesel istumatyäläisel tommone puutarhatyä o terveellist vaihteluu ja voimistelluu.
VastaaPoistaIhana kuva Ruskasta ja putkenpäästä!
VastaaPoistaNaukulan Mamma. Mul oli enne Ruskaa viimitteeks kissavanhuksii jokka oli aika hidassoutusii ja väsyneit. Nyte o ihana seurat nuart kissaa, joka o eläväine ja terhakka ja hyppiväine ja mahdottoma utelias ja kiinnostunu - niinko ny vaik salaojitusputkepätkäst.
VastaaPoistaRuskalla on maalla mukavasti tilaa ulkoilla ja rauhallista, minkä moni kissa vaatii. :) Oma kissani valitsee mieluiten ulkoiluajoiksi ne vuorokaudenajat, jolloin on vähiten ihmisvastaantulijoita eli hyvin varhain tai myöhään.
VastaaPoistaHih...kyllä Ruska oli varmaan maisemasta ihmeissään ja aatteli, että tonne kun pääsis.
VastaaPoistavoi, miten kauniita pioneja, ja vanhoja, oi niitä kun saisi....ja ihanasti on vielä nuppuja, sinun kielellä knuppei...hih.hih..:)
hauska tuo murre.
Ruskan juhannus olikin kovin hieno. Niin paljon erilaista nähtävillä ja se ympäröivä maaseutu kaupunki kissalle jo on oma juttunsa.
VastaaPoistaoikein hyvää viikkoa!
Sirpa ja Kollo, Tuija ja Mummeli, kiitos puumerkeistänne! Ruskal tua paikka taitaa ol jonkisorti lähes paratiisi. Vaik kyl hän kottii tulles o aika nääntyny, nukkuu vaa.
VastaaPoistaTuija, määki arvosta sitä, et nua pionit o vanhoi, ja niit o hoidettu jo ainaki kolme sukupolve aja.
Mukava juhannus teillä ja Ruskalla. Kauniita pioneja joilla oma tarinansa ja voisivat kertoa menneistä jos osaisivat puhua. Minusta parasta kuntoliikuntaa on tuo hyötyliikunta.
VastaaPoistaPipsa, määki tykkää just tommosest hyätyliikunnast - marjastuksest ja siänestyksest kans - jos vaa ja toivottavasti polvet kestää. (Polvet o välil kronklannu.)
VastaaPoista