Särä-viikollopu jälkee

Kuvas o miäheni Särä-nimine kotitalo Koskel, kuva o otettu tiält päi, jost suunnast näkkyy komia tulppaanipenkki talo päätys. Talo o nykyjää jo nuaremma sukupolve omistukses. Ko viime viikollopu oltii tääl, sej jälkee oltii aika voipuneit. Määki ko tottumattomuuttani kitki rikkaruahoi piha kukkapenkeist, oli ihan raihnane. Pelkkä henkittäminenki sattu, ko kylkilihakset oli hellin, oli vissii hiukka vääristelly just sopevasti ja saanu poikkeuksellise monipualist liikuntaa. Miäs kävi istuttamas mettää puutaimii ja mää oli ihan kirjaimellisesti kuakkaviaraan, ko kuakei ja kitkei kukkamait pihal.

Ja mee kissa Ruska kottii tultuu vast nääntyny oliki. Hänel oli vissii ollu nii mahdottoma hauskaa ja jännittävää siäl isos maalaistalos. Ko tultii kottii, hän rojahti makkaamaa pitkänäs keinustooli jalaste al. Sit illa mittaa hän jakso sevvert et hyppäs vakiopaikalles keinustooli istuimel ja nukku loppuilla siin ja yäsee viäl yht painoo. Vast seuraavan ehtoon hän näytti jo virkistynnee.

Särä päärakennus o ihan tiä viäres. Joku oli kuulemma joskus kysyny tiät Säräl, ja joku toine oli neuvvonu. "Onko se Särä talo vasemmal vai oikeel pual tiät?" oli kysyjä tiadustellu. Vastaus oli kuulunu: "Ei kummallakkaa, se o keskel tiät!"

Kaunis pitkämmalline rivi, muuto ryhdikäs, mut keskikuisti o hiukka painunu. Tätä talloo ei ol koskaa lateksil maalattu, niät o aika helppo maalat, koska ny sit maalataanki, ko ei tartte kaivaa lateiksei seinist.

Samas pihapiiris o tiätysti navetto. Navetos miähe sisko piti lehmii koko tyäikäs.

Talo pitkäl sivul pihapual päi kivijalkaa kassoo ensti villiviinei ja sit o komia pionipenkki, seittämä hyvihoidettuu ja rehevää pionii. Mää ko en pionilajikkeit tunne, mut mu silmiini näyttäs et kaikki nää pionit olis erilaisii. Pionipenkki o varmaa ollu oikee emännä ylpeys! Pioneitte hoitaja eli emäntä ja talo aikasempi asuja, miäheni sisko, kuali yllättäi viime helmikuus. Hänelt jäi muitaki kauniit kukkapenkkei. Kukkamaist näkkee, et niitte hoitamine o ollu häl oikee sydäme asia.