Kurpitsapikkelssii

Täs kuvas korreilee minu tekemäni kurpitsapikkelssi, kotimaiset

omenat ja pari luumuu.

Täl kerttaa minul tuli semmone olo, et täytyy näit sivuja hiukka koristel syksyl. 

Mää en ol koskaa säilöny kurpitsaa aikaisemmi enneko viime ja ny taas tänä syksyn. En ol enne kurpitsapilkkelssist välittänykkää, vaik olenki aika kaikkiruakaine ihmine.

Viime ja samate tämä suve päätteeks me saatii iso kurpitsa lahjaks, kos Eskol o noit suhteit ton noi ni Varsinais-Suame maaseudul.

Totkai mee ne komiat kurpitsat säilöö tartti. Tehtii kumpanaki vuan yhteistyät. Esko pilppus ja mää keiti pikkelssii. Resepti tuli se ensimmäise kurpitsa mukan, se oli valmiiks meit varte tulostettu Rajamäje sivuilt: http://www.rajamaen.fi/. Kohdast Reseptit/Säilöntä löytyy Uuden sadon kurpitsapikkelssi. Yhdest isost kurpitsast tullee melkei neljä satsii.

Osa illoo o siin, et kurpitsapikkelssist tuli nii kaunii kullakeltase färist, et oikee kuviaki piti ottaa.

Ko oli itte tehny pikkelssii, ni aljoi heti siit tykkäämäänki. Koko viime talvi sitä syätii ja ny o taas mont purkkii ens talveks kellaris. Kävi vähä samallai ko hunaja kans. Mul oli enne semmone asenne, ettem mää tykkää hunajast eikä se minul sovikkaa. Ko joskus mul oli tullu huano olo ko oli syäny hunajaa. Muk ko mää tutustui Eskoo ja häl oli mehiläisii ja hän korjas hunajaa joka kesä ja määki sai siin hommas ol mukan, ni heti mää aljoi hunajast tykkäämää. Ja kumma juttu et hunaja alko minul hyvi sopimaanki. 

Tähä vuade aikaa me naiset monet koristellaa parveikkeitamme taik

terasseitamme taik pihojamme kanervil ja callunoil ja muil syksy

koristekasveil. Määki osti parvekkeel tämmöse monifärise calluna.