Kurkusäilöntää

Nämä avomaakurkut tuli meil Koski Tl:st.

Minu ei ol koskaa tullu laitettuu mittää kurkkusäilykkeit.

Tänä syksyn miäheni Esko tuli kotipaikkakunnaltas Koski Tl:st mukanas tuliasii, siskoltas muutama avomaa kurkku ja iso kurpitsa ja velivainaa perheest ternimaitoo. Se oli torstai-ilta. Ternimaidot oli jo valmiiks pakastettui. Niist kurkuist ja kurpitsoist ajatteli jottai laittaa viikoloppun. Mut ensiks täytys hakkee kurkuil joku sopiva resepti. Kurpitsaresepti minul jo oli.

No, sit perjantaiehtoosti meil tuli kyllää ystäväni Mikkelist. Hän toi tuliaisiks kaunii purkillise kurkkusäilyket. Kaunii kahdestaki syyst, ko itte se säilyke oli kaunist ja viäl se purkkiki oli kaunis. Hän oli juur niit kurkkui laittanu. Esko ja mää sit heti maisteltiinki kurkuviipaileit siit purkist. Hyvvii oli.

Mää tiätysti kysyi ystävältäni reseptii. Mist sää olet tämä ohjee saanu?

Hän kerto et äitiltäs. He oli asunu Oulus hänen lapsuudessas. Mut täst mu ystävästäni oli jo aika kauvvat ajat takasi tullu mikkeliläine ko hän oli menny naimisii mikkeliläise miähe kans. (Asjast toisee: täytyy tähä vällii sanoo, et ole kuullu, ko jokku vanhat porilaiset on sanonu et joku o menny naimisee.) Ja taas asjaa: Ystäväni oli mul aikasemmi kertonukki et hän oli tehny kurkkusäilyket ja häne olis tehny miäli soittaa äitilles ja kertoo siit. Semmone miäliteko, et tekis miäli soittaa äitil, o varmaa aika tavalline viis-kuuskymppisil naisil, joitte äiti o hiljattai kuallu. En tiä onko miähilleki.

Kyl täl kurkkusäilykkeelleki o varmaa joku porilaisempi nimi taik sitä vastaava sana. Mut konnen ny määkää voi soittaa äitil, ni en ossaa sannoo. Mää yriti plarat sanakirjaaki, Pootooraa, jonka tekijän o Pori tyäväjeopisto murrepiiri. En siittäkää löytäny parempaa sannaa.

Täsä o ny kumminki se resepti. Mää tei tämä ohjee mukkaa, heti ko oli saanu ohjee sähköpostis.

TILLIKRUUNUKURKUT

1–1,5 kg avomaa- tai lavakurkkui, avomaakurkkuje kuaret o ussei sitkeit ja kovvii ja ne kannattaa kuarii
¾ dl sualaa
6–7 dl sokerii
2 rkl sinapisiämenii
tillikukintoi
etikkaa: mitta etikkaa, kaks mittaa vet (huam. ei keitet eikä kuumennet)

Klasipurkkii pistetää kerros ohkasii kurkuviipaleit, sit kerros maustesekotust ja muutama tillikukka taik kukinto. Tillikukkii pannaa sev verra, et suunnilles litra purkkii tullee pari kolme kokonaist kruunuu, ihan pikkusii kukintoi saa pistää runsaammi.

Tälläi ladotaa kerroksittai, et purkki tullee täytee. Sit kaadetaa pääl etikkaa sillai et päälimmäisekki kurkuviipaleet peittyy. Viipaleit kannattaa purkkii pistettäis vähä sulloo, ko ne pakkaa noust kellumaa.

Annetaa seisoo muutama päivä. Sit päistikkaa maaruu.

Ohjeest o vastuus MP Mikkelist. Porinnoksest o vastuus PE Espoost. Kyl olis usseemmas kohtaa tehny miäli soittaa äitil. Esimerkiks ladotaa kerroksittai olis varmaa ollu mahdollist sanoo porilaisemmi. Miätei sitäki, et sopisko toho varveittai mut en ollu varma, vaik kyl siin sanakirjassaki tua varvi mainitaa. Ja mikä olis porilaine vastine sanal ladotaa. Ja sit siin reseptis o kohta annetaan tekeytyä, jonka mää käänsi vaa et annetaa seisoo, konnen parempaa keksiny. En ainakaa muist et mee äiti olis puhunu mistää tekeytymisest.

Tämä kurkkusäilykeresepti tuli meil Mikkelist, alkujas Oulust. Koskelaiset kurkut sai

oululais-mikkeliläise liäme. Kukatiätää vaik tämä resepti olis tuttu Koskellaki.