Ruska 5 kk

Ruska kyttää puus olevaa kurree.

Ruska o ollu jatkuvasti minul ilo aihe. Mut välil vähä pelläästytti.

Yhten iltan ko mää krapsutteli ja silitteli kissaa sylyssäni, huamasi, et sil oli sormepää kokkoine pehmee patti vasemmas kyljes. Mää muisti heti, et aikasemmi jollaki mu kissoistani oli samatapane patti ja se tuli rokotukse jälliilt niskaa. Ny em mää tiätäny mihe kohtaa Ruskaa oli rokotettu ja rokotuksest oli kulunukki jo yli kaks kuukaut.

Eikä kulunu montaa voorokaut, ko patti tuli selvemmäks ja kovemmaks. Ei voinu edes silittää kissaa kyljest tuntemati sitä pattii kättees.

No, mää ilmoti patist kissa kasvattajal Mikol ja lähdi viämää kissaa eläinlääkärii. Mikko sano, et hänki tahtos nähd Ruska ko ei ol monnee viikkoo nähny. Sovittii, et hän tulis kattomaa Ruskaa samal ko eläinlääkäri kattos sitä pattii.

Mee Eskoki tuli mukkaa, ko hän tuli meit kyytimää. Sit mentii tutkimushuaneesee näyttämää pattii. Eläinlääkäri sano, et kyl se o just se kohta, joho o rokotettu. Kissa oli tutkimuspöydäl ja me kaikki neljä ihmist seisottii rinkis ympäril ja näplättii sitä pattii: eläinlääkäri Hanna, kasvattaja Mikko, Esko ja mää. Eläinlääkäri sano, et kyl se varmaa o joku harmiton ärsytysreaktio rokotuksee tai joku rasvapatti, mut ko se o nii äkkii ilmestyny, ni hänest olis kumminki parast et se patti leikattas ja kattottas, mikä se oikee o. Ettei vaa olis mittää pahalaatust. No, mää varasi sit uude aja pati leikkaamist varte seuraaval viikol. Ja aljoi jo miälessäni heti hautaamaa Ruska-parkaa sammaa mettää Koskel, mihe mee muut kissat o haudattu. Sit muisti et ai nii, kyl mar Mikol o oikeus häne haudat, kos Ruska kerra häne omistamas kissa viäl o. Mää ajatteli, et ennää en voi Ruskast mittää kirjottaa tähä plokkii, en kest, o liika surullist. Jos häl o vaik joku syäpä.

Pari päivää kulu ja patti alkoki piänenemmää. Joka päivä se oli kutistunu siit mitä oli ollu edellispäivän. Sinä aamun ko piti viäd kissa leikkauksel, en tuntenu ennää mittää jäännettäkkää siit patis, vaik kui näpräsi kissa kylkee, en edes knuppineulapää kokkoist.

Mitä mää sit muut, ko taas soiti eläinlääkäril ja selosti tilantee ja peruuti aja. Ja oli onnelline, et patti häipy ittestäs. Patti jäi arvotukseks. Ei se kyl mikkää pahalaatune voinu ol ko nii helposti hävis.

Kissa itte ei edes huamannu koko pattiis, ei siit ollu hänel mittää vaivaa eikä muret.


Ruska hyppää kööki korkee konttuuri pääl. Täs kuvas hän kyttää siält hiukka

villin näkösen. Kuva otettii saman päivän jollo ikkää tuli neitil 5 kuukaut.