perjantai 25. helmikuuta 2011

Klänninkihelmat nestuukein

















Äitini elläis me tyttäreet ussei hirviteltii häne pinttyneit tapojas. Hän oli nii nuuka ja säästäväine joka suhtees, et mittää häne huushollisas ei ikän saanu haaskat eikä heittää menemää. Häne käsisäs vanhat virttyneet verhot muuttu lakanoiks, hiipuneet lakanat tyynyvaaruiks, klänninki- ja yäpaidahelmat nestuukeiks ja vanhat puuvillaneulepuserot hantuukeiks ja kluuteiks. Kankastilkut ja lankapätkätki hän säästi, et jos niit käyttäs vaik neulatyynysisälmyksiks.

Ko äiti kuali, häne kamalat hantuukis ja tyynyvaarus nousiki arvoos ja kelpas meil perinnöks. Ei niit mittää menemää tarvinnu heittää, ei edes vanhoist hammeehelmoist tehtyi nestuukei.















Mul on ny mm. kaks arvokast nestuukii, jokka äiti o krympänny mu lapsuudeaikase klänninkini helmoist. Ei taid ol yhtää valokuvvaakaa täst kauniist hammeest, jonka äiti mul joskus 1950-luvul o itte neulonu, ko mää ole ollu ihan muutama vuade ikkäine pikkuflikka. Se oli valkosest puuvillakankaas tehty, kankast sanottii pikeeks. Klänninki oli rypytetty uumapaikast ja siin oli piänet puffihihat. Helmaa äiti oli neulonu kukkaranka. Sinisii kissankelloi ja punasii ja keltasii kukkasii. Kukkarankka kiärsi koko klänninki helmaa.

On se merkillist, et jostaki varhase lapsuude aja klänninkist o säilyny näi konkreettine ja käsis pideltävä muisto. Kankas o hiipunu ohkaseks, se o ollu monis pesuis, mut kirjaillut kukat ja kaikki pistot o viäläki ehjät. Klänninki oli ensi minul ja sit mu nuaremmil sisarillani käytös. Ja ny siit o jälliil nämä nestuukit.

Nyte tuntuu, et nämä nestuukit valla tihkuu muistoi, siit hetkest alkai, ko valkone pikeekankas o ostettu tai saatu, ko klänninkii o suunniteltu ja sovitettu, ko kukkarankka o neulottu, ko klänninkii o ensimmäise kerra käytetty, ko sitä o pesty ja silitetty ja taas käytetty. Ko klänninki on tullu toisel piäneks ja ollu toisel iso, ko se o vahettanu käyttäjää, ollu komeros, ja taas vahettanu käyttäjää. Ja ko klänninki o varmaa jo ollu ihan saumoistas ratkennu ja rikkinäine ja kaikki neljä tytärt o ollu mailmal. Ja äitini on käännelly sitä piänt klänninkii käsisäs ja päättäny, et siis vois tehd pari nestuukii.


10 kommenttia:

  1. Kivaa on tuo Porin murre.
    Ensin luulin, että sitä ollaan Turuust, jossa itse asuin muutaman vuoden.

    Kauniita on nuo kirjailut ,pidän tuollaisista ♥
    Minun ainoa tytär kohta vuosia täyttää 30, muttei ole innostunut käsitöistä...vielä :)

    VastaaPoista
  2. Seijastiina, porin murre muistuttaa hiukka turkulaist mut o kumminki ihan omallaistas! Pori kuuluu lounais- ja hämäläismurteitte välimurteisii ja siin o piirteit kummaltaki murrealueelt.

    Ehkä sinu tyttäres viäl innostuu käsitöist, tai sit häl o muut taipumukset ja innostukseaiheet.

    VastaaPoista
  3. Minäkin muistin heti tuon kankaan, kirjonnan, mutta sitä mekkoa en muista. En tiedä olenko sitä käyttänyt.

    VastaaPoista
  4. Em määkää muist et sää olisit sitä käyttäny, tai Päivi. Mää vaa ole olettanu, et sitä olis muukki käyttäny. Se o ollu aika epäkäytännölline mekko, vitivalkone piänel lapsel, ko viäl ottaa huamioo senaikaset pyykkäämismahdollisuudet. Mää luule, ettei ainakaa Anna olis sitä käyttäny, jos se oli sillo ehjäkää. Sillo 1960-1970-luvu vaihtees oli nii erilaine muati. Ja elintasoki sillo oli jo parempi, ni et Anna ei taitanu muutenkaa käyttää muitte vanhoi.

    VastaaPoista
  5. Very beautifully embroidered napkins.

    VastaaPoista
  6. Alice, thank you! These white emboidered napkins have been made of hems of a dress my mother sew for me when I was 4-5 years old in the 1950'ies. The embroidered flower garland decorated the hem and the little sleeves of the dress. Later, the embroiderings were saved and modified as napkins. Or they can be used as handkerchiefs, too.

    VastaaPoista
  7. Kiva, että laitoit linkin tuohon SK:n haastatteluusi.
    Ihan tutulta tuntui tuo äitisi tapa käyttää hyväkseen vanhoja kankaita. Meillä taitaa olla vielä jossain joku niistä pyyhkeistä, jotka tehtiin vanhoista pellavalakanoista. Niihin tehtiin sitten päihin ristipistokuvioita...

    VastaaPoista
  8. mm - viäl yks tärkee tapa käyttää vanhoi kankait o tiätysti ollu räsymatot - vai trasumatot ? - ja voi ol viäläki niil jokka kuttoo mattoo.

    VastaaPoista
  9. Olen blogissani epämääräisessä järjestyksessä esitellyt blogeja, jotka ovat toimineet ajatusteni katalyytteinä. Olet katalyytti kolmekymmentäyhdeksän. Hyvä Pori!

    VastaaPoista
  10. Kiitos, mm, miälelläni olen sinu katalyyttis kolkytyhreksä. Pori ja porilaisuus istuu aika lujasti munki elämäni kovalevys. Sääki olet mailmaa nähny ja reissannu aika laajasti. Ja silti vaa: hyvä Pori.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!