Mu matkani Santoriinil jatkuu vaa - ajatuksissani ja näis kuvis. Kuvat o postikorttimaise kauniit ja tavallas pinnallissii. Nämä kaikki kuvat o otettu Oia kyläst.
Tämä kauneus koostuu aika yksinkertasist elementeist. Karu maa, sinine meri, sinine taivas, isot korkeuserot (jotka ei valokuvis erotu). Yksinkertaset, piänet rakennukset, pelkistetyt muadot, toistuvat värit, vihreet läiskät ja kukkaryäpyt siäl tääl.
Muurit, rappuset, kaaret, ristit, kupolit, ovet ja portit, jotka toistuu ja piirtyy silmie ettee, o vähä niinko vertauskuvia tai käsitteit. Mitä muuri erottaa, mitä o muuri toisel pual? Mihe portti johtaa, mihe ovest pääsee? Kui alas tai ylös trappuut viä? Näis yksinkertasis peruskäsitteis o koko aja piänt jännityst ja liiket jonneki.
Väritki o hyvi pelkistettyi. Päävärit on valkone ja sinine - tai siniturkoosi - ja mustaruskee maa väri. Vastavärein ja poikkeuksin mm. vihriäine, aniliini ja kirkkaapunane. Oias o lisäks pehmeit pastellisävyi.
Matka jatkuu viäl.
Kuvasi ovat upeita muistoja matkasta. Pidän eniten noista valkoisista seinistä sininen meri tai taivas taustana.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Näihin ei kyllästy. Huolimatta mainitsemastasi jännityksestä ja liikkeestä, jotenkin rauhoittavan pysähtynyt tunnelma kuvissasi. Missä ovat kaikki turistit, turistikojut? Oliko matkasi matkatoimiston myymä valmismatka vai olitko omatoimikirjailijamatkalla? Lennetäänkä Santorinille asti vai matkataanko loppumatka laivalla? Tuonne vielä joskus haluan...
VastaaPoistaKaunista yksinkertaisuutta! Paras matka on mielestäni sellainen, jonka tunnelmiin haluaa palata aina vaan uudestaan.
VastaaPoistaVeljet, kalustettuja ulkotiloja sohvineen päivineen, ei voisi täällä ajatellakaan! Eikö siellä ikinä sada?
VastaaPoistaKolmannessa kuvassa tuo vikurainen portaikko on hauska, jokainen rappu vähän lengollaan puoleen tai toiseen, mutta tekee tehtävänsä 100%, ähäskutti, insinöörit!
Terveiset välimeren helmasta,tulin eilen puolenyön aikaan,ankeaa sen puolesta,että siellä oli koko ajan 28 astetta eikä satanut kuin yhden kerran ja sekin yöllä,mutta muute oma sänky tuntui ihanalta.
VastaaPoistaKyllä näitä maisemia varmasti muistelee aina uudellen ja uudellen! Kiitos että jaat nämä ihanat kuvat:D
VastaaPoistaNäiden kuvien katsominen vie meidät muutkin hetkeksi Santorinille. Kiitos kuvista.
VastaaPoistaKiitos teil kaikil kommenteistanne!
VastaaPoistaPipsan postit, sinine taivas ja/tai meri ja valkoset talot o tehokas ja pelkistetty näky. Maa o siäl tuliperäne, tumma ja hyvi karu.
Rouva Kameleontti, tarkotuksel en ottanu kuvia toisist turisteist. Vartosi, et mennee ohitte, ennenko oti kuva. Ehkä siit tullee rauhalline tunnelma.
Tämä matka oli tavalline Aurinkomatkoje lomamatka. Lisäks kirjottamiskurssi oli Hämeen kesäyliopiston järjästämä. Meil kurssilaisil oli ihan oma, tiivis ohjelma ja omat retket. Toise viiko mää oli siäl omatoimiretkeikijä, matkusti linja-autol kyläst kyllää. Ja yhten päivän mu kurssiystävieni kans ajeltii vuakra-autol saare ympäri.
Sara, minu o viäny Santoriinil kurssi jol mää oli mukan. Ole ollu ny jo kolme kertaa. Kurssi tunnelma o ollu semmone, et monet o tullu sin takasi. Santoriini o mul tullu sen kurssi sivus ja lisäks, mut kyl siinäki o tunnelmii, joihi o mukava palat.
Pipsa-Pippuri, ei siäl paljoo sada. Mu toisel matkaviikollani sato parin päivän ja vesi tulvi hotellihuaneesee yä aikan. Aaamusti siivoojat tuli kuivaamaa. Tuntu, et hotelli rakentamises ei oikee hyvi ollu otettu huamioo sitä, et joskus voi sattaaki, ko hotelli parvekkee ovi ei pidättäny yht kunno sadekuuroo tulvimast sisäl huaneesee.
Puikkoellu, Santoriinil ei kertaakaa mu kaksviikkose matkani aikan ollu 28 astet, vaik oliki ihan riittävä lämmint. Sää vast lämpimäs oletki ollu.
Paula Kristiina, kiitos. Mää ole valokuvannukki noit samoi maisemii ja kohteit jo usseemma kerra. Se saari o nii piäni, et sen jäsentää muistois hyvi.
Daisy, kiitos sinulleki kiittämäst. Kyl Santoriini o näkemise arvone paikka.