maanantai 31. lokakuuta 2011

Muinaistaidet nykyturistil



Santoriini saari o ilmeisesti mailma vaarallisin, ainaki sillai meit valistettii. Siäl o viimitteeks ollu iso maajäristys 1956 mikä tuhos melkei kaikki saare rakennukset, ja 1920-luvul o ollu tulivuarepurkaus. Ja 3500 vuat takasi o ollu suurkatastrofi josa koko saari melkei hävis, kraattteri pualikaaremuotone reuna vaa jäi mere pinnal..

Santoriinilt o kaivauksis löydetty hianoi, omatyylisiis freskoi, jotka o yli 3500 vuade vanhoi. Joku sano, et nämä häne miälestäs o egyptiläiste kuvie näkösii. Mun ei heti tul egyptiläinen tyyli miälee, paitsi et ihmise kasvot o kuvattu sivust. Nämä taideteokset, jokka o siirretty Ateenaa kansallismuseoo, o peräsi ns. minolaiselt ajalt. Kreetal o sammaa kulttuuripiirii kuuluneit raunioit ja taideteoksii kaivettu kans esil.














Minolaisest kulttuurist tiädetää, et se o ollut korkeetasost ja hävinny yhtäkkii. Santoriinil o sillo yli 3000 vuat takasi osattu rakentaa taloi, jois o ollu juakseva vesi. Jos o osattu rakentaa semmosii taloi ja tehd korkeetasosii, kauniit taideteoksii, mitä muut? Sitä voi arvail.


















Yleisesti uskotaa, et iso tulivuarepurkaus tuhos saare sivistykse ja ihmiset noin 1500 eKr. Vuarest levis ympäristöö tuhkaa, kivvee ja laavaa kymmenienki metrie paksuudelt. Tyhjentyny tulivuari romahti ja meri täytti vuare kuuma sisukse. Vesi höyrysty ja koko saare keskiosa räjähti, niät se lensi kolmekymme kilometri korkeudel ilmaa. Räjähdykse jälkee tuli 100-200 metri korkuine hyäkyaalto, joka tuhos läheiste saarte ja manneralueitte rannikot. Esim. Kreeta minolaine kulttuuri o sillo ja tuhoutunu. Kai vois melkei sannoo, et kokonaine kulttuuri katos niinko tuhka tuulee - tai uppos mere syvyyksii. Ajatellaa, et tämä olis antanu aihee Atlantis-tarul. Ja et siis tämä Santoriini olis se kadonnu Anlantis.




















Mikä oli väkiluku silloko tämä suurkatastrofi tapahtu? Sitä ei aikakirkjat kerro. Mikä oli kualonuhrie määrä, kui paljo ihmisii katos jäljettömmii, kui paljo loukkaantu, kui monta ylipäätäs jäi henkii? Osasko jokuset lukkee vaara merkkei ja lähtee karkuu ja hälyttää muitaki? Ja mihe nämä henkiijääneet meni ja millai he eli siit ettiippäi?

Muiston näitte kadonneitte ihmiste elämäst o kumminki säilyny freskoi, jois heit ja hee elinpiiriis kuvataa. Kaikki nämä kuvat o otettu hotelli Hippocampukse huaneist. Hotellii o huaneitte ja käytäväi seinii tehty tämmesii jäljennöksii noitte freskoje osist. Emäntä-fouvva anto mul ystävällisesti yleisavvaime, et mää pääsi joka huaneesee ottamaa kuvia. Silti kuvia oli vaikee ottaa, ko huoaneet oli jo talvikunnos, ikkunaluukut peitettyin. Nämä kuvat onki otettu lampuvalos.


















Tätä kaunist maalaust sanotaa kevätfreskoks. Siin lentää kaks pääskyst vastakkai, ja niit sanotaa suuteleviks pääskysiks.

Näit kuva-aiheit näkkyy toistuva eri paikois ja yhteyksis. Niinko ny nämäki freskot täs Hippocampus-hotellis.

Minolaiset tyylitellyt pääskyshahmot liihottellee ja suutelee hotellie ja liikkeitte kylteis ja jopa linja-autojenki kyljis.


































Ja muut eläin- ja ihmishahmot keikkuu muavikasseis turistei käsivarrel. No, näis kolmes kuvas ne o kyl suaristettu hotelli parvekkee pöydäl kuva ottamist varten.






Vaik ei käy museois, ei voi välttyy näkemäst näit muinaise kulttuuri taideteoksii jäljennöksin, kuva-aihein, tyyliteltyin hahmoin, mainoksin.



Tiatolähteen ole käyttäny Hämeen kesäyliopiston monistet Santorini eilen ja tänään - pieni opas.

14 kommenttia:

  1. vuosi 1956 oli myös minulle mullistuksen vuosi...arvaat ehkä miksi..Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Riitta Sinikka - et kai syntyny sillo? Jos ni oli kyl aika mullistus sinul. Hyvvää viikkoo sinulleki!

    VastaaPoista
  3. Kiitos taidepläjäyksestä! Minusta on hienoa, että muinaiset freskot ovat päässeet käyttötaiteeksi ja elävät nykypäivässäkin.

    VastaaPoista
  4. Cheri, nii minustaki. Ihmeellist ajatel, et jokku henkilöt o oikeesti joskus muinoi noit taideteoksii taiteillu. Harmi vaa, et kuvat o huanoi ja huanosävysii ko ne o otettu sähkövalos.

    VastaaPoista
  5. Mahtava juttu että muinaista taidetta on muovikasseissa ja bussien kyljissä! Siinä on paikallisväriä ja arvostusta, vaikka joku voi miettiä sen halventavan muinaista kulttuuria. Ei minusta.
    Nyt muistankin, kun nuorena kävin Kreetalla ja tutustuin Knossokseen, että siellä puhuttiin minolaisen kulttuurin tuhoutumisesta luonnonkatastrofiin. Onpa jotenkin hauskaa nyt 25 vuotta myöhemmin lukea ja nähdä siitä sinun blogissasi. Näin ympyrät sulkeutuvat - tai oikeastaan enemmänkin kohtaavat uudelleen, ei kai mikään absoluuttisesti ala tai lopu tai sulkeudu.
    Se olisikin kiehtovaa tietää, mitkä tapahtumat ovat luoneet uponneen Atlantiksen tarinan, mitkä puolestaan päätyneet Raamattuun, ja missä muodossa.

    VastaaPoista
  6. Kurkistelin taas blogissasi "Välimeren sinistä". En tiedä, johtuuko se ilmanalasta vai merestä, mutta siellä päin (Kyproksella) opin rakastamaan sinisen eri vivahteita...

    VastaaPoista
  7. Saila, määki ole ollu Kreetal joskus 1980-luvul ja muista siält Knossokse-retke. Sillo siäl puhuttii jotaki Santoriinistaki, jäi miäleeni. Ny yli parikymmene vuade jälkee ympyrä sulkeutu minullaki tai alko uudesti.

    mm. Mun kanssani samal kurssil Santoriinil oli yks ihmine, joka oli aikoinas nuarempan ollu paljo Israelis, ko häne miähes oli ollu siäl rauhaturvaajan. Hän sano, et Santoriini o häl sama mailma niinko Israelis olis. Siäl o ne samat Välimere värit ja samat äänet (ainaki siritys ehtoisi!).

    VastaaPoista
  8. Voi kauheeta kun muistin yks-kaks, etten ole muistanut mitään ilmoitella enkä kiitellä arpajaispalkinnosta. Joskus se vaan tuo muisti on huonompi kuin normaalisti. Olen selaillut kirjaa, onneksi tää mun puolen murre on kans lyhkästä. Ei ole vaikeuksia ymmärtää tekstiä. Kyl mää viel lokikirjotuksenkin siit palkinnost lykkään ku kerkiin.
    Mukava näin nojatuolissa matkustaa sun käymissä paikoissa.

    VastaaPoista
  9. Olen katsellut, lueskellut ja ihalillut matkajuttujasi, kiitos.
    Jostain syystä en saa kommentteja sulle lähtemään, sitkeästi taas yritän kuten kaikkina päivinä monia kertoja.

    VastaaPoista
  10. Luin juuri ties monennenko kerran Waltarin Sinuhen, jossa oleskellaan vähän aikaa Kreetalla, härkätansseja, juhlia, viiniä ja kammottava Minotauroksen luola. Enpä tiennyt, että tuo kulttuuri liittyy Santoriniinkin.
    Vanhempaa taidetta saisi näkyä meilläkin kaduilla.

    VastaaPoista
  11. Elämäni matkat, kiitos siis monikertasesti kommentist, joka tuli onnellisesti peril. Ja kiitos viarailuist!

    Pipsa-Pippuri, juu Sinuhes kerrotaa kuvitteellisesti just tost minolaisest elämäst Kreetal. Varmaa Waltari on paljo tehny tutkimustyätäki kirjaa varte, tost Kreeta Knossoksestaki, niättei se kirja pelkkää kuvittelluu ol.

    VastaaPoista
  12. Kiitos matkakuvauksesta kuvineen. Värimaailma on eksoottisen erilainen. Kaunis. Tämä ruskean ja sinisen/siniharmaan liitto on kiehtonut jo jonkin aikaa ja tässä se tuli taas vastaan.

    VastaaPoista
  13. Kiitos, Lea-Raija, kiittämäst! Se o jännä et eri paikoil o ihan eri värimailmas. Esim. Maltal o eri värit ja sävyt, vaik seki o Välimerel.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!