Kissa ja orkideat

Täsä Ruska o löytäny uude torkkupaika.

Ko meil varrottii kissapentuu ja käytii jo hänt kattomassaki, mää aljoi miälessäni käymää läpitte erilaisii vaaroi ja houkutuksii, jokka mee huushollis vaanis kissapoikaa.

Muutamii vaaroi o ny jo nähtykki. Vessapytty kannattaa pittää ain kii. Kerra mää meinasi saad sydänhalvaukse, ko mää oli just vetäny vessa ja vesi kohisi viämärii täydel voimal ja kissa hyppäs pyty reunal, ei onneks pyttyy. Kauheet, olisko se menny suaraa viämärii, jos olis hypänny? Miäheni arveli et ei varmaa, mut ei sitä tiä: paras pittää pyty kansi kiinni. Ja vaikkei menis viämäriinkää, ei se mukava olis, jos kissa sais yllättävä kylvy. Vaik puttoomine olis kyl varmaa hyvä opetus, ei varmaa hyppäis varomattomasti pyty pääl toist kerttaa. Vessa ovvee mää en kyl malt pittää kiinni, ko minust kisu on nii ihastuttava, ko hän tahtoo tul vessaa mu kanssani ja lavuaari reunalt kattel vede lorinaa kraanast. Vessas o mee äiti joskus menneil vuasikymmenil maitopusseist kutoma matto. Kisu tykkää kraappii siihe kynsiäs. Matto ja vesi o kisul luvallissii houkutuksii. Äitiniki oli kissarakas ihmine ja hän olis vaa ilone ko tiätäs, et taas piäni kissa terottaa kynsiis häne kutomiis mattoihi.

Pesuhuaneessaki o henke vaara: pesukone. Pesukonnee kansi onki ny pidetty valla kiinni, ettei kissa pääsis huamaamati menemää pyykkei joukkoo nukkumaa. Ole kuullu kahdest tapauksest, toises kissa selvis henkis, ko pesuohjelma oli viäl alkuvaihees sillo ko asia huamattii. Toises tapaukses kissa oli pesukonnees linkouksee astikka ja kuali. Muuto kyl pesuhuane o luvalline paikka mu miälestäni. Aikasemmas kodissani minul oli lattialämmitys kylpyhuanees ja silloset kissani tykkäs maat siin lämpimäl laatteel.

Sähköjohtoi o joka huanees. Mää ole suasiol täs vaihees korjannu pois ylimääräsii pöytälamppui ja muit sähkövehkeit, joist kissa o tuntunu kiinnostunneelt. Ja irrottanu johtoi seinäst ja piilottanu niit. Ny ostin kissakarkotettaki, jota voi suihkuttaa semmosil paikoil joihi kissa ei sais men. Saa nähd onko semmosel suihkeel mittää tehhoo.

Sillo ko mää seiso hella viäres ja keitä siin jottai, kissa tullee siihe jalkoihini ja meinaa hypät hellal. Tyhjil levyil täytyy pittää kattilaa josa on kylmää vet. Ainaki jos levy o kuuma. Se estää kissaa hyppäämäst, ko hän näkkee, et levyt o jo varattui. Miälessäni ole kyl varautunu siihenki, jos kumminki kissa polttais tassus kuumal hellalevyl. Sillo täytys vähä äkkii pyydystää kissa ja pittää häne palaneit tassujas kylmäs vedes ainaki viistoist minuuttii. Ei riit et tassut vaa kastetaa vettee, niitte täytyy liot kylmäs vedes paljo kauemmi. Kylmä estää palovammaa levviimäst syvemmäl kudoksee.

Keittiös astiapesukone ja pakastin ja mikroaaltouuni on kans kissal kauhee kiinnostavvii vehkeit. Kaikki kissa mentävii, jos luukku o auki. Ei kai ny kukkaa kissaa vahinkos pakastais tai mikrois, mut astiapesukonneesee piäni kissa vois kyl huomaamati men.

Jo etukättee mää miätei, kui suuri houkutus kissal olis orkideat. Mahtuuko kissa ja mu kauniit orkideani sammaa huushollii? Ei niitte lehdet varmaankaa kissaa kauheesti kiinnost, mut kyl niitte lonkeroiset ilmajuuret. Ne orkideat o minul tullu aika tärkeiks, ne o vähä enemmä ko tavalliset huanekasvit. Jokaisest kahdeksast muista tarkkaa, kenelt ja mis elämävaihees ole se saanu. Yhde niist ole itteki ostanu. Vanhin orkideani o vähä yli kuusvuatias. Siis minu hoidossani ollu yli kuus vuat. En tiä kui kaua orkidea o ollu olemas enne sitä ko pääsee kukkakaupast jonku kukaks. Orkidea jaksaa kukkii pual vuattaki, se palkitsee runsaasti hoitajas. Vois melkei sannoo, et "hän" palkitsee hoitajas.

Tämä o mu kaikist vanhempi orkideani, saatu lahjaks

kevvääl 2004. Tänä suven se o kukostanu näi kauniisti.

Silti kissa painaa vaakakupis enemmä ko orkideat, jos o pakko valit. Mut mää tahtosi pittää molemmat, kaikki kahdeksa orkideaani ja tämä sulose kissa.

Ruskukka oli ollu meil jo yli kaks viikkoo enneko hän pudotti laatteel ensimmäise orkideas. Mää säntäsi kattomaa, et mitä tapahtu. Oli valla ilosesti yllättyny, ko orkidea näytti vahinkoittumattomalt. Isoi nuppui täyn oleva kukkavanaki oli ihan ehjä. Lasine suajaruukku oli ehjä mut muaviruukku oli haljennu. Ihme kyl. Ympäri keittiö laatet oli kasa orkideamultaa, semmost tummaa kaarnaa. Se oli Ruskuka miälest kauhee hauskaa ja hän riahu siin orkideamullas. Mää hai äkkii harja ja sihveli. Siit vast lysti kissal tuli, hän hyäkkäs se harja kimppuu ja tykkäs et koko mu harjaamiseni o joku häne huvikses järjestetty leikki. Mää yriti totisenani vakuuttaa hänel, et ei tämä ol mikkää leikki, tämä o vakava paikka ny. Kauniisti mää yriti hänelt pyytää ja puhhuu, ettei hän ruppeis mu orkideoitani kurmuuttammaa. Sit kissa huamas, et se pitkävartine sihveli o just sopiva kokkoine ja malline piänel kissal makuupaikaks. Hän löi kyljelles maate siihe rikkalapioo. Mää yriti nätisti hänt siit häätää ja varistel roskii biojäteämpärii. Vast ko mää hai pölyimuri, kissa meni karkuu. Pölyimuri o semmone vehje, et sitä hän selvästi kunnioittaa ja miälelläs pittää siihe suurempaa välimatkaa. Sit ko kaikki jäljet oli siistitty ja orkidea taas ruukussas keittiö ikkunalaudal ja pölyimuriki korjattu pois, mää oti kissakarkotesuihkee ja suihkuti kaikki orkidearuukut sil. Saa nähd sit...

Tämä orkidea o ainoo minu itte ostamani,

kevvääl 2007. Ostettais orkidea oli täydes kukas mut

kolmee vuatee ei osottanu mittää merkkei. Ja tänä suven

lykkäs näi kommee kukinno.

Yks hyvä konsti varjel kissaa levittämäst kukkamultaa o kuulemma hankkii kauniit koristekivvii ja levittää niit multai pääl. Mää en ol viäl kokkeillu.

Murati mää häviti jo enne kissa tulloo, ko murati tiädä oleva myrkylline. Ei mul sit paljo muit kasvei olekkaa.

Komerot ja kaapit vast kiinnostavvii o kissoil. Tämäki piäni Ruska-kissa mennee juaksujalkaa sin huaneesee, josa kuulee komero ove avattava. Ja heti täytys pääst komeroo tutkimaa, mitä siäl mahtaa ol. Meil o vaatehuane, jonka olemassaolloo hän ei heti oikee oivaltanu. Siin o liukuovet ja arvasi kyl et hän oppii ne pia avvaamaa. Kolmes viikos hän oliki se oppinu. Se vaatehuane o täyn tavaraa laatteest kattoo ja siäl vast kiva kissa o kiipeil ja tutkii ja hakkee ittelles pesäpaikkoi ja piiloi.

Jo ensimmäisen päivänäs meil Ruska huamas, et eteises o kenkäkaappi, jonka luuku hän saa tassullas auki. Hän avaski luuku ja hyppäs suinpäi mu kenkäini pääl sin kaappii. Luukku knapsahti kii ja hän loukutti ittes kenkäkaappii. Onneks miäs sattu huamaamaa mitä tapahtu ja vapautti kissa loukustas.

Nyt o vast kolme viikkoo kulunu siit ko Ruska tuli meil. Muutaman viimisen päivän hän ei ol lainkaa menny ennää keittiö pöydäl. Mää ihmettele. Onko hän oppinu mitä hänel o opetettu? Mu tuli oikee surku Ruska parkaa. Onko häne mahtanu tul paha miäli, ko hänt o uudestas ja uudestas nostettu pois pöydält ja kiälletty kolme sana voimal: "älä", "pois", "ei". Ei kai siit ny kauheesti haittaa olis, jos sisäkissa ruakapöydäl oleskelis? Äitiniki aikoinas sano Jaska-kissal, joka meni makkaamaa häne leipäkorriis: "Voi voi Jaska, mahtaako knäkkileivät kolhii su kylkiis, mamma pannee sul pehmustee!" Enkä mää kiältäskää, jos me asuttais vaik kaksios. Mää ajattelisi vaa, et kissa o luatu hyppäämää. Mut ko meil o nyt monia muitaki pöytii ja kaappei ja ikkunalautoi ja hyllyi, jois hänel o täys vapaus hypel ja katel, ni olisko liikaa pyydetty, ettei kissa keittiös hyppelis hellal eikä tiskipöydäl eikä pöydäl?

Ko mää ole Ruskaa kiältäny, mää ole ollu hualestunu siit, et ymmärtääkö hän, mist hänt kiälletää. Vai ymmärtääkö hän vaa, et hänet ny torjutaa eikä hän missää sais ol? Mää olenki ain yrittäny osottaa hänel oma paika, josa hän saa kyl ol, olen nostanu häne korkee keittiöjakkara pääl ja sanonu, et täsä o Ruska su paikkas, täsä sää saat ol, tämä o hyvä paikka. Ja sit ole viäl kovi hänt silittäny.

Mu äitini sano ussei, et jos ei pahot miältäs, ni ei paran tapojas. Siis ei opi. Mää ole ymmärtäny, et kissaa ja koiraa pitäs opettaa sillai, et ain ko he tekkee hyvi, heit kauheesti kehutaa ja palkitaa. Ja et ei pelkästäs vaa kiället vaa keksitää jottai muut mialuisaa tilal.