Määki rupesi ny plokkaamaa

Menneel viikol mää kysyi yhdelt ystävältäni, mitä se blogi oikee tarkottaa. Hän vastas ettei hän ol kyl koskaa nähny yhtäkää plokkii eikä hän tiä millai niit plokei haetaa mut hän arvelis et se olis jonkullaine julkine pohdiskelupalsta. Mää oli kyl nähny pari kolme plokkii mut en ollu oikee saanu täyt tolkkuu mikä se ploki o. Toisis plokeis pohdiskeltii poliittissii tai yhteiskunnallissii tai henkellissii kysymyksii ja mailma mennoo ja toisis annettii virkkausohjeit ja julkastii hianoi värikkäit käsityä-, kukka- tai puutarhakuvvii.

Mää kumminki pääti ny ruvet itteki plokkaamaa ja oikee kotimurteellani. Taik ei tää ny ihan mu kotimurrettani ol, pikemminki jonkullaist murteellist puhekiält. Ko em mää ennää vanhaa murret ossaakkaa eikä muukkaa ossaa.

Kai tämä plokkaamine mulleki täst aukenee.

Mu kotimurteeniki tuntee plokkaamise. Plokkaamine tarkottaa lajittelemist ja valikoittemist. Jos olis vaik kauhee läjä jottai rommuu, ni niit ruvetaa plokkaamaa ja panemaa järjästyksee. Yhtee kassaa pannaa kaikki semmone kelvolline, jol voi viäl ehkä ol jottai hyädyllist käyttöö. Toisee pannaa semmoset rojut jokka mennee suaraa romukoppaa. Kolmantee pannaa arvokkaat löydöt. Vaik joku semmone esine, joho liittyy joku mukava muisto ja sen muiston tähde se esineki halutaa pittää korjus.

Nii et kyl se plokkaamine taitaa ol vähä samallaist ko bloggaamine. Blogataa toisil ihmisil luettavaks ja katteltavaks omast miälest jottai hyäryllist ja arvokast, vaik hyvvii ruakareseptei taik käsityäohjeit taik elämäohjeit ja neuvvoi ja tunnustuksii millai elämä kriiseist o selvitty. Taik sit hianoi värikkäit kuvvii.

Tilateos Hiljainen kansa (Quiet people, Stilles Volk)

Suomussalmella. Reijo Kela & Suomussalmen Työpaja Hanslankarit.

Hahmoje keskel seisova miäs ei kuulu taideteoksee, hän o mu

miäheni.