"Tasaluku" 1234

Täs kuvas äitini Hilkka Rostedt o piäni tyttö Pori

maalaiskunna Yyteri kyläs, koko elämä ja kaikki

kutsumukset ja urakat viäl hänel tulevaisuudes
vartoomas.

Silloko mää oli vuarotteluvappaal 2007–2008 yhde vuade aja, mu yhten urakkanani oli järjästää äitini murrepakinat ja muut kirjotukset. Hän oli itte pitäny arkistoo vuatee 1992 astikka, mut jollakilai isämme kualema sevotti häne arkistopitos. Hänelt jäi pakinoit ja kirjotuksii läjjii ilma merkintöi. Ja niist läjist alko kassoomaa häne ettees suurempi ja suurempi vuari, eikä hän päässy ennää lainka kunnol kiini sihe arkistointii, ko ain olis ollu ensi järjästettävä ja selvitettävä se iso ja ain vaa isompi läjä ja monta läjjää. Ja kumminki se juttuje mapittamine ja järjästyksee saamine oli hänel tärkeet.

Hänel oli täst asjast kova mure ja hän yritti josaki vaihees saad apulaistaki. Yhten kesän häne lapselapses Anu autto hänt ja he saiki arkistoinni taas vähä alkuu ja selvitettyy, mitä pakinoist ja päivämäärist puuttuu ja mitä löytyy. Mut se hyvä yritys jäi kumminki keske.

Äiti papereitte järjästämisest tuli minul häne kualemas jälkee vähä niinko kutsumustehtävä. Eikä kukkaa muu mu siskoistani semmost olis kerriinny tekemää.

Mää kekseinki systeemi, mil pystyi helposti yhdistämmää irralliset käsikirjoitukset ja lehtileikkeet, joihi ei ollu julkasemispäivämäärää merkattu. Ko ne käsikirjoitukset ja leikkeet oli nimittäi sekasi ja eri läjis. Ja ne läjätki oli paffiloorallissii. Äiti oma arkistointi oli semmone, et hän oli pannu niit pakinoit mappeisii ilmestymis- ja vuasijärjestykses. Mää jatkoi sitä sammaa räkninkii. Mut sitä mukkaa ko järjesteli papereit, kirjoti niist kaikist jutuist alvust astikka luettelloo.

Sik ko mul oli viäl paljo aukkoi enkä ennää pystyny saamaa tolkkuu, meni Uude Aja toimituksee ja niitte arkisto perusteel sai selvitettyy, mikä juttu oli millonki ollu lehdes. Plarasi läpitte kaikki vuasikerrat 1983 alkai ja oikee tarkkaa 1992 alkai. Sillai se järjästys selvis. Mut kyl sin luettelloo viäläki muutamii epävarmoi ja epäselvii kohtii jäi. Uudes Ajas minnuu auttamas oli samane sisareflikka Anu, joka oli jo äitiiki auttanu.

Niist Uude Aja murrepakinoitte käsikirjotuksist ja lehtilekkeist tuli kakstoist issoo kansioo. Sit viäl muut tekstit, joist tuli kuus kansioo. Niitte lisäks viäl kolme paksuu kansiollist kirjeit.

Ihan viimitteeks enne enneko mää meni takasi vakituisee työhööni, mää pani niihii kaikkii Uude Aja juttuisii 1983–2007 juakseva nummeroinni sillai, et se tiatokoneohjelma itte teki ne nummerot automaattisesti. Et jos vaik välist oli tipahtanu joku juttu pois, ko sitä ei ollukkaa julkastu, taik vällii tuli uusii juttui, jokka oli puuttunu mu luetteloistani, ni ain se ohjelma automaattisesti lisäs tai vähensi nummeroit välist ja laski juttuje kokonasmäärä.

Nykko jo kaks vuat o kulunu, mää vast läheti se murrepakinaluettelo porilaisel Ullal, joka jatkaa murrepakinoitsijan Uudes Ajas. Hän oli sanonu olevas siit äiti juttuje luettelost kiinnostunu. Mää oli kyl luvannu lähettää se jo kaks vuat takasi, mut sillo mult oli loppunu voimat just sihe paikkaa ko mää sai urakkani valmiiks.

Ulla kiitti ny sit minnuu luettelost ja sano: "Kyl niit juttui o kauheesti 1234 ja sit viäl ne muut. Kyl tarttee viälki hattuu nostaa ja kaks kerttaa..."

Mää oikee hiaroi silmiini. Ai 1234? Kui ni 1234? Mu silmääni ei ollu lainkaa pistäny se kokonaisluku 1234. Täyty oikee tarkastaa asja omist mapeistani. Kyl se tosi luku oli se 1234. Ny se tuntu aika merkilliselt luvult. On siin nätti määrä murrejuttui, hätkähdyttävä tasaluku. Ko äiti oli itte monet vuadet merkannu nihi julkaistuihi juttuihiis järjästysluvu, et kui mones juttu tämä o joka o ollu lehdes, siit astikka ko hän oli ollu Uude Aja vakituine pakinoitsija vuadest 1983 alkai. Kyl sitä ennenki oli häne juttujas julkastu Uudes Ajas ja josaki vaihees muutama Satakunna Kansas ja mualki. Mut hän oli alottanu itte se nummeroinni siit ko hän alko vakituisesti Uutee Aikaa pakinoimaa. Ei minnuu muute se häne pakinoittes lukumäärä olis kiinnostanukkaa.

Eppäile kyl vahvasti, et siin juttuje kokonaisluvus o virheit, jottai voi puuttuu ja jottai voi ol liikaaki. Ko niitte juttuje saamine pitkää luettelloo oli kumminki vaa mu inhimillist yritystäni.

Mut virheineski se luku 1234 puhuttellee minnuu. Siit tullee taas oikee kova kiusaus ajatel, et ihmise elämäl o tarkotukses ja määräs. Et mee äiti määrä murrejutuis ja muutenki oli just se 1234.

Ei ihmine läheskää ain itte tiä sitä millo häne määräs tullee täytee. Muk ko äiti oli kirjoittanu ja lähettäny se tuhanne kahdesadakolmekymmeneneljännee juttus "Jutustelluu" Uutee Aikaa ja se lehti ilmesty, hän leikkas viäl jutu lehdest ja kirjotti sihe kuulakärkikynäl: "30.3.07" ja pani se sihe paperiplossaa, joho hän oli viimitteeks niit pakinoitas koonnu.  Ja saman päivän hän meni ampulanssil sairalaa ja jäi sil tiälles. Ei ennää palannu.

Vai mitä hän itte olis mahtanu ajatel siit, et minu tekemäni luettelo mukkaa häne juttujas julkastii Uudes Ajas 1234? Kyl hän täst luvust, täst täydest määräst, jottai olis varmaa ajatellu ja sanonukki. Vähintäs hänt olis se nauruttanu. Kui sattuki? Jos hän olis se etukättee tiätäny, hän ei varmaa siin viimises jutussas oli "jutustellu". Hän olis kai kirjottanu lukijoilles, et kiitos ny ko olette näi kauvva ollu mu uskollissii lukijoitani ja ny ette sit ennää minust kuul ko mu urakkani o tullu täytee.