tiistai 22. helmikuuta 2011

Satamiljoonaa timanttii

Oikee harmittaa, etten pysty panemaa tähä mittää kuvvaa siit, mitä mää tänäpä satui näkemää ulkon. Satamiljoonaa kimaltelevaa timanttii ilmas. Ei semmosest kerkee valokuvvaa ottamaa. Eikä mul ollu kameraakaa mukan. Ja vaik olis ollukki, ei semmosest kuva varmaa onnistuskaa. Ainaki luule sillai. Vai onko joku mahtanu joskus onnistuu?

Oli kirkas pakkasilma. Mää lähdi ulloos hiukka jalvottelemaa, ko ole ollu valla seinäi sisäl pari päivää.

Yhtäkkii mää se huamasi. Ilma oli täyn piänii näkymättömii lumikitteit. Ne ei näkyny muuto mukko aurinko heijastu niihii ja taiko niist kimaltelevii timanttei. Satamiljoonaa timanttii joka pual ilmas. Ihan ilmatteeks. Piäne hetke.

Mun oli flunssase tukala ja huano olo, hikoilutti, heikotti, nenä vuasi ja yskitti ja teki miäli äkkii takasi sisäl. Mut sisäl rupes heti harmittammaa et kunnem mää pysähtyny sihe paikkaa ja kattellu niit timanttei kauvvemma. Mikä kiiru mul oli? Se oli harvinaine näky. Olem nää niit ennenki nähny, ainaki lapsen. Mut en tänä talven, enkä viime talvenakkaa. En tiä koska viimeks.

Aurinko meni hetke pääst pilvee. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!