Taulu

Tänäpä mul o flunssapäivä koton. Henkitys krohisee ja yskittää ja nokka vuataa. Lämpimät villatillukkaat jallaas, pitkäpulttine yäpuku ja paksu aamutakki pääl ja villaset ranteelämmittimet kädes. Mustaviinimarjamehu o poikaa. Buranaa ja yskälääket ja kurkkutableteit.

Ei oikee pääs kulje just nyte mikkää uudet ajatukset. Tuanoini mää rupesinki taas kaivamaa vanhaa varastoo, mitäs muut ko muistoi.

Minul o tämmene kuvas näkyvä öljyväritaulu, tai se ei ole alkuperäne taulu mut sen jäljennös. Se o siit hauskane taulu et mää ole siin tua vihreejakkune flikka, jol o punane lakki pääs. Poika mun viäresäni o Kaanaa Markku, naapuri poika. Siäl takan näkkyy kolmaski hahmo, se o Marku mummu Jenny, joka kävelee Vanha Kaanaa pihast meit päi. Siält Vanhast Kaanaast tuli tiäl päi tommone loiva ahde.

Mää muista viät tua taulu tekemise hetke. Mää oli just tulos koulust, ko Kaanaas siin Jussila autotalli viäres Kaanaasee meneväl tiäl tai pikemminki polvul oli yks taiteilija maalaamaas tauluu. Hän oli levittäny ittelles semmose taiteilijatelinee ja katteli Vanhaa Kaanaasee päi. Markku oli kans koulumatkallas pysähtyny sihe kattelemmaa, et mitä tapahtuu. Ja määki toppasi sihe.

Taiteilija käski Markkuu ja minnuu et menkääs ny toho tiäl seisomaa ni mää maalaa teenki tähä tauluu. Me mentii. Tämä taitelija nimi oli O. Virta. Mää tiäsi misä hän assuu, aika lähel Yyteri kansakouluu. Minkä ikkäine mää olsi mahtanu on? Ehkä kahdeksa-yhdeksä vanha. Taulus ei ol vuasilukkuu. Mul o kumminki jääny semmone käsitys, et sillo oli kevättalvi.

Taulus näkkyy Vanha Kaanaa, joka oli Marku isä koto, häne mummulas, ja Kaanaa vanha navetto sen rivi toisel pual ja talli tiä oikeel pual. Mun kotopihani ja täti harmaa mökki siintää taustal, mee oma talo oli se pikkumöki takan. Kaanaa rivist o viäl tänä päivän kivijalka jälliil mut mun kotoni o jääny asfalttitiä al. Näkyskö tiä vasemmal kädel taulu vasemmas yläkulmas hiukka vanha kivikellari hahmoo.

Taiteiliha o taulusas käyttäny vapauksiis eikä mittasuhteet välttämäti ol prikulles. Mut kumminki täs näkkyy se vanha maalaisrivi pihapiiri.

Sikko se taiteilija Virta joli joskus kuallu ja naapuri poika oli jo aikamiäs, hän oli muistanu tämä taulu ja menny kyselemmää sitä taitelijija jäämistöst. Siält hän oli se löytänykki kehystämättömän. Hän oli ostanu sen ittelles. Ko mää täyti neljäkymment vuat, mää sai hänelt yllättävä syntymäpäivälahja: tämä taulu jäljennös tuli mul postis.