Vastustuskyvy kassoottamist

Vanhast pirtanauhast o tullu Ruskal mialuisa lelu.

Mää ole jo kauvva ajatellu, että flunssa o semmone tauti, et se kuuluu ihmise perusterveytee. Ain joskus sitä tarttee sairastaa ja kyl terve ihmine sen kestää. Vastustuskyky vaa kasvaa.

Jo muutama päivä flunssa o pitäny minnuu kourisas ja kai mää ole siit vastustuskykkyyniki taas kassoottanu. Tuntuu kyl, et voima o ihan mu jättäny. Koton vaa ole tassutellu eilise päivä enkä nykkää tänä aamusti lähteny töihii. Viä miälenki valla matalaks ja voimattomaks.

Tuli nukuttuu vähä heikosti, ko yht päät tartti niistää tai yskii. Yskimisest o valla hakattu olo. Ja kummallissii unia näi, niät en oikee tiätäny oliko ne unta vai totta. Keskel yät mää löysi jottai krapisevvaa sänkystäni. Se oli kissa Ex 1 -ruusuke, toine niist, jokka kissa sai hiljattai näyttelyst. Olik se totta vai unta? Kyl se totta oli. Mää meni viämää sitä ruusuket takasi kirjahylly pääl ja huamasi et toinenki ruusuke oli tiputettu laatteel. En käsit millai se kissa ne ruusukkeet nii korkeelt kirjahyllyst oli saanu eikä ollu kuulunu edes mittää rymsteeraukse äänii. Ja kui just ne? On siäl kirjoje pääl muutaki tavaraa? Ja kui hän se ruusukkee mee sänkyy oli laahannu? Ymmärsikö hän et se oli häne? Vai olik se sittenki vaa unta? Vai olinko mää itte ne ruusukkeet siält unehortees kraplannu?

Tämä tavaroittel sänkyy laahaamine kyl o aika tavallist mee kissal. Ussei me löydetää sänkystämme millo piänii hiirii, millo leppäkerttu-keppi-lelu, millo pirtanauha, jonka Ruska o ottanu leikkeihiis.