Käsityäkriini

Minul tuli oikosulku enkä muist miks tätä käsityälipastoo sanottii. Olik se krinni, skrinni, kriini vai skriini? Em muist millää. Tämä lipasto o tullu minu huusholliini josaki perinnöjavos jota äitini harrasti jo elläisäs. Se oli alualkae mu lapsuudesani koivu färine ja vaaleeks lakattu, mutta aikaa myäde tiätysti tummunu. On näit samoi lipastoi semmosii tummakski petsattui. Isäni maalas tämä jo kauvvat ajat takasi. Esti se oli mont vuat kirkkaa syksykeltane, sit myähemmi josaki vaihees hän maalas se tämmeseks vaaleepeessiruskeeks. Soppii hyvi meenki huushollii.

Ruska o täs hypänny kuvvaa, tapas mukkaa.

Tämä lipasto o tarkotettu käsityätarpeitte niinko lankarullie, nauhoje ja knappie, neuloje ja knuppineuloje, varttaitte ja virkkuukoukkuje säilyttämissee. Semmost sekalaist töönää määki tääl pidä. Mittää isoi villalankavarastoi tän ei mahdu.

Minul o ollu tarkotus kertoo käsitöistäki täs plokis. Mut kyl ne kertomiset o ollu vähäset. Jos joku o öksyny tän hakusana "käsityät" peräs, hän o kyl pettyny. On ollu vaa muutama hassu juttu josa ole kertonu käsitöist ja sillonki enämpi muitte enkä omistani.

Mut se käsityäidentiteetti o minul nii vahva, ja käsitöitte arvostus ja kiinnostus niit kohtaa o syrämme asja, et ihan pakko pan aiheeks käsityät. Ilma niit mää olisi ihan ykskätine. Taik millai sen ny sanosi. Plokis Kirjailijan häiriöklinikka kirjottaja Kirsti Ellilä kuvas ommaa seka- ja vasenkätisyyttäs, ko hän oli lapsest astikka oppinu käyttämää oikeetaki kättäs vaik oli ilmeisesti vasuri. Sit joskus pari vuat takasi hän oli ruvennu piirtämää vasemmal kädel neljäkymmene vuade tauo jälkee ja hänel tuli heti minumpi olo. Piirtämine oli aikoinas loppunu kätisyyde vaihtoo.

Määki ole koko ikäni eläny käsitöitte keskel ja tehnykki paljo käsitöit. Huusholli o täyn mattoi, tuukei, hantuukei, villajakkui, vanttuit ja tillukkait, vanhoi pitsilakanoit ja pitsei. Ni et tuntisi itteni valla ykskätiseks, jossen pitäs käsitöit ja käsitöitte tekemist tärkein sillonki, ko just en niit tee.