Täsä jatkuu taas sarja "vanhat tavarat ja muistot". Mee astiakaapis o vanha klasikippa. Äitini sano sitä voiastiaks. En tiä onko se ihan sitä varten aikoinas valmistettu, onko ennevanhaa ollu tämmesii voiastioit, vai onko sitä vaa äiti lapsuudekodos pidetty voiastian. Se o kaunis, koristeelline kannelline kippa.
Voikippa oli meil koton ain astiakaapis klasiovvei takan. Mun ei kyl tul miäleeni, et ikän sitä olis käytetty. Voita siin ei pidetty eikä mittää muutakaa. Se oli varjeltu muisto- ja koriste-esine.
Tämä voiastia o ollu minu hallusani jo kauvvat ajat. Äiti sen o mul joskus antanu. Hän anto ain samal kerttaa kaikil tyttäril jotaki, jako tavaroitas jo paljo enne kualemaas.
Mul o käsitys, et äiti kasvatusäiti Täti olis saanu tämä joltai sulkulaiselt viiskymmentvuatispäivänäs joulukuus 1934. Äiti o sillo ollu seittämä vanha. Yhdest häne kansakoulu piirustusvihkostas löytyy tämmene piirustus, josa hän o piirtäny tarkkaa tämä samase voikipa. Luakast en tiä, varmaa hän o ollu ainaki kolmanneel tai neljänneel luakal.
Muistot o kummallissii ja monitasosii. On piirustus, jonka äitini o lapsen piirtäny. Se piirustus o säilyny yli seittämäkymment vuat ja siin kuvattu esine viäl hiukka kauvvemma. On kippa mun astiakaapisani klasiovie takan. Äitiniki piti tätä klasiovellises astiakaapis kymmenii vuasii, mut kippaa ei oikee koskaa pidetty käytös. Enkä määkää malt enkä uskal sitä käyttää. Tämä ei ol kultaa eikä kristallii mut tärkee ja arvokas esine, muisto kahde sukupolve edustajast ja hee elämästäs.
Luultavasti kippa jatkaa olemassaolloos senki jälkee, ko minust o aika jättäny.
Voi miten kaunis aarre tuo voikippo, ihana :)
VastaaPoistaRuska on myös kaunis kissa tuossa sivupalkissa, pehmeä ja silitettävä ♥
Seijastiiina! Minnuu ihastuttaa siin Ruska sivupalkkikuvas seki, et aurinko/kirkas valo saa Ruska korvalehdet näyttämää vaaleepunasilt ja läpikuultavilt.
VastaaPoistaHei! Tupsahdin blogiisi virveriikka-blogista. Voin kuvitella, että tuo esine on voinut hyvinkin olla voikipoksi tarkoitettu. Juhlakattaukseen on voitu leikata pala voipaketista ja sitten ruokailun jälkeen kippo on voitu peittää kannella, ettei voin pinta härsiintyisi kaappi/kellarisäilytyksessä. Kaunis aarre on sinulla. Äitisi on ollut taitava piirtäjä. Ja voi tuota murteesi rytmiä. Arvaapa mitä, asuin mieheni kanssa kolme vuotta 1980-luvun alussa Honkavaarankujalla. Ettei vain olisi oltu saman kylän tyttöjä jonkin aikaa?
VastaaPoistaPiri! Voi hyvänen aika et mailma o piäni. Mää asu Viherlaakso toisel pual siin Viherkallios. Tämä o mul jo kolmas koti Viherlaaksos, mää muuti tähä kyllää huhtikuus 1980. Eli ollaa oltu sama kylä flikkoi.
VastaaPoistaKiitos Paula kun olet tullut Teuvon kuvat blogin lukijaksi. Sinulla on mielenkiintoinen luettava blogi. Minä en pääsyt tämän blogi lukijaks ku taas google herjas jotain eikä ladannu.
VastaaPoistaTeuvo Noormarkustta
Teuvo, mää kattele ussei su kuvias. On miälenkiintosist kohteist ja muutonki hianoi kuvvii. Koit uudestas jos tykkäät.
VastaaPoista