Oma koti kullankallis

Sillai Ruska-kissa varmaa olis eiläehtoosti kottii tullesas sanonu jos olis osannu. Taik "muu maa mustikka, oma maa mansikka". Hän oli yli kaks voorokaut mailmal eli Jyväskyläs astikka. Mut hyvi hän oli siäl pärjänny. Kuulemma toine näyttelypäivä oli menny jo rennommis merkeis ko ensimmäine. Ja kummastaki päiväst oli reppuu pakattu nätti Ex 1 -ruusuke, toine vaaleepunane ja toine vaaleesinine. Emäntä sai oikee mialuisa näyttelysaalii.

Mut mialuisaa kissalleki oli tul kottii oma emäntäs ja isäntäs tyä. Eskoo hän morjensti ja hiamaili höövelisti tämä säärii ja minu sylysäni makas autuaallisesti sälläälläs ja kehräs niät melkei korina kävi.

Kissa ei varmaa itte kovi korkeel noit ruusukkeit värteerannu, luulem mää. Mää nostinki ne korjuu kirjahyllyy kirjoje pääl.

Meno- ja tulomatkal samas kyytis matkusti Ruska emo ja tämä isäntäväki ja Ruska isäpappa ja tämä emäntä. Hotellis Ruska kuulemma jo ensimmäisen yäseen pääsi jalottelemaa Pupu reviril hotellihuaneesee. Toine kissa Mikki asu emäntäs kans eri huanees. Pupu linnottautu sänky al ja Ruska kiärsi sänky ulkopual ja suhisi ja murisi. Se o ihmeelline paikka kissoil se sänkyalune. Se o varma turva, sin ain mennää ja se löytyy paikas ko paikas.

Kissoje äiti-tytär-viikovaihtee aikan suhinat oli vähitelle loppunu eikä mittää julkitappeluu kumminka saatu aikaseks. Lauvvantaiehtoosti Ruska oli ollu hotellihuanees jo niinko kotonas ja Pupust kovi kiinnostunu. Mut Pupu oli hiukka yysyrjäne ja eikä tahtonu viäl tehd lähempää tuttavuut jälkikasvus kans. Ei ainakaa viäl pusku- ja nualemisväleihi tämä pari yhde viikovaihtee aikan päässy.

Kissatuamarit tykkäs kovi Ruskast. Lauvvantai tuamari, tanskalaine Lotte Borch, piti Rusk kansaa hyvärakenteisen, hyvi kehittynneen ja hyvihoidettun nuaren kissan. Hän kiitteli Ruska turki kuvioit ja färei. Sunnuntain tuamarin oli yks ruattalaine, tiukka täti Maria Westerlund. Taas turki kuviot ja färit sai kiitost hänelt. Ruska kropa rakenne (tyyppi) oli tuamari miälest valla erinomane, just semmone ko eurooppalaiskissal kuuluuki ol.

Ja emännä syränt lämmitti se mitä kerrottii tuamareitte kehunee.

Sunnuntaiehtoosti mää sai viäl skannattuin ne arvostelusetelit sähköpostiini. Ot niistäki ny selvää! Niitte kissatuamareitte käsiala o varsinaisii hiaroglyyffei, tarvittas käsialatutkija ottamaa niist selkoo. Mut toise tuamari yleisarviost mää sai hyvi selvää: "Very attractive!" Sammaa miält! Mut mää olenki jäävi. Ko minust Ruska olis yht ihana ja yht suuri ilo minul vaik tuamarit olis sanonu mitä vaa tai vaikkei hän ikän missää näyttelys olis koskaa käynykkää.

Mää yriti saad Ruskast hyviä kuvia mut tuli valla tämmesii pääpyärityksii.

Vast ko Ruska asettu makkailemmaa, sai häne kokonaisen kuvvaa.