Ihana sato

Alkusuvel omenapuitte vaaleepunaset kukat toivotti mee tervetulleiks miähe kototalloo Koskel. Eilä siält taas lähdettii kottii ja omenoil alko posket punottaa. Vaik tyät o jo alkanu, miäli jäi maal. Ei silti, kyl oli ihanaa huilat omas sänkys. Nokkoste kiskomisest tuli kädetki ihan kippeiks, ja ny o mukavaa, ko nokkosii ei puske mistää.

Hiukka saatii sattooki jo korjattuu, peräti kolme issoo kesäkurpitsaa. Plantut oli ostettu alkusuvel Pori torilt, sit kuljetettu linja-autos Espoosee ja pidetty pari viikkoo väliaikasesti parvekkeel kukkaruukuis. Juhannuksen mää ne vast maahaa istuti.

Kirsikkatomaatiplanttujaki istuti iso kivijallaa suajaa talo eteläsivul. Täs samases paikas o kai mailma molemmat sivut tomaattei kassootettu. Paikka o tuulesuajane ja lämmin ja aurinkoine. Tomaattitertut o jo kovi isoi, mut ei viäl vaa alkanu punertaa. Saa nähd saadaanko näit jo maistaa ens viikovaihtees, ko meinataa men maalaisviikovaihdet pitämää.

Talo pihapiiris o vanhastas iso määrä marjapuskii. Mustii, punasii ja valkosii viinimarjoi noukittii nii, et saatii pari kol maijallist.

Nii ja mustikat lisäks. Usiamma kerra kävinki mustikas. Sai niist hilloo ja pani pakkaseenki. Ja mustikkapiirakkaa paakasi ainaki neljä kertaa loma-aikan.

Pualukaraakileet viäl vartoo mettäs kypsymist. Niit näyttiki oleva aika hyvi. Ja sit siänet. Suppilovahveroit mää tykkää käyttää ruuvvaalaitos, jos ne o ensti kuivattu ja sit jauhettu hianoks. Tullee hyvvää lihafärssii, jos sitä siänijauhoo laittaa korppujauhoje sijast.