Täsä jatkoo eilisee. Mää sai pokaali Gonetobeachilt plokist Whitedeco ja sihe tunnustuksee liitty, et pitäs esittää kahdeksa tunnustust ittestäs. Ne tullee ny kuvin.
Mää oli viime viikovaihtees hengellisil syventymispäivil Johanneksekirkos Helsinkis. Tämä tapahtuma o viimiset kolmekymment vuat ollu mul suve loppu ja syksy ja tyä alku. Tapahtuma järjestäjän o tyäpaikkani Suomen Raamattuopisto. Mää ole siäl syventymispäivil tai syväreil tai hespis töis erilaisis järjästelyhommis. Syvärit ja hespi o vähä niinko sisäpiiri kiälekäyttöö.
Varsinki aikasemmi syventymispäivät oli mul koko vuade pahin stressitapahtuma. Ny ole jo oppinu ottamaa asiat lunkimmi. Mukavaa o treffat paljo tuttui, niitäki vuaskymmenie takasii tuttavii, jokka tullee yllättäi moikkaamaa. Kerranki yks naine huusi väkijoukost: "Paula!" Ja hän oli mu enttine lukioaikane luakkakaverini. Tämä eri vuaskymmente tuttuje vaik pikanenki treffaamine o yksi lämmittävämpii juttui minul.
Johanneksekirkko o 30 vuade aikan tullu mul yhdeks kotokirkoistani vaik mää olenki ollu siäl pääasias tyä merkeis. Johanneksekirko omat tyäntekijät o mukavii ja yhteistyä o onnistunu kitkattomasti ja mukavasti.
Isos kirkos ihmiset voi ol omis oloissas jos tahtoo, tai väkijouko keskel. Tänä vuan aiheen oli Sovinto. Ko o itte mukan tyäntekijän, o vaikeet varsinaist sanomaa kuulustel. En pysty asettummaa enkä keskittymmää. Sit eläkkeel mää varmasti tule tänä kirkopenkkii istuskelemaa ja kunnol kuulustelemaa, mitä tääl puhutaa.
Tykätty osa ohjelmaa o seminaarit eri aiheist. Niitte pitopaikka o lähel oleva Cygnaeukse koulu. Yks aihe mikä kauheesti just ny kiinnosti ihmisii - niinko kuvast näkkyy - oli: Ristiriita vai sovinto kirkossa? Tavallas ulkokohtane aihe, mut semmone joka täl hetkel kiinnostaa ja puhuttaa ihmisii. Seminaari pidettii yhdes isos luakas, mut sisäl ei mahtunu ko ehkä pualet ihmisist. Loput seiso tai istu luaka ulkopual aulas ja ylös ja alas menivil trapuil. Onneks seminaarialustajil oli hyvä ja kuuluva ääni, kuulu hyvi luaka ulkopualleki.
Johanneksekirkko o valmistunu 1891. Sen suunnittelija o A. E. Melander. Kirkko o uusgoottilaine ja sisäpualt hyvi koristeelline. Eri pual kirkos o kauniit lasimaalauksii ja puuleikkauksii ja silmäähivelevä muatosii ikkunoit. Ja juhlallissii kattokruunui ja lamppui. Minust tämä kirkko o lämminhenkine ja valoisa.
Puiset enkelihahmot koristaa alttarirakennelmaa.
Kirko parvel johtaa tunnelmaliset rappuset. Jos tääl o arkises tyätouhus juhla keskel, täytyy ol hyvät kenkät, niät jaksaa ol jalkai pääl kaks päivää aamust ehtoosee - ja jokka ei kopis eikä naris, niät ei kulkeissas häiritte toiste rauhaa.
Täsä yks piäni kirkkoviaras jalvottellee alttaritasanteel. Yhdes kohtaa käytävää oli mukava suma lastevaunui ja -ratttait. Yleisö joukos oli 1980-luvu alvus suuri joukko valkohattusii iäkkäit naisii. Valkohattuste naiste joukko o vähentyny ja häipyny. Muutonki väki o vähentyny ja ehkä keskimääri nuarentunu (tai sit mää vanhentunu). Ihmee paljo oli nytenki nuarii aikuisii ja nuarii perheit ja lapsii vanhempais kans. Lapsii varte o lastenhoito ja varhaisnuaril hespileiri.
Hengellises tapahtumas o monta ulottuvuut, mitä ulkopualine ei heti tulis ain ajatelleeks. Iso tavaramäärä kuljetettaa joka vuasi paikal ja sit tapahtuma jälkee pois paikalt. Ihmiset ruakitaa seurakuntatalos, joho o pystytetty väliaikane ruakala ja kahvila. Kyltit ja opasteet tarttee kiinnittää. Kirjamyynti järjästetttää usiampaa pisteesee. Ensiapu ja sielunhoitopäivistys o valmiudes. Äänentoisto täytyy toimii. Musiikki-insrtumenttei, piuhoi ja mikrofoonei o kauheettomat määrät. Vessoi o oltava riittävästi ja niit täytyy siivot koko aja. Parkkipaikaks o saatu vuakrat kirko viäres oleva kenttä. Koko homma pyärii suures määri vapaaehtoste talkoolaiste varas.
Tunnustuksii tuli ny paljo ja harttaasti. Pokaali mää tarjoo ettiippäi miälelläni kaikil, joil tätä ei ol.
Mää oli viime viikovaihtees hengellisil syventymispäivil Johanneksekirkos Helsinkis. Tämä tapahtuma o viimiset kolmekymment vuat ollu mul suve loppu ja syksy ja tyä alku. Tapahtuma järjestäjän o tyäpaikkani Suomen Raamattuopisto. Mää ole siäl syventymispäivil tai syväreil tai hespis töis erilaisis järjästelyhommis. Syvärit ja hespi o vähä niinko sisäpiiri kiälekäyttöö.
Varsinki aikasemmi syventymispäivät oli mul koko vuade pahin stressitapahtuma. Ny ole jo oppinu ottamaa asiat lunkimmi. Mukavaa o treffat paljo tuttui, niitäki vuaskymmenie takasii tuttavii, jokka tullee yllättäi moikkaamaa. Kerranki yks naine huusi väkijoukost: "Paula!" Ja hän oli mu enttine lukioaikane luakkakaverini. Tämä eri vuaskymmente tuttuje vaik pikanenki treffaamine o yksi lämmittävämpii juttui minul.
Johanneksekirkko o 30 vuade aikan tullu mul yhdeks kotokirkoistani vaik mää olenki ollu siäl pääasias tyä merkeis. Johanneksekirko omat tyäntekijät o mukavii ja yhteistyä o onnistunu kitkattomasti ja mukavasti.
Isos kirkos ihmiset voi ol omis oloissas jos tahtoo, tai väkijouko keskel. Tänä vuan aiheen oli Sovinto. Ko o itte mukan tyäntekijän, o vaikeet varsinaist sanomaa kuulustel. En pysty asettummaa enkä keskittymmää. Sit eläkkeel mää varmasti tule tänä kirkopenkkii istuskelemaa ja kunnol kuulustelemaa, mitä tääl puhutaa.
Tykätty osa ohjelmaa o seminaarit eri aiheist. Niitte pitopaikka o lähel oleva Cygnaeukse koulu. Yks aihe mikä kauheesti just ny kiinnosti ihmisii - niinko kuvast näkkyy - oli: Ristiriita vai sovinto kirkossa? Tavallas ulkokohtane aihe, mut semmone joka täl hetkel kiinnostaa ja puhuttaa ihmisii. Seminaari pidettii yhdes isos luakas, mut sisäl ei mahtunu ko ehkä pualet ihmisist. Loput seiso tai istu luaka ulkopual aulas ja ylös ja alas menivil trapuil. Onneks seminaarialustajil oli hyvä ja kuuluva ääni, kuulu hyvi luaka ulkopualleki.
Johanneksekirkko o valmistunu 1891. Sen suunnittelija o A. E. Melander. Kirkko o uusgoottilaine ja sisäpualt hyvi koristeelline. Eri pual kirkos o kauniit lasimaalauksii ja puuleikkauksii ja silmäähivelevä muatosii ikkunoit. Ja juhlallissii kattokruunui ja lamppui. Minust tämä kirkko o lämminhenkine ja valoisa.
Puiset enkelihahmot koristaa alttarirakennelmaa.
Kirko parvel johtaa tunnelmaliset rappuset. Jos tääl o arkises tyätouhus juhla keskel, täytyy ol hyvät kenkät, niät jaksaa ol jalkai pääl kaks päivää aamust ehtoosee - ja jokka ei kopis eikä naris, niät ei kulkeissas häiritte toiste rauhaa.
Täsä yks piäni kirkkoviaras jalvottellee alttaritasanteel. Yhdes kohtaa käytävää oli mukava suma lastevaunui ja -ratttait. Yleisö joukos oli 1980-luvu alvus suuri joukko valkohattusii iäkkäit naisii. Valkohattuste naiste joukko o vähentyny ja häipyny. Muutonki väki o vähentyny ja ehkä keskimääri nuarentunu (tai sit mää vanhentunu). Ihmee paljo oli nytenki nuarii aikuisii ja nuarii perheit ja lapsii vanhempais kans. Lapsii varte o lastenhoito ja varhaisnuaril hespileiri.
Hengellises tapahtumas o monta ulottuvuut, mitä ulkopualine ei heti tulis ain ajatelleeks. Iso tavaramäärä kuljetettaa joka vuasi paikal ja sit tapahtuma jälkee pois paikalt. Ihmiset ruakitaa seurakuntatalos, joho o pystytetty väliaikane ruakala ja kahvila. Kyltit ja opasteet tarttee kiinnittää. Kirjamyynti järjästetttää usiampaa pisteesee. Ensiapu ja sielunhoitopäivistys o valmiudes. Äänentoisto täytyy toimii. Musiikki-insrtumenttei, piuhoi ja mikrofoonei o kauheettomat määrät. Vessoi o oltava riittävästi ja niit täytyy siivot koko aja. Parkkipaikaks o saatu vuakrat kirko viäres oleva kenttä. Koko homma pyärii suures määri vapaaehtoste talkoolaiste varas.
Tunnustuksii tuli ny paljo ja harttaasti. Pokaali mää tarjoo ettiippäi miälelläni kaikil, joil tätä ei ol.
Kiinnostavaa, en ollut tiennytkään, että Helsingissä on syksyisin tuollainenkin tapahtuma. Johanneksenkirkko on minustakin kaunis.
VastaaPoistaOn varmaan aikamoista järjestää tapahtumaa paikassa, jonne täytyy viedä kaikki (ja vielä poiskin), siinä on monta asiaa muistettavana ja puitteet järjestettävänä. Stressi on varmaan melkoinen, mutta täytyy muistaa, että ihmisiä me kaikki ollaan - joku unohdus varmaan ymmärretään, mutta olisi toisaalta hyvin harmi jos esim. joku mikrofoni unohtuisi, niin ettei yleisö kuulisi luentoa.
Kaunis kirkko, itse en ole siellä koskaan käynyt...
VastaaPoistaSaila, juu, ihmisii me ollaa. Olis pitäny pittää jotaki hupiluettelloo kaikist virheist ja kommelluksist ja unohduksist, mitä o tapahtunu. Kerra mää oli tilannu kymmene kertaa enemmä esitteit ko piti... Kerra yhtee ohjelmaa oli tullu väärä kirkkoherra kuva (mut oikee nimi). Mut aikaa myäte virheetki vaa nauruttaa.
VastaaPoistaKiitos, Irmastiina, kommentist. Jos joskus käyt Helsinkis, ni miälenkiintone kirkkokiarros keskustas olis vaik Temppeliaukio - Tuomiokirkko - Uspenski (ortodoksikatedraali) ja Johannes. Hyvi hyvi erilaisii kirkkoi.
Sinulla on ollut työläs viikonloppu. Toisaalta varmasti antoisaakin tehdä jotakin kolmenkymmenen vuoden kokemuksella.
VastaaPoistaPoikkesin tuossa kirkossa joitakin vuosia sitten, ihan turistina. (Hassua, että yhdistän ne Kotikadun jaksot vieläkin noihin maisemiin.)
Daisy, hassuu et määki yhdistä tua kirko viäläki Kotikattuu. Kolmekymmene vuade perspektiivi o miälenkiintone. Sinä aikan ihmiste kasvot o muuttunu nuarist aikuisist eläkeikkää lähestyviks. Ja ne 30 vuat takasi eläkeikäset o vainajii. Uusii sukupolvii o syntyny. Ja kumminki itte tuntee olevas se sama ihmine.
VastaaPoistaUpea kirkko!
VastaaPoistaMielenkiintoinen työ sinulla, tapaat paljon ihmisiä. Minulla oli kauan sitten asunto varattu tuon kirkon vierestä, mutta peruin jutun ja olen usein miettinyt missä nyt olisin jos olisin muuttanut.
VastaaPoistaCheri ja Pipsa, kiitos kommenteist!
VastaaPoistaMiälenkiintost ain tämä juttu et kui piäni tämä mailma o. Et Pipsa, olisit voinu assuu tos naapuris, vähä niinko Kotikadul.
Sinulla oli työntäyteinen viikonloppu! Puitteet oli ainakin mitä upeimmat.
VastaaPoistaNii, sitä o oppinu suhtautummaa melko arkisesti näihi puitteisii. Ei yhtää hävet eikä hirvit kulkee ettiistakasi tilaisuude aikan pitki kirko sivukäytävää kirko eteisest sakaristoo (joka o kirko etuosas alttari takan) ja takasi toimittamas jotaki tai hakemas jotaki jostaki.
VastaaPoista