tiistai 9. elokuuta 2011

Kissa meinas karat



















Ruska nautti suvipaikas ulkoilust ihan silminnähde. Vaik onki kovi kakspiippune asia opettaa sisäkissaa nauttimaa ulkoilemisest. Jos kissa ei tiä mittää ulkoelämä ihanuudest, ei se ossaa sitä kaivatakkaa, nauttii vaa tyytyväisen sisäseikkailuist. Jos taas kissa opettaa ulkoilemmaa, sen tarttis yhtmittaa pääst ulloos.

Eiks muuto Ruska täs yläkuvas näytäkki ihan villilt kissapedolt, oikee pelloottavalt?




















Ruskal tuli semmone ahaa-elämys, et hän voiki men ulloos ihan millo hän itte tykkää. Hän oppi avvaamaa kahvalliset ovet, ovet tuvast kuistil ja köökist kuistil. Ja lisäks ulko-ove.



















Tämmene näkymä oli Ruskal ulko-ovel. Kissa pasteeraili tyytyväisen pihhaa. Ensimmäisel kerral miäs seiso tällinkeil ihan liki ja huusi minul toisel pual pihhaa: "Paula, kisu o pihal." Mää juaksi paikal ja miäski osallistu kissa kiiniottamissee. Ko oli saanu kissa kii, sydämmeni helty ja oti kissa valjais pihhaa kanssani. Parhaillas oli repimäs nokkosii ja vuaheputkii marjapensaist. Ei aikaakaa ko huamasi, et ny Ruska o omenapuus. Eikä se tiätysti ossaa tul siält takasi sammaa reittii, mitä valjasnaru kiamurteli. Ei muu parantunu ko huutaa miäst appuu. Hän haki tikapuut ja nosti kissa omenapuust. Omenapuu latva oli joskus katkennu ja kissa seiso siin latvanokas.

Sisso! Sit mentii sisäl. Ainaki mää sai tarpeeks kissa ulkoilust.

Seuraavan päivän sama juttu. Mää oli just siin etupihal ja yhtäkkii ovi aukee ja kissa tullee ulloos.



















Seuraavaks tartti ryhtyy varotoimii. Tuva ovi kuistil tönköttii kuistipualt mattoläjäl ja isoil looril, nii raskail, ettei ne liikahtas, vaik kissa toiselt pualt hyppäs ovekahvaa ja roikku kahvas kahde etutassu varas. Eikä ovi antanu peräks sittenkää vaik kissa mätkähteli päi ovvee.



















Kööki ovi kuistil köytettii köökipualt tämmesel krouvvil narusysteemil. Naulat oli sopivasti valmiinas jo siin ovepiäles. Näit narui kissa ei ossaa sömplät auki - ainaka viäl.




















Ja sit oli viäl lukut. Tuva ja kööki välis o vanhanaikane lukku, jonka saa auki vaa kööki pualt. Tuva pualel o pelkkä avvaimereikä ja avvain o hukas. Välil pidettii tätä ovvee lukus ja kissaa siäl tuva ja muitte huaneitte pual, niät me saatii rauhas kulkee köökist kuistil ja takasi. Mut silti varmuude vuaks aljettii pitämää ulko-ovveeki lukus.




















Ruska tyyty makkailemmaa pirttileijjonan mee sänkys.

Kovi päättäväine ja oivaltava ja ovela kissa ossaa ol, jos hän oikeesti jottai tahtoo. 

17 kommenttia:

  1. Yläkuvan ilme on minullekin tuttu. On aika taitava kun on hoksannut tuon ovenkahvan. Meidän Mimi puski päällään ovea auki.
    Tulee ihan nostalgiaa tuosta lukusta, anoppini sanoi aina onko ovet nyt varmasti lukussa.

    VastaaPoista
  2. Voi taas tuota suloisuutta! Kylläpäs kissatkin osaavat olla ovelia. Meillä Pate hyppää ulkooven kans auki kahvasta, täytyy aina pitää lukossa. Patelta Ruskalle terkkuja :D

    VastaaPoista
  3. Pipsa, kyl ne kissat näköjäs ossaa. Varmaa oppii sillo, jos oikeesti jotaki tahtoo. Tai jos pittää jotaki asiaa tosi vastenmiälisen, sillonki oppii aavistammaa ja välttelemmää. Koskellaki sanotaa "lukku" niinko Porissaki.

    Paula Kristiina, Patel ja Ruskal o tullu sama oivallus ovekahva käyttämisest. Ruska kiittää Pate terveisist ja lähettää kurnauskis-terkkui Patel.

    VastaaPoista
  4. Hih..kyllä nauratti sun kertomuksesi, se oli niin ihanasti kerrottu, oikein voi kuvitella Kisun siellä avoimen oven vieressä ihmettelemässä maailman avaruutta ja ihanuutta. Just tuo on juttu miksi minä en ainakaan toistaiseksi ota kissaa, kun en oikein tykkää että ne lorveksii valtoimenaan ja toisaalta sääli olisi pitää ihan sisälläkin. Huoh..kakspiippuinen juttu.
    Kyllä Väinökin livahtaa heti, jos ovi jääpi auki, yleensä se menee suoraan naapuriin ja onneksi siellä ei sitä säikähdetä, joskus heillä on ovi auki ja Väpä painelee suoraan sisään.Hih.
    Kyllä kissat ja koirat on tuossa asiassa fiksuja, edellinenkin koirani sai ovenkahvan alas omia aikojaan.

    VastaaPoista
  5. Tuija, koira karkaamine o kans hassu juttu. Niist tapauksist kuulee hauskoi tarinoit, jokka yleensä päättyy onnellisesti. Mut koirat otetaa kii ja palautettaa kottii, jos ne ei itte tul tai niit ei löydet. Koirat o tunnetusti fiksui mut kissoje fiksuus o vähä tuntemattomampaa tai salaperäsempää.

    VastaaPoista
  6. Ruska on selvästi fiksu tyttö!:) Meillä Boris ei yritäkään availla ovia,tuijottaa vain niitä ja maukuu vienosti.. Laatikot ja vaatekaapin ovet hän kyllä osaa avata :) Karkaamista ei meillä tarvitse pelätä,kissa käy kyllä pihalla omalla terassilla,ilman valjaita,mutta ei ole koskaan lähtenyt portin toisella puolelle (7:n vuoteen ).
    Hiukan aran puoleinen kolli siis :)

    VastaaPoista
  7. Onpas Boris kiltti ko ei lähde omalt terassilt. Määki luule, ettei Ruskakaa varsinaisesti olis karannu tai karkais minnekkää. Mää en vaa tahdo ottaa mittää riskei, ko Ruska o toistaseks meil sijotuskissan eikä edes mun omani. Lisäks talo piha-alue o aika suuri ja kuvioit sevottaa seki, et pihas o muit kissoi, joit Ruska lähtee jaakaamaa täyt vauhtii. Ja viäl maantiäki kulkee ihan liki talloo ja se pihhaa eikä Ruska ol yhtää oppinu väistämää autoi.

    VastaaPoista
  8. Ruskallakin on ollut toimintaloma :)

    VastaaPoista
  9. Ruska on oppivainen tyttö! Odota vaan niin kohta se avaa ne narutkin!

    VastaaPoista
  10. Juu, Daisy, toimintaloma oli Ruskal niinko meilläki. Mut kyl hän rennostiki osas ottaa.

    Naukulan Mamma, niin o aika oppivaine. Juteltii miähe kas, et pantas niihi ovvii haat nii ylös, ettei Ruska uletu niihi. Eikä tarttis pan tavaraesteit ove taa eikä pelat naruje kans.

    VastaaPoista
  11. Voi sitä Ruskaa... on kyllä terävä tyttö!

    VastaaPoista
  12. Auli, juu, aika terävä on näköjäs.

    VastaaPoista
  13. Kissat ovat neuvokkaita, minäkin olen oppinut niiltä paljon. Meillä kissa liikkuu vapaana ja pyytää ulos, talvella hän koputtaa ikkunaan kun haluaa takaisin sisään.

    VastaaPoista
  14. Cheri, ikkunaa koputtamine o aika neuvokast, ole kuullu tätä muiltaki kissaomistajilt. Kuuli semmosenki jutu, et yhdel kissal oli oma ovikello, jota hän osas soittaa.

    VastaaPoista
  15. Herttanen sentään. Ruskan isotäti Sissi, myös älykäs kilpikonnatabby, osaa avata ovet hyppimällä ovenkahvaan ja siitä syystä olen kääntänyt rappukäytävään menevän sisäoven kahvan sojottamaan ylöspäin. Sitä ei fiksuinkaan kissa onnistu avaamaan (ainakin toivon niin). Kyllä tässä koko ajan saa miettiä ja ennakoida vaaranpaikkoja, mitä kissa voisi keksiä. Mikki-isä ei ole ovia availlut, mutta Ruskan geeneissä kyllä löytyy kekseliäisyyttä. terkuin Monika

    VastaaPoista
  16. Monika, näköjää kekseliäisyyt löytyy! Aika yllättävvää kylläki Ruska ittepäisyys ja sinnikkyys. Ihan säälittävvää ko hän hyppii päi ovvee ja yrittää saad sitä auki eikä ymmär ettei sitä ny saakkaa. Muut luule kyl, et aikaa myäte hän oppii nämä ulkoilu rajatki. Ainaki yks aikasempi kissani oppi ymmärtämmää sana "ei" tai "ei ny men" ja tyyty siihe ja lakas pyytämäst ulloos. Ruska o tehny sitäki, et hän kantaa valjaat ja ulkoilunaru ovesuuhuu. Voiko kissa ol nii fiksu, et hän valmistellee ulosmenemist kantamal valjaat ove ettee? Ja jos taas mää näytä hänel valjait ja ruppee pukemaa niit, kova kehräys alkaa. Ny ollaa oltu viikko Viherlaaksos ja tääl Ruska ei pyyd ulloos eikä hypi päi ovekahvoi, ainakaa viäl. Viherlaaksos hän o nukkunu päivät keinustoolis.

    VastaaPoista
  17. Meillä on taas ollut Keskimmäinen Rontti-kissa täällä toista kuukautta. Välillä se pääsee valjailla ulos - mutta asiansa se tekee (ainakin toistaiseksi) vain sisällä hiekkalaatikkoon...

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!