sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Käsityäkriini





















Minul tuli oikosulku enkä muist miks tätä käsityälipastoo sanottii. Olik se krinni, skrinni, kriini vai skriini? Em muist millää. Tämä lipasto o tullu minu huusholliini josaki perinnöjavos jota äitini harrasti jo elläisäs. Se oli alualkae mu lapsuudesani koivu färine ja vaaleeks lakattu, mutta aikaa myäde tiätysti tummunu. On näit samoi lipastoi semmosii tummakski petsattui. Isäni maalas tämä jo kauvvat ajat takasi. Esti se oli mont vuat kirkkaa syksykeltane, sit myähemmi josaki vaihees hän maalas se tämmeseks vaaleepeessiruskeeks. Soppii hyvi meenki huushollii.

Ruska o täs hypänny kuvvaa, tapas mukkaa.


















Tämä lipasto o tarkotettu käsityätarpeitte niinko lankarullie, nauhoje ja knappie, neuloje ja knuppineuloje, varttaitte ja virkkuukoukkuje säilyttämissee. Semmost sekalaist töönää määki tääl pidä. Mittää isoi villalankavarastoi tän ei mahdu.

Minul o ollu tarkotus kertoo käsitöistäki täs plokis. Mut kyl ne kertomiset o ollu vähäset. Jos joku o öksyny tän hakusana "käsityät" peräs, hän o kyl pettyny. On ollu vaa muutama hassu juttu josa ole kertonu käsitöist ja sillonki enämpi muitte enkä omistani.

Mut se käsityäidentiteetti o minul nii vahva, ja käsitöitte arvostus ja kiinnostus niit kohtaa o syrämme asja, et ihan pakko pan aiheeks käsityät. Ilma niit mää olisi ihan ykskätine. Taik millai sen ny sanosi. Plokis Kirjailijan häiriöklinikka kirjottaja Kirsti Ellilä kuvas ommaa seka- ja vasenkätisyyttäs, ko hän oli lapsest astikka oppinu käyttämää oikeetaki kättäs vaik oli ilmeisesti vasuri. Sit joskus pari vuat takasi hän oli ruvennu piirtämää vasemmal kädel neljäkymmene vuade tauo jälkee ja hänel tuli heti minumpi olo. Piirtämine oli aikoinas loppunu kätisyyde vaihtoo.

Määki ole koko ikäni eläny käsitöitte keskel ja tehnykki paljo käsitöit. Huusholli o täyn mattoi, tuukei, hantuukei, villajakkui, vanttuit ja tillukkait, vanhoi pitsilakanoit ja pitsei. Ni et tuntisi itteni valla ykskätiseks, jossen pitäs käsitöit ja käsitöitte tekemist tärkein sillonki, ko just en niit tee.


6 kommenttia:

  1. Moro! Must se oli kriini. Se oli niin tuttu ja yleinen esine meidän lapsuudenkodissa ,että kun näin sen tuossa kuvassa sanoin melkein, että "Moi kriini!".
    Tänään saattekin sitten kissatyttönne kotiin, voi sitä ilon hetkeä, voin kuvitella.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Auli! Mää uskalsi ny muuttaa otsiko käsityäkriiniks. Meil oli krinnisänky, ja se taas oli häkkisänky. Mää ajatteli, et ei tää lipasto voi mikkää krinnikää ol. Nämä o mul ennenki menny sekasi.

    VastaaPoista
  3. Just. Koivunvärinen ja vaalea petsi. Meilläkin oli tuollainen. Nyt olen ihan varma, että meilläkin oli siinä jalat. Enää jalkoja ei löytynyt, mutta varastosta löytynyt vanha kriini uudelleenkunnostettuna matkusti Kuopuksen kämppään... Nuo jalkojen muodotkin vielä muistan!!!
    Porin hallissa myytiin muutama vuosi sitten tuollaisia pieniä, puolet tai kolmaosa tuosta. Semmoisen saivat joululahjaksi pojantyttäret silloin...
    Muistot on mukavia :)

    VastaaPoista
  4. Nii onki, mm! Ja monitasosii ja niit voi monellai käyd läpitte. Vanhat mööpelit o siit mukavii muistoi, et ne kestää sukupolvelt toisel, niinko ilmeisestiki kriini o tullu sinu kottoos ja ny o Kuapukse kämpäs, vaik jallaat o josaki vaihees hävinny. Kuapus o jo kolmas sukupolvi teil.

    VastaaPoista
  5. Kaunis on tuo käsityö lipasto, vaikken nimeä tiedä.
    Ja ihana tuo kissa, niin hellyttävä ♥

    Oikein leppoisaa ja hyvää Ystävänpäivää ♥♥

    VastaaPoista
  6. Leppoisaa ystäväpäivää sinulleki, Seijastiina! Lipasto nimi o kriiniks vahvistunu.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!