Joka aamu mu linjapiilipysäkkini ylitte jyrisee jatkuval syätöl lentokonneit. Sihe äänee o korvat nii tottunu ettemmää niit edes huamais, jos olis siin pysäkil muutaki tekemist ko seisoo ja varrot. Lounaa suunnast alkaa kuulumaa ensi jyrinää ja pia ilmalintu jo näkkyyki, lentää likemmäks ja likemmäks, suaraa mu pysäkkini ylitte ja jatkaas matkaa koillisee päi ja koko aja näyttää laskeutuva alemmaks. Kai siit kulkee joku laskeutuvai lentokonneitte ilmatiä Seutula lentokentäl.
Saapuvat ja lähtevät lentokonneet - ja laivat - saa mus aikaa jonkullaise syvä liikutukse tuntee. Vähä samallaise ko torvisoittokunna soitto. Kurkkuu nousee pala. Kyynelkanavat ruppee aukeemaa. Ne lähtemiset ja saapumiset enteilee muutoksii. Jotaki alkaa ja jotaki loppuu. Jätetää jottai taa ja mennää kohti uut. Hyvästellää ja treffataa taas. Mennää saattamaa ja heilutettaa ja tullaa vastaa ja halataa.
Nyte näist kuvist tullee miälee sisareflikka Aino, joka tänä vappun tullee takasi Ameriikast, jos hän o ollu kolme viikkoo. Tervetulloo vaa, Aino!
Nämä lentokonneet tunnelmaltas soppii hyvi vappuu. Mun o jääny miäleeni ko aika piänen flikkan mää pääsi isä pyärä pääl häne kansas vappumarssil Pihlava tyäväjetalol. Mää ole ollu sillo vast pari-kolme vuade vanha, mut muistavanani ole. Kyl oli nii hianoo ko punaset liput liahu ja ilmapalloi oli ja torvii soitettii! Juhlallist! Ehkä mää ole se muistavanai senki tähde, ko isäki täst vappumarssist joskus jutteli ja hänt viäl jälkeepäiki huvitti kui kauheesti ne liput ja torvet oli minnuu ihastuttanu.
En ol aikuisen ikän vappumarssil ollu, en ainakaa muist, mut joka vappu mää muista tämä "ensimmäise" vappuni. Kai siin oli juhlaa seki, et pääsi isä kans kahdestas, häne pyäräs pääl. Se jäi miälee, se ei ollu kovi tavallist.
Vähä samallaine liikuttunu tunnelma tullee noist lentokonneist ja isoist laivoistaki.
Yhten aamun ko katteli niit lentokonneit, näi linnunki kuuselatvas. Mut nii kaukan, ettei siit kunno kuvvaa saanu.
Lintutiatoni on sevverra heikot, ettei ol aavistust, mikä lintu o.
Täs o vähä suurennettu kuva. Mahtasko tämä pullukka ol joku rastas?
Hienosti olet saanut vangituksi lentokoneet! Jännää, että joskus on ollut vappumarssi Pihlavassa ja varmaan suurinpiiretin joka kylässä. Nyt tuntuu siltä, ettei vappumarssia taida olla koko Porissa, minä en ainakaan ole vuosikausiin törmännyt vappumarssiin missään. Ajat ovat muuttuneet... Hyvää Vappua! Just tuli munkit paistetuksi!
VastaaPoistaHyvvää vappuu, Auli, teilleki! Meki syätii jo tän päivä tippaleivät, huamiseks o viäl toiset.
VastaaPoistaMinäpä törmäsin eilen vappumarssiin Nauvon kirkonkylällä, siinä marssi parikymmentä lastentarhalaista tai alakoululaista päähineet päässä parin opettajan kanssa toivottaen vastaantulijoille hyvää vappua! Se oli odottamaton ja mukava yllätys.
VastaaPoistaHauskaa vappua teillekin!
Olipas mukava vappumarssi! Hauskaa vappua Sailalle & Mustille & Ransulle.
VastaaPoistaTuttu tunne tuo kyynelkanavien aukeaminen.
VastaaPoistaMinulle äiti kertoi, kun olin lapsi, olleensa Viipurissa vappumarssilla pikkutyttönä. Olivat olleet paljasjaloin! Oli ollut kai kesäinen ilma :)
70-luvulla olen Helsingissä katsellut marssijoita. Silloin se oli vielä iso tapahtuma.
Mulla tulee tästä miälee, että ku kattelin Williamin ja Keittin häitä, kun ne lentokoneet lensi, ni aattelin, että onneks ne on omia ja ettei ne lennätä mitää pommeja tonne.
VastaaPoistaKaikenkaikkiaan aattelin sun kirjotuksesta että ny ne vappumarssikulttuurit on vähän niinku antiikkitavaraa. Perussuamalaiset jyrää meinaan. Ei o enää oikeisto ja tyäläiset, niinku ennevvanhaan Tampereella. On vaan kokoomus ja perussuamalaiset. Mitähän tää ny meille tiätää? Kysyy Tampereeel likka.
Daisy! Tullee sinunki muistos vappumarssist kaukaa, raja taa jääneest kaupunkist ja edelliselt sukupolvelt. Ja et viäl avojalvo oli oltu vappumarssil, semmonenki yksityiskohta perimätiados. Aika liikuttavvii tämmeset muistot ja kertomukset. Määki ole 70-luvul ollu vappuni Helsinkis, mut taisi ol sillo nii omis oloisani ujon ja arkan opiskelijan, ettei ol vappumarssit jääny miälee.
VastaaPoistaIlona! Kiitos tost tampereekiälisest kommentist. Oikee kuuluu se nuatti ja poljento. Nii juu, lentokonneisii voi liittyy tommosii uhkakuvviiki. Varmaa niil jokka o ollu lapsii (tai aikuisii) sota-aikan, lentokonnee jyrinä tua ensimmäitteeks vaara tuntee. Saa nähd millai ja mihe suuntaa mailma ja Suami muuttuu - kyssyy Pori flikka.
VastaaPoista