Kiitos ja kumarrus tunnustuksest, jonka mää sai Tuijan koti ja puutarha -plokist! Tunnustukse saaja haastetaa julkasemmaa 3-5 enne julkasematont kuvvaa elämästäs ja selliittää niit lyhkäsesti ja sit lähettämmää tunnustus ettiippäi kolmel.
Takan näkkyy mee kototalomme, joho me oltii päästy muuttamaa joulukuus 1953. Niinko kuvast näkkyy, talloo rakennettii pikkuhiljaa ja täsäki viäl tervapaffit o talo ulkoseinis, vaik talos o asuttu yli viis vuat. Vanhempani rakensi tätä rintamamiästalloo hartiapankkiperiaatteel. Loppuilopuks talo ei koskaa valmistunukkaa, ko sihe lähistöl Kaanaasee rakennettii titaanitehdas ja me jouduttii siält evakkoo. Minustaki tuli sillai Kaanaa (ei Karjala) evakko, joka joskus ain käy tutkimas, löytyskö viäl vanhoi kivijalkoi...
Näist kuvist puuttuu kokonas yks tärkee henkilö, minu kolmas siskoni Anna. Hän o syntyny vast ko mää oli jo 16 vuade vanha, eikä minul ol ny hänest skannattun vanhaa kuvvaa.
Mää anna tää tunnustukse ettiippäi Daisyl ja häne Silmukoiden ketju -plokilles. Viime kerral mää jakeli yht toist tunnustust nii monil, et ny mää ojenna vaa yhdel.
Oi olipa kiva nähdä nämä kuvat näin aamutuimaan. Kylläpä minulla oli hauskaa tuossa laiturilla, ja meillä kaikilla kovin hoikat sääret....
VastaaPoistaMuistan ihan hyvin tuon Fatijärvi-kuvan kuvaustilanteen. Isä oli kuvaaja, äiti antoi vieressä ohjeita, kamera oli aika uusi ja harmaa. Ei siis vanha laatikkokamera eikä myöhemmin hankittu ns. cocacola-kamera.
VastaaPoistaHyvä et tuli täydennyst, Päivi ja Auli. Määki katteli kui hoikat sääret meil o. Ja miätei mil kameral nää o otettu. Se Yyteri kuva siis varmaanki viäl otettii laatikkokameral ja sit tämä Fatijärvi-kuva uudemmal harmaal. Mullaki oli aikasemmi tommone keltane nailonklänninki, mut se tuli mul piäneks ja äiti teki tämmese uude.
VastaaPoistaTuo ensimmäinen kuva saa ihan silmäni kostumaan. Miten pitkä aika sairaalassa silloin onkaan tarvinnut olla. Nykyisin lasten astma saadaan hoidettua niin paljon yksinkertaisemmin, hyvillä lääkkeillä.
VastaaPoistaNuo sisaruskuvat ovat ihania :)
Kiitos Paula , jatkan mielelläni tätä haastetta. Pääsiäsipyhinä minulla on aikaa syventyä asiaan.
Daisy, kiva jos haaste oli sul mialuine!
VastaaPoistaHianoi kuvi ja tutui paikoi,hyvä et annoi vaa yhrel koniit tahto sillon tällö putkahtama.Hyvä päässiäist teil.
VastaaPoistaPaula, aivan ihania kuvia lapsuudestasi ja nauroin ( anteeksi ) ihan kippurassa näille sun porilaisille jorinoilleisi. Hauskoja sanoja.Kertakaikkiaan. olen onnekas tyttö, mulla on nyt ystävänä, raumalainen ja porilainen...hih.hih..
VastaaPoistaPuikkoellu ja Tuija! Kyl me raumlaiset, luvialaiset ja porilaiset vaa hyvi sovitaa yhtee, eiks ni? Ja jorinoil ja porinoil saa Tuija ja muut ihan rauhas nauraa. Mukavaa jos nauruttaa.
VastaaPoista