Täs kuvas o järjästetty färiympyrää äitimme jälliilt häne valmiiks leikattui mattokutteitas lapsuudekotomme pihanurmel. Kuva o otettu suvel 2007. Toiseks nuaremmal mu siskoistani oli tilat ja taito ja kiinnostus ottaa huusholliis äiti kankaspuut. Hän sai suurimma osa näist mattokutteistaki.
Varmaa tämä färiympyrä oli minul yhten esikuvan, ko mu tuli miäleeni, et mää tahtosi kuttoo satteekaarimato, semmose, jos färit ja sävyt muuttus färiympyrä mukases järjästykses. Lisäks se matto mu miälesäni oli äitini muistomatto, ko mää leikkasi siihe äitini vanhoi vaatteit, aika paljo häne hammeitas, semmosii Marimekko-tyylisii puuvillamekkoi. Syksyl 2008 mää oli kutomas satteekaarimattoo Espoo kaupunki yhdes kudontapistees.
Ensi tuli keltane pikkumatto.
Sit siirryttii kelta-vihriäisee ja vihriäisee.
Vihriäisest turkoosii.
Sit turkoosist sinise sävyihi.
Färit muuttuu seuraavas (kolmannees) mattos ensti kretliiniks,
... ja pinkiks ja sit punaseks.
Punane muttuu vähitelle oranssiks ja vihdoviime keltaseks. Ympyrä tullee täytee.
Tämä muisto- ja färiympyrämatto oli mul harjottelluu. Ain kutteet ei ollu hyviä, oli klomppisii taik liika ohkasii kutteit, tuli virheit. Färie ja sävyje siirtymät ei menny nii kauniisti ko olsi toivonu. Mut aika tyytyväine mää kumminki oli ja viäläki ole lopputuloksee. Kutteit jäi viäl vaik kui paljo. Mää haaveile, et sikko jää eläkkeel, olis aikaa taas kuttoo mattoo.
Hieno värisuora. Minusta mattojen kutominen oli tosi kivaa, oikeastaan melkein meditaatiota. Toivon toistekin voivani mennä Aulin luo kutomaan.
VastaaPoistaPS. Huomasin, että olet koristellut plokkiis :)
Juu Päivi, mää koristele tätä koko aja.
VastaaPoistaMattoihi tai siis näihi räsy- (vai onks ne trasu-?) mattoihi sisältyy monia asioit, suunnittelluu ja funteeraamist ja plokkaamist ja muistelemist. Niis o montaa lai kerrostummaa, ajatuksis ja ihan oikeestinki. Esimerkiks toiseks alimmaise kuva yläreunas o minu vanhaa saunatakkiini, jonka täti vainaa vanhal Ystävä-neulomakonneellas neulo mul ko mää oli jottai 7-8 vuade vanha. Sihe saunatakkii varattii nii paljo kasvuvarraa, et se mahtu mul viäl aikuisenaki.
Kauniita värejä.
VastaaPoistaVarmasti kivaa kutominen, itse olen kutonut vaan poppanoita, se on helppoa ja joutuisaa.
Kivaa viikonloppua Paula :)
Aivan ihana matto, juuri sellainen kuin oikean räsymaton kuuluukin olla minun mielestäni. Täynnä muistoja ja tekijänsä näkemystä. Kangaspuut on minulle lähes valloittamaton alue. Olen seurannut vain sivusta.
VastaaPoistaSinä sen sanoit. Räsymatto parhaimmillaan on muistomatto.
VastaaPoistaSeijastiina, etukättee mää ajatteli, et nämä mattot o kyl vähä vaativa "sisustuselementti", ko niist oli tarkotuski tul aika riamukirjavii. (Hillittyi färei niinko valkost, harmaat, mustaa taik ruskeet niis ei ol jut nimekskää.) Mut ihan luannikkaasti mattot maastoutuu mee huushollii, vaik luulisi et meil o pikemminki hillittyy ko räiskyvää.
VastaaPoistaDaisy, mulleki kankaspuut o aika vallottamaton alue, paitsi et äitini kuto ain ja mee neljä tyttäree huusholleis o paljo äitimme kutomii mattoi. Sivust seurattu o paljo. Mää uskalsi kuttoo nämä omat kokeiluni, ko oli kudontapiste, jos loimet oli valmiin ja opettaja paikal koko aja ni et hänelt sai kyssyy jos oli kysyttävvää. Sillai kutomise alottamine o helppoo. Mul olis kyl mahdollist men kutomaa siskoni Aulinki tyä mut hän assuu eri paikkakunnal ja siäl tarttis ol pois kottoo.
VastaaPoistamm, räsymattoihi o kudottu muistoi ja edesmenneitte ihmiste muistoi ja elämäjälkii. Munki näis kutomissani mattois o läsnä ainaki kolme sukupolvee, äitini kaks äitii (kasvatusäiti ja biologine äiti) mun äitini ja isäni ja minä. Varmaa olisi voinu pyytää neljänneltäki sikupolvelt jottai räsyi tai trasui, nimittäi sisarteni lapsilt, ja kuttoo niitäki joukkoo, ko omia lapsii ei ol.
VastaaPoistaKiva, että palautit tuon nurmikolla sijainneen väriympyrän mieleeni. Minä kans suunnittelen alkavani matonkudonnan. Milloin, se on ajan kysymys? Kesällä pitäisi olla sadepäiviä, että malttais isua sisällä matonkutomispuuhissa.
VastaaPoistaAuli, jos tullee aurinkoine kesä, luulis et siittäki riittäs muutma päivä matokutomissee. Tai sää voisit kuttoo vaik ain aamusti pari tuntii. Sit o viäl pitkä päivä edes.
VastaaPoistaVoi, että tuli mieleen myös oma lapsuus! Minulla on ollut samanlaiset ajatukset mielessä, haluaisin mennä kutomaan mattoja mutta kuteet pitäisi ensin leikata. En haluaisi ostaa kuteita valmiina, se on lintsaamista! Kaunis ajatus tehdä äitisi vaatteista matonkuteita. Niin ennenkin aina tehtiin. Ja oli aikaa leikata niitä.
VastaaPoistaIlona, mattokutteitte leikkaaminenki oli mu miälestäni mukavaa hommaa, vaatii vaa paljo aikaa. Minul oli sillo vuarotteluvappaa. Oli rentouttavaa istuu ulkon ja kaikes rauhas leikat kutteiks vanhoi vaatteit, muistel ja miätiskel samal.
VastaaPoistaUpeita mattoja ja tosi taiteellisia, aivan mahtavat värit.
VastaaPoistaMiitos Markku - mukavaa ko taiteilija kehhuu mu mattojani taiteellisiks!
VastaaPoista