Maija Mesiläise elämätyä

Ajatukset kulkee joskus kummallisesti. Mu ajatukseni kulki Stockmanni hulluilt päivilt suaraa mehiläispessää. Aljoi muistelemmaa sitä kolmee vuat, ko mää yhdes miäheni kans sai ol korjaamas hunajaa. Tos yläkuvas o uus kehä, joho o kiinnitetty ohkane vahalevy. Mehiläispesä täytetää tommosil kehil. Ja ko vanhat kehät mennee huanoiks, ni vanhat vahetettaa uusii. Uusii kehiä tarvitaa ain vilkkaan korjuuaikanaki, ko täysinäisii kehiä korjataa pois pesist. Sillo pannaa uus tai linkottu kehä tilal.

Täsä kuvas näkkyy kehiä, joihi mehiläiset o rakentanu molemmi puali kennosto ja täyttäny kennot hunajal. Näit hunajal täytettyi kehiä sanotaa kakuiks.

Toiset mehiläiset lentää ja kantaa mettä ja siitepöllyy pessää ja toiset o ottamas sitä vastaa, rahtaa sitä kennoihi ja erittää oikeet entsyymit niät tullee hunajaa. Toiste tyämehiläiste tehtävän o palvel kuninkatart ja särveerat häl syätävää ja juatavaa. Toiset ruakkii toukkii. Toiset siivoo ja puhdistaa pessää. Toiset muuraa pesä aukkoi umpee kittivahal eli propoliksel. Toiset rakentaa kennoi. Toiset vahtii pessää ja hälyttää vaarast, jos semmone ilmenee.

Yks lentomehiläine, sanotaa ny vaik Maija Mesiläine, saa elämätyänäs aikaseks yhde teelusikallise (5 grammaa) hunajaa. Yhde teelusikallise! Ajatelkaas sitä. Ja kui helposti ja me ihmiset lusikoidaa yhtee teekuppii yhde tai kahdenki mehiläise koko elämätyä.

Täs o niit maijamesiläisii vähä enämpi. Niit o vilkkaan korjuuaikan suvel kymmeniituhansiiki yhdes ainoos pesäs.

Täysinäisii kehiä sanotaa kakuiks. Valmiit kakut korjataa ja ne kuaritaa pinnalt ja linkotaa. Täs näkkyy, ko suve ensimmäiset hunajat vuataa linko suust. Hunaja siivilöidää usiampiiki kertoi, ko muuto sihe jäi vahapalasii.

On aika ihmeellist kattel, ko tätä luanno kultaa juaksee ämpärii.

Samoihi aikoihi ko hunajasattoo aljetaa korjaamaa, marjat kypsyy. Näitte tarhafadelmie kukat mehiläiset o jo alkusuvel pölyttäny. Yks mehiläistarha oli näitte fadelmapuskai viäres just sen tähde. Fadelmat o kypsyny näi isoiks ja kauniiks. Tuareet ja mehevät fadelmat ja uus hunaja o herkulline makuyhdistelmä.

Syksyl mehiläisil annetaa hunaja tilal sokerii. Talviaja mehiläiset ellää säästöliäkil horrokses. Ne kokkoontuu tiiviiks palloks ja lämmittää toisiis.

Täs kuvas o mehiläisvahapaakkui, joit o saatu ko mone vuade vanhat monnee kerttaa käytetyt kehät o uudestas sulatettu. Nämä isot vahapaakut o menos vahavalimoo kiärrätyksee. Niist valetaa siäl taas uusi vahalevyi.



Täs viimises kuvas mehiläistarha o valmiin talvee ja talvileppoo varte. Yhdes tarhas o usiampii pesiä. Tarha ympäril o sähköaita karhuje varal. Ne nallet o nimittäi nii persoi hunajal ja sokeril, et ne murtautus näil pesil vähä äkkii. Ja saattaa silti murtautuu, vaik onki sähköaita.

Jos suvel kopauttaa yhde tommose mehiläispesä kylkee ja painaa korvas päi pessää, siält sisält kuuluu kauheeton humina. Mää nimiti sitä "mailmakaikkeude huminaks".

Oli ihmeellist kattel sitä, ko aurinkoisel ilmal mehiläiset laskeutuu "lastauslaituril" ja toiset taas lähtee lentoo. Se näyttää vilkkaa lentokentä touhult. En tiä onko siäl lennojohtoki.

Sanottakkoo ny viäl et tämä mu selostukseni o enämpi omakohtane kertomus Maija Mesiläise elämäst ko mikkää eläintiäteelline dokumentti. Täst puuttuu tärkeit asioit ja täs voi ol jottai virheit ja väärii käsityksee.