Parempi kuvaaja sais varmaa napattuu täält vaik mitä perhos-, lintu-, orava- ja pupukuvia, mut mää ole ilmeisesti aika hidas. Kukkaset pyssyy paikallas ja niit o helpompi kuvat.
Ensimmäittees kevväisi kukostaa sinivuakot. Paikka paiko ne kassoo isoin sinisin flaimuin mettäs, niät muuto ruskee maa o ihan sinisenäs.
Mää jo luuli, et tänä kevvään sinivuakot ilmestys vast ihan huhtikuu lopus. Mut ei mittää! Viikko takasi niit jo mettäst löyty vaik kui, ja nyte ne o parahultases valokuvausvaihees.
Valkovuakotki jo aurinkoisis paikois avvailee ensimmäisii kukkasii.
Ja heti valkovuakkoi peräst alkaa kukostammaa kialot. Niittenki piänii piikkimäisii taimii sojottaa jo tirheesti maast. On tää kevät ihmeellist aikaa.
Ole jo ennenki huamannu ja sanonukki, et tämä plokkailu o pitänyt mu tavallist paremmi täsä vuadeajas kii. Mää ole huamannu, et kevät o tullu! Monen vuaten o käyny, ettemmää ol oikee lainkaa pysyny kevvää ja suve alkamise fölis, ja vast joskus juhannukse aikaa ole huamannu et aha, kevät oli ja meni, ja suviki o pia ohitte. Ainaki mun isäni pruukas aikoinas heti juhannukse jälkee huakail kuuluisii sanojas, et se o suvi ny sit menny ja juhannuksest alkaa syksy.
Itse olen huomannut aivan saman, täällä blogimaailmassa huomaan asiat, tapahtumat eritavalla, niissä on ajantasalla ja huomioi itsekin luontoa ja muuta "oikeaan aikaan" eikä totea että "Aha,se meni jo...!" Kuten eilen, olimme kevään ensimmäisellä moottoripyöräajelulla ja kypärä päässä ajon aikana innoissani selvitin ja osittelin miehelleni leskenlehtiä, joutsenia ynnä muita kevään merkkejä! Joo, varmaan hän kuuli, mutta siinä istuessa omassa "tyhjiössä" näkee paljon!!
VastaaPoistaHih, hih..isäs on viisas mies, minä taidan kuulua samaan kastiin, juhannus on valitettavasti se virstanpylväs mulle myös. Kevät on ihanaa aikaa, luonto herää ja kaikki alkaa alusta, ja siihen kauneuteen ei kyllästy. Juhannuksen jälkeen alkaa yleensä aina heinäkuussa kuiva ja kitulias kausi, saa juosta kastelukannu ja letku toisessa kädessä ympäri tontti ja pelastamassa millon mitäkin kukkaa. Elokuussa taas kuitenkin tulee yleesnä vähän pelastavia sateita ja vaikka onkin lämmintä se ei yleensä minusta olen niin kuivaa.
VastaaPoistaMinä pidänkin yleensä lomiani jo toukokuussa ja kesäkuun alkupuolella, heinäkuussa olen töissä ja taas elokuussa voi muutaman lomapäivän ottaa.
Näin mulla.
Ihania sinivuokkomättäitä todellakin on nyt metsät täynnä. :)
Paulalle ihanaa viikkoa ja aurinkoa päiviisi.
Kirsikka, täs o seki, et ainaki mää ole alkanu joka paikas kulkemaa kamera kassis. Ei pelkästäs sekää, et huamaa, huamaamist auttaa se, et sen mitä huamaa, voi tallentaa ja jakkaa ettiippäi muil. Ja kaike lisäks voi viäl saad täst vastakaikuuki. Ja voi huamat senki, et muut o huamannu sammaa mitä mää. Tai muut auttaa minnuu huamaamaa semmost mitä muuto en huamais. Niinko ny esimerkiks moottoripyäräajelu o mul aika kaukast mailmaa, mut seki o tullu plokeis vastaa, nyt täst su kommentistaski. Jo yhdest toisest plokist mää huamasi, et moottoripyärä pärinä o kevvää äänii.
VastaaPoistaTuija, mun issääni me muu perhe pyl pidettii vähä rasittavanaki peripessimistin. Me yritettii joskus vähä tyrmät häne pessimistisii kommenttejas. Hänel syksy oli raskast ja synkkää aikaa ja kevvääl hän heti virkos ja virkisty. Itte mää yritä pittää kiinni semmosist kokemuksist ja muistoist et joskus suvvee o jatkunu viäl syyskuussaki... Mukavaa viikkoa sinullekin!
VastaaPoistaTotta kaikki mitä sanotte. Tämä valoisin aika usein jotenkin kuluu huomaamatta ja sitten onkin juhannus. Blogielämä on tuonut aivan uutta näkökulmaa luonnon tarkkailuun.
VastaaPoistaDaisy, hauskaa et sääki vahvistat nää kokemukset.
VastaaPoistaJuu,Viheri on kyllä kumma paikka,asfalttiviidakosta löytyy oikeaa luontoakin.. Mä huomaan kevään tulon yleensä vasta silloin,kun vihreys suorastaan iskee silmille.. :)
VastaaPoistaIhanat kukkameret sinivuokoista, nyt niitä on tien varret sinisenään, kaunista katsella myös kuvissasi Paula.
VastaaPoistaValkovuokot on myös kauniit, niitä ei täällä kovasti näe, mutta pari kasvaa aina mökillämme kesällä, ei vielä :D
Iloista kevättä!
Isähän otti pitkät kalsarit pois viikkoa ennen juhannusta ja suurinpiirtein viikon päästä pisti taas kun kesä oli ohi!
VastaaPoistaVai oli teidän isä semmoinen :-D
VastaaPoistaSiskollani on yksi ystävä, joka on myös sitä mieltä, että juhannuksen jälkeen kesä on ohi. Se kieltämättä ahdistaa, että silloin yöt alkavat pikku hiljaa pitenemään, mutta uimavedet vasta alkavat lämmetä silloin! Paras kesä on silloin vasta edessä...
Kevät tositoimissa!
VastaaPoistaKiitos kaikille mukavista kommenteista!
VastaaPoistaPorilainen kesäsää on usein sellainen, että auringonpaisteen sekaan eksyy se tuulenpyörre yhtäkkii... Sisä-Suomen lämpöisiin kesiin tottunut äitini sanoi sitä "satakuntalaiseksi ilmaksi". Isäsi ei välttämättä ollut pessimisti, vaan realisti.
VastaaPoistaNii, tämä o totta, Lea-Raija. Isäni asu koko lapsuude ja nuaruude aikas 35 vuade ikkää astikka viäl Yyteris, Meri-Poris. Tääl pääkaupunkiseudul huamaa selvästi ero. Meil Espoo Viherlaaksos saattaa ol nätti ja lämmi suvi-ilma, mut ko lähtee Helsinkii, siäl tullee vilu, ko o liika ohkasesti vaatteit pääl. Helsinkis on melkei ain kylmempää ja viimasempaa ko tääl "Sisä-Espoos".
VastaaPoistaAulin kommentti meni aika nappiin! Kyllä me kaikki musitamme ne isän välihousut ja flanellipaidan siinä yhdessä keittiön komerossa.
VastaaPoista