maanantai 4. huhtikuuta 2011

Neljännee kansio neljäs kuva



Sattupas hauskasesti! Mää nappasi siskoni Auli virveriikka-plokist haastee, josa pyydettii plokkaamaa tiatokonnee neljänneest kansiost neljäs kuva ja kertomaa siit. Mitä siält tulikaa? Neljäs kansio oli muutama vuade takkaine Auli 50-vuatiskuvakansio. Ja neljäs kuva oli mee äitist, joka o just lukemas syntymäpäiväviarail muistelmii viiskymmentvuatiaast flikastas Aulist. Ne muistelmat oli tiätysti kirjotettu porimurteel ja oikee kunno reellisel eikä tämmesel deellisel jota mää kirjota.

Myähemmi äiti julkasi muistelukses Aulist neljän jatkokirjotuksen porilaises Uudes Ajas, jonka vakituine murrepakinoitsija hän oli 1980-luvult elämäs loppuu saakka.

Äiti käytti niis julkaistuis pakinoissas peitenimiä, mut mää muuti tähä lainaukseen Auli oikee nime. Muutonki tätä o hiuka lyhennetty.

– 
"Fiirattii 50 vuat vanhaa, sitä joka muksuistamme oli pikkusen irti maast ja kerkeeväine ja vahrittava. Mukko hän kasos sev vert isommaks niättet pännä pysy käres, ni jo pysy se ja paperi kans paikallas. Se piirustamine viihrytti hänt nii et menemine jäi pitkiks trykeiks se jalkoisii.

Jos kyläpaikoissamme oli muksui, ni ei aikaakaa ko ne toi vanhemmilles nävöl Auli piirustuksii ja sano et:  Kattokaa ny mitä tua tyttö piirsi! Tiina pravuurinummero oli prinsessa, joka herrasteli päälläs maahaa astikka ulettuva frillahame. Klänninki jonka alt vilkku terävinirkkoset rusetil kruusatut korkokenket. Pääs oli kruunu, ja se etumaises korkees sakaras loisti jalokivi, vissii timantti, joka lähetti kimmeltävvii pitkii sätteit. Kyl Auli kissoi ja koirii ja pupuja ja muitaki eläimii piirsi, mut enämpi ihmisii."
– 

Merkillist täs syntymäpäiväfiiraukses oli se, et Auli viiskymmentvuatissynttärit oli viimine perhejuhla, josa äiti oli mukan enne kualemaas. Se tuli meil kaikil yllätyksen. Ja ny tämä hauskane juttu muuttuki haikeeks ja henkilökohtaseks.

Ai ni, meinas jo valla unhottuu... Määkää en jatka tätä haastet kenellekkää tiätyl. Joka tahtoo ottaa tämä haastee, voi jatkaa täst ja valkat tiatokonneestas neljännee kuvakansio neljännee kuva ja kertoo siit. 

14 kommenttia:

  1. Joo Paula, ei tämä nyt liian henkilökohtainen ollut! Jossakin syystä aina tässä huhtikuussa tulee nostalgiset ajatukset itse kullekin. Muistan kyllä nuo prinsessat.. ja luistelijat jotka olivat se toinen bravuuri. Muistaisin, että sinunkin yhdessä piirustusvihkossa on yksi mun jääprinsessa.

    VastaaPoista
  2. Auli, juu, määki muisti se luisteleva jääprinsessa ja ajatteli men sitä koht kattomaanki...

    VastaaPoista
  3. Mainio kirjoitus, ihanaa että juuri tuo kuva tuli esiin ja kirvoitti tämän jutun meidän kaikkien iloksi. Teillä tytöillä on varmaan ollut elämää rikastuttava äiti. Hienoa, että on muistoja ihan kirjallisestikin.

    VastaaPoista
  4. Juu Saila, niit kirjallissii muistoi o melkei 10 kansiollist. Äiti oli vähä semmone matroonatyyppi, ni et ei se elämä ain ihan pelkkää sopusointuukaa tiätysti ollu, värikäst kyl ja varmasti rikastuttavaa.

    VastaaPoista
  5. Äidin näköinen tyttö! Arvasin heti, että tuo on äitisi. Ihana, arvokas kuva!

    VastaaPoista
  6. Kiitos taas kauniist jutust! Yriti Aulinki sivuil kommentoir täsä taanno, mut en saanu sanojani lähtemää. Ole huano tämä konnee kans. Mut teil kaikil flikoil halusi sannoo, et ossaa kuvitel, mitä maailma parhaat kummini sanos näist plokeist. Olisivat ilosii, tyytyväisii ja ylpeit jokaisest flikastas - jokaisest eriksee ja täst yhteyrest keskenänne viäl eriksee! Lissää juttui vaa, et saa lukkee ja nauttii!
    Marja

    VastaaPoista
  7. Rva Pioni, tätä o ennenki sanottu. Suure osa elämääs äitini käytti nutturakampaust. Sikko hän aika vanhan leikkautti pitkä tukkas, nuarimma siskoni piänet pojat sano: "Mammast o tullu ihan Paula näköne!"

    VastaaPoista
  8. Hei MARJA! Kiitos sul kommentist! Ja terveisii sul ja kaikil kaanaalaisil!

    VastaaPoista
  9. Seijastiina, ihanas äitiliinis oli kyl kestämistäki. Ja aika paljo äitiliinil kestämist neljäs flikas. Äiteil o paljo illoo lapsistas mut on heil kova mureki, vaik lapset kui olisi jo aikaihmisii. Varmaa tiät ko olet ikkeki äiti. Mää en ol, ole päässy siin suhtees helpol.

    VastaaPoista
  10. Äitisi murretekstiä olikin jo vaikeampi lukea...
    Äitisi osasi varmaan iloita taitavista tyttäristään, ainakin tuosta välittyy sellainen tunnelma.

    VastaaPoista
  11. Tuli vähän surullisen haikea olo. Kyllä neljä vuotta on kulunut nopeasti ja varmasti jokaisena päivänä äiti on käynyt jossain yhteydessä mielessä, vaikka olimmekin tuli-ja-leimaus-pari.
    Kun A. soitti pääsystään NY:iin ekana mulle, hän kertoi halunneensa seuraavaksi kertoa asiasta mammmalle. Sitten hän totesi, että oikeasti mamma lähtee hänen kanssaan, koska hän lähtee mammalta perimiensä ominaisuuksien ansioista sinne maailmalle. Näinhän se on.

    VastaaPoista
  12. Daisy! Kiitos havainnost. Kyl mee äiti osas ol kovi ilone ja ylpee flikoistas. Suuri iloaihe hänel oli lastelapset. Kolme tyttäreetytärt ja viis tyttäreepoikaa oli hänel kaikki kaikes.

    VastaaPoista
  13. Päivi - ja Aino. Mamma kyl varmaa olis henkee piukas Aino New Yorki tutkimusmatka tähde, niinkos tiätte. Ja hän lähettäs kaikkii mahdollissii hyvvii toivotuksii Aino mukkaa.

    Ain jos tapahtuu jottai mukavaa, kyl siit viäläki tahtos soittaa äitil. Ja sit jos tapahtuu jottai ikävää, sitä ajattellee - ainaki mää ajattele - et hyvä, ettei äiti tarvinnu ottaa täst muret.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!