Mää en ol itte äiti mut silti ole joskus ostanu ittelleni äiteipäiväruusu. Nytenki taas osti, valkose. Oikeastas osti se oma äitiniki muistoks. Katteli vanhoi menneitte vuaskymmenie äiteipäiväkorttei. Mee äiti oli semmone ihmine, ettei hän koskaa heittäny mittää menemää, ja sen tähde o korjus vanhoi äiteipäiväkorttejaki.
Nämä kortit äiti o itte antanu kasvatusäitilles, jota mee perhees sanottii tätiks. Tai sit näit o ollu jo mukan antamas osa meist lapsist. Ko kyl isoäitejäki äiteipäivän onnitellaa. Äitil ittel oli kaks onniteltavaa, tämä täti ja lisäks oikee (biologine) äitis, jota sanottii mammaks.
Nämä kortit o mun oma äitini saanu 1950-luvul, ensiks minult Paulalt, sit Paulalt ja Päivilt, sit Paulalt ja Päivilt ja Aulilt. Ja 1960-luvul tuli viäl yks äiteipäiväonnittelija, Anna. Mut niihi aikoihi jokaine flikka anto äitil oma äiteipäiväkorttis, ussei itte askartelemas.
Merkillist et mää muista äitil hyvi piänen antamistani äiteipäiväkorteist, et niis oli joku ihmeelline lumo. Varmaa en ollu edes mukan niit ostamas ja valikoittemas, isä ne o täytyny ostaa. (Kuka tiätää vaik äiti olis joskus itteki ostanu samal ko osti kahdel omal äitilles.) Ne kortit oli kauniit ainaki tämä yhde allekirjottaja miälest. Ihmeellise kauniit, ihan täydellissii. Se äiteipäiväkorti kauneus ja lumo o jääny miälee. En tiä oliks ne kortit äiti omast miälest yht kauniit. Mitä isommaks tuli, sitä vähemmä niis korteis oli hohtoo. Ko oli itte aikuine, ne oli vaa aika tavallissii kukkakorttei, joit kaupois oli myytävän kymmenittäi.
Äitil soppii ruusut mut orvokit kans, vaik ne onki vähä haikeit kukkii. Ehkä se haikeus johtuu laulust Orvokkini tummasilmä.. Valkovuakkoi mu äitini ei koskaa ainakaa minult saanu, ko ei meil päi kasonnu vuakkoi.
Se vaan on niin, että ne kortit olivat lapsen silmin kauniimpia kuin nykyiset. Johtui varmaan siitäkin, ettei niitä ollut metritolkulla tavaratalojen telineissä, vaan kemikalioliikkeessä muutama. Olen viime päivinä inventoinut myös vanhoja kortteja. Olen myös säästänyt niitä kymmeniä vuosia, vanhimmat taisivat olla 60-luvulta. Sen lisäksi äidin ja mummon perintökortit. Niistäpä ei olekaan ihan helppo luopua, mutta muutaman muovikassillisen olen pakannut polttoa varten. Ainoastaan vanhimmat ja eniten liikauttavat talletan. Ne perinteiset joulukortit, joita on kyllä mukava saada ja lähettääkin, aion nyt polttaa. Hauskoja muistoja on tullut mieleen, jo unohtuneita juttuja, kun on näitä kortteja lueskellut.
VastaaPoistaMinäkin ostin Paula itselleni äitienpäiväruusun, olin eilen Plantagenissa ja siellä oli ihan mahtavia ruusuja, 14,95€ kpl isoja pöheikköjä, valkoisen minäkin ostin itselleni. Omalle äidille hommaan luumupuun :) se halus sellasen.hih.
VastaaPoistaMukavaa ja lämmintä viikonloppua sinulle.
Vähän samanlaisia ajatuksia täälläkin olen ajatellut. Olen nyt lähdössä kukkakauppaan ostamaan kukkia Käppärään ja metsähautausmaalle, ehdin ne vielä viedä ennen töihin menoa.
VastaaPoistaJerikonruusu, miälekiintost et sääki olet tehny kotti-inventaarioo ja plokannu vanhoi korttei ja niihi liittyvii muistoi. Ja et teilläki o niit säilyny. Taidetaa ol aika lai sammaa ikäluakkaa.
VastaaPoistaTuija, kiitos. Nautitaa valkosist ruusuistamme! Ja hyvää äiteipäiväviikonloppuu sinulleki.
VastaaPoistaAuli, kiitos et hoidat äiteipäiväkukat äiti ja äitiäitei haudal.
VastaaPoistaItse se on ruusut ja muut kukat itselle ostettava! Ei taida olla Ruskasta, Wilmasta ja Helmistä siihen, vaikka niin moneen muuhun ovat!
VastaaPoistaNaukulan Mamma, juu, totta, kyl se asia sillai o! Ei ol kissoil oikee taipumust kantaa kukkasii mammoil.
VastaaPoistaHih.Paula, niinhän se oli..ja melkein taitaa olla samanlainen kuin sinulle.:)
VastaaPoistaTuija, ei ehkä ihan just sama, en ostanu Plantagenist. Mut samannäköne kyl ko sinunki ruusus.
VastaaPoistaHienoa, että vanhat kortit ovat tallessa.
VastaaPoistaMinulle valkovuokot ovat olleet äitienpäivän kukkia, koska niitä täälläpäin yleisesti kasvaa. Olen niitä poiminut ja myös itse saanut.
Valkovuakois ja muis luannokukis o oma sulosuutes ostokukkii verrattun. Varmaa lapse itte poimima valkovuakkokimppu o ihanaa antaa ja ihanaa ottaa vastaa.
VastaaPoistaÄitini säilytti korttei ja muit muistoi isos omakotitalos. Kerrostaloasunnois säilyttämine ei ol ain ihan ongelmatont, ko ei ol isoi vinttei eikä muit säilytystiloi.
Ehtot!
VastaaPoistaMinun vanhempani ovat Luvian hautausmaalla ja poikani (joka on muuten syntynyt samana vuonna kuin Sinä)
soitti eilen,että hän on juuri viemässä ruusua sinne,kun oli ohikulku matkalla mökille,Meillä on aina pidetty matalaa profiilia kaikkien kissan ristiäisten kanssa,mutta mun mies eläessään toi aina joulu ja äitienpäivä kukan.Lapsen lapset kyllä käyvät. hyvää pyhän seutua toivoo:"kevät kirmaaja"