Pappia kyydissä ja Pelastusrenkaita

Kaks kirjaa viihdytti minnuu kuluneel viikol, Kirsti Ellilä kirkkotrilogia kaks ensimmäist ossaa, Pappia kyydissä ja Pelastusrenkaita.

Nämä kirjat kiinnosti minnuu harvinaise paljo. Omas tyässäni piäne ikäni ole ollu erilaiste teologiste kiistoje ja kirkkokeskusteluje sivustseuraajan näköalapaikal. Ole tullu ihan allergiseks näil naispappeus- ynnä muil keskusteluil. En jaksais kuulustel minkää miälipiderintama rökityst mihinkää suuntaa (lainatakseni Heli Karhumäe yhde kolumni ilmasuu Kotimaa-lehdes). Varsinki suvaitsevaiste ja avaramiäliste suunnalt tulevat rökitykset raastaa hermojani.

Kirsti Ellilä kirjoi oli hauska ja helppo lukkee. Päähenkilö ja kertojaminä o Matleena, teologi ja papi vaimo, kolme lapse äiti. Hän o ollu kotiäitin laste kans, minkä tähde häne opiskelus o kestäny kauvva. Hän ja häne miähes Aulis kuuluu konservatiivisee Timoteus-säätiöö. He ei hyväksy naispappeut, vaik luterilaine kirkko o se aikoi sit hyväksyny. Aulis o töis paikallisseurakunnas, mut hänel tullee vaikeuksii, ko kirkkoherraks valitaa naispappi eikä tyävuaroi voi ennää järjestel. Matleena ei saa koulutustas vastaavaa tyät. Hän tahtos sialunhoitotyähöö, mut kirkost o kaikki lehtorivirat lopetettu. Ei edes sairaalasialunhoitajaks pääs jollei ol pappisvihkimyst.

Matleena pähkäilee aikas ja vihdoviime päättää ottaa pappisvihkimykse ja saa tyäpaika seurakunnast. Matleena ja Aulikse elämä ajautuu umpikujjaa. Tullee avioero Matleena alotteest. Hän muuttaa pois kottoo, unelmies omakotitalost ja sen ihanast puutarhast, mut ihan liki naapurustoo, ja käy hoitamas huushollii ja laste asioit melkei niinko ennenki. Hän ottaa kyl enämpi ja enämpi välimatkaa ja näyttää elämässäs menevä ojast allikkoo ja allikost ojjaa. Estiks hän ihastuu alkoholiongelmaisee ortodoksipappii isä Heikkii, jolt ei kylläkää saa riittävästi vastakaikuu, ja sit ittees 15 vuat nuarempaa Pyry-nimisee nuaree miähee. Näit kaht miäst yhdistää se, et hee kans o helppo jutel ja he tuntuu ymmärtävä Matleenaa.

Aulis junnaa umpikujas ja joutuu jäämää sairaslomal. Perhee kolme last, koira ja kissat sukkuloi eronneitte vanhempai, äiti uude, paheksuntaa herättävä poikaystävä, järkyttynneitte isovanhempie, pitkäaikaste perheystävie ja Timoteus-säätiö tuttuje joukos.

Vaik kirjois kuvataa aika rankkoi asioit, kirjat o kaikest kriittisyydestäs hualimati lempeit, hauskoi ja huumoripitosii, ja niist jäi hyvä miäli. Ainaki mää nauroi ääneeni muutamas kohtaa. Kirja henkilöitte elämäs, varsinkaa Timoteus-säätiö ihmisil, ei paljo huumorimiält tunnu oleva. Luulisi, et oikees elämäs voi ollakki. Kaikis puljuis, mis o ihmisii ja ristiriitoi, on kai mukan huumorimiähii ja -naisii, riippumati hee konservatiivisuudest tai liberaalisuudest. Huumori pehmittää ja laukasee sillonki ko ollaa eri miält totuudest. Huumori avul voi ehkä joskus pääst umpikujast niinko koira veräjäst.

Kirkkotrilogia seuraavaki osa Ristiaallokkoa, joka ilmestyy loppusuvel, kiinnostaa minnuu jo kovasti, ko se o ymmärtääkseni kirjoitettu Aulikse näkökulmast. Aikamoine haaste kirjailijal. Millai hän asettuu Aulikse nahkoihi ja aukasee tämä pappismiähe ajatus- ja kokemusmailmaa? Mimmosii ratkasuit hän pannee tämä tekemää? Mitä Matleenal mahtaa kuuluu? Millai lapset voi? Mitä kerrotaa Matleena ystävist Marjast ja Titast?

Näist kirjoist tuli mont kerttaa miäleeni Heini Junkkaala näytelmä Kristuksen morsian, joka sai aika paljonki julkisuut osakses kevvääl 2010, ko sitä aljettii esittämmää Kansallisteatteri Omapohjas. Lippui ei tahtonu saad ennenko näytelmä siirty Omapohjaa isommal Piänel näyttämöl. Minkähä tähde näist Kirsti Ellilä kirjoist ei ol kuulunu mittää suures julkisuudes, ainakaa mää en ol huamannu? Vaik muuto jokuset  kirko kohukysymykset ja ristiriidat jaksaa kiinnostaa mediaa.

Heini Junkkaala sano Hesari haastattelus omast näytelmästäs: "Päätin, että jos pystyn asettumaan jonkun henkilön yläpuolelle, niin näytelmä ei ole valmis." Olis hauska tiätää, onko Kirsti Elliläl ollu samanlaine vai erilaine päätös.

JK. Tuntuu vähä hassult kirjottaa vakavast aiheest ja kirjallisuudest tälläi porilaisittai. Varsinaine kukkane esimerkiks sana "sialuhoitaja", siis sielunhoitaja. Mut antaa men vaa...