Ruska matkusti maal

Ruska pääsi mee kans piänel kotiseuturetkel isännä kotitalloo Varsinais-Suamee Koskel. Matkat meni ilma pahempaa protestointii, mitä ny kissa takapenkilt maukuili välil surkeesti ja näytti tuskastunnee näköselt. Matka kestiki vaa reilut pualtoist tuntii.

Peril meit vartos vanha maalaistalo, sen kauniit, patinoituneet yksityiskohdat - ja kukkivat omenapuut.

Ko päästii sisäl talloo, sillo Ruskal lysti alko. Hän karas huaneest toisee ja oli kauhee utelias ja pisti nokkas joka paikkaa. Jos vaa avattii taas yhde huanee ovi, tai vaik kaapi tai komero ovi, kissa oli heti paikal ja luikahtamas huaneesee tai mihe millonki. Ensimmäisen yäseen hän ei taitanu paljo malttaa nukkuukaa, ko oli nii paljo tutkittavvaa ja haisteltavvaa. Joka nurkka piti haistel ja joka kaapipäälline käyd läpitte ja tutkii tarkasti. 

Sit hän löysi ittelles ihan oma ja mialuisa paika. Tuvas oli isot kangaspuut, jois oli matto kutteil. Kankaspuitte pääl oli nostettu laatikolline mattokudekeriä. Niitte pääl Ruska tykkäs maat. Se oli hyvä paikka ko siit näki ja kuuli koko aja mitä tapahtu. Ja pysty kattelemmaa ullooski. Ja ottamaa nokoset. 

Ruska päivystää täsä mattokudelaatikos kankaspuitte pääl. Ihana paikka kissal, ainaki tämmesel kaupunkilaiskissal.

Kolme päivää voitii tätä maalaistalo hohtoo nauttii, Ruska ja mää. Minul "kaupunkilaisflikal" tommone maalaistalo o omallaises ihmemaa, ja samallai ihme- ja puuhamaa se näky olevas Ruskal. Isännäl o erilaine ja realistisempi näkemys maalaiselämää kohtaa. Hänel tämä o häne kototalos. Eikä hänel ol taipumust maalaisromantiikkaa.