maanantai 9. toukokuuta 2011

Ruska ulkoilee



















Ruska o pitkä talve aikan lähes tyysti unhottanu ulkoilemise. Hänt kyl kovi huvittaa livahtaa porraskäytävää heti ko overavost pääsee. Aikamoine pyydystämine ja maanittelu o, enneko häne saada takasi sisäl. Vappaaks pihal kissaa ei tääl voi eikä saa päästää.

Valjaitte pukemine jostai syyst saa Ruska miälihyväruki hyrräämää. Hän ei yhtää pan vastaa, hän kiärittellee ja piahtaroittee laatteel ja kehrää kuuluvasti. Emäntä avvaa porraskonki ove selkoselläälles. Ko sais oikee luva kans lähtee, kissalt menneeki sisu kurkkuu. Ei oikee uskal. Pelloottaa. Kynnyksel kissa o kahde vaiheil, menisko vai eiko menis.

Emäntä mennee edel ja yrittää hiukka rohkasuks vettää kissaa naru toisest pääst ja houkutel: "Ruska, tule-tule! Rusuuu, tul ny!" Pual kerrost kerrallas kissa varovasti hiipii ja sit jämähtää taas paikalles. Lähtisko takasi? Vai ei? Mut ei pääs ko emäntä vettää narust. Ulko-ovel emäntä koppaa kissa syllyys ja kantaa keskel pihhaa ja laskee maahaa. Ja kissa karraa takasi koto-ove taa nii paljo ko neljäst käpäläst pääsee ja naru antaa myäde. Ja emäntä karraa tiätysti naru toises pääs peräs. Sit taas emäntä nostaa kissa syllyy ja kantaa pualväkisi keskel pihhaa. Ja taas  pikajuaksu turvallisel koto-ovel. Kissal o kiiru, ja naru vettää kissa kävelemmää kahdel jallaal ja välil pomppimaa paniikis tasajalkaa ko ei pääs etiippäikää. Kissa parraa täytyy vettää hidast emäntää peräsäs, joka ei hellit naru pääst.



















Kolmanneel kerral Ruska jo uskaltaa vähäks aikaa maastoutuu kuivie lehtie ja ruaho keskel ja tarkkaavasti kattel, haistel ja korvat hörös kuulustel. Mut piäne aja pääst taas juastaa perätoukurii ovel, kissa pomppii edel ja emäntä peräs. Emäntä avvaa ove ja kissa ampasee ensimmäise kerrokse oikeepualimmaise ove taa ja pyrkii innokkaasti sisäl. Vasemma ja oikee hän ilmeisesti tuntee mut kerros o väärä. "Ei se ol mee ovi, mee ovi o vast kerrost ylempän, eksää muist, Ruska?" emäntä valistaa. Emäntä lähtee edel kiipeemää seuraavaa kerroksee, maanittellee ja puhelee, ja kissa epäröi ja hituroi peräs, porras kerrallas, ja sit juaksee viimiset askelmat koto-ovel. Emäntä avvaa ove, kissa hyppää sisäl. Aah! Ihanaa! Vihdonki koton! Kissa lyä laatteel makkaamaa ja nualemaa ja putsaamaa ittees. Ensti putsataa ja hualletaa turkki. Sit syämää. Kyl mar siin ny jo kova nälkä tuliki, ko noi kauheesti ulkoiltii.

Ehtoosti kelpaa ottaa rennosti, lökötel koritualis ja kattel telkkarii isännä ja emännä kans.

21 kommenttia:

  1. Ai että Ruska on ihana vihreäsilmäinen köllöttelijä tuossa viimeisessä kuvassa!
    Kuulostaa ihan samalta kuin mitä Mustin kanssa oli kaupungissa aluksi ennen kuin se tottui. Nyt se liikkuu hyvin valjaissa ja viihtyy ulkona, paitsi jos siellä on vieraita ihmisiä jotka tulevat liian lähelle (20 metriä tai jotain) niin sitten tulee kiire sisälle! Yhdelle hämmästyneelle ohikulkijamiehelle kerran ehdin sanoa että tämä viipeltäjä on vähän ujo poika, johon mies totesi: "sitähän me kaikki".
    Kyllä se siitä, kun Ruska tottuu ja huomaa miten kivaa vaihtelua ulkoilusta saa. Ja kun se tottuu siihen että mamma on aina mukana turvaamassa selustan ;-)
    Yritin eilen illalla vielä kommentoida sun orkidea-aiheiseen vastauskirjoitukseen, missä sanoit että kommenttisi oli kai liian pitkä. On totta, että blogger väittää jotakin sen tapaista, että ei voi toteuttaa pyyntöä tms. Teksti kannattaa (aina muutenkin, kun joskus tää tökkii) kopioida koneen välimuistiin vai onko se nyt leikepöytä, josta sen sitten saa liitettyä kommenttikenttään helposti uudestaan. Meinaan tokalla yrittämällä ne pitkätkin kommentit menee läpi, vaikka ekalla kerralla ei.
    Nimim. kokeiltu on.
    Niin, eilinen kommenttini lensi taivaan tuuliin kyllä Ransun vuoksi, joka tuli makaamaan näppäimistön päälle ja kirjoitti siihen ensin omiaan ja sitten siirtyilikin aiemmille sivuille! Nää kommenttien tekstit kun häviää, kuten olet varmaan huomannut; ei saa takas vaikka menis minne ees sun taas. Vähän liian monipuolinen tietokoneen käyttäjä tuo Ransu.

    VastaaPoista
  2. Oi, se on aina jännittävää ja hieman pelottavaakin talven jälkeen lähteä tutkiskelemaan kodin ulkopuolista elämää ;)

    VastaaPoista
  3. Saila, määki tykkää Ruska vihriäisist silmist. Josaki valaistukses Ruska silmät o ihan selvästi vihreet, toises valaistukses taas aika keltaset. Viime kesäl jo Ruska alko tottumaa ulkon olemissee. Sama juttu, et viaraat ihmiset pelloottaa ja ihan eri lail ko sisäl. Ei se ny suinpäi ryntää viaraitte syllyy kotonakkaa, mut ei viaraat mittää paniikkiikaa saa aikaseks. Näis talois o aika paljo lapsii jokka saattaa suinpäi rynnät kohti ja seki pelloottaa kissaa. Ja laste o vaikeet ymmärtää, ettei kissaa voi tost vaa yhtäkkii ottaa syllyy eikä välttämäti silittääkää. Ruska o talve aikan ehkä tullu aremmaks mitä oli pentun. Hyvä kissal o seki et antaa sev vaa istuskel omal ulko-ovel, kattel muurahaisii ja kulkee omas tahdissas varovasti pitki seinäviarui. Rapu edusta vaa o aika levoton paikka, keskipihal olis rauhallisempaa.

    Kiitos kommenttiselvityksest, ja sul o näyteki siit, et aika pitkä kommentti mennee läpi. Siin orkideajutus tuntu, etten jaks jokkaisel lähettää eri kommenttii, ja tulkitti, et yhteiskommenttini oli liika pitkä. Mut täytyy kokkeil. Hyvä idea seki et kopioi kommenttii jos siit tullee pitkä. Määki ole huamannu et jos kommentti häipyy, sitä ei millää saa takasi.

    VastaaPoista
  4. Kirsikka, Ruska kiittää myätätunnost.

    VastaaPoista
  5. Ihanan terhakkaan näköinen kissa teillä.
    Kiitos käynnistä Kuvatteluissa.

    VastaaPoista
  6. Paula, saat lisää keräilykohteita sinne blogisi oikeaan alareunaan.

    VastaaPoista
  7. Eihän sitä nyt voi kaikkiea muistaa pieni söpö kissa! Pitkä talvi on ollut välissä.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Auli, keräilykohteest!

    VastaaPoista
  9. Naukulan Mamma, Ruska o tosiaanki viäl ihan piäni, viime suven hän oli vauvva. Ja koko pitkä talve aja kissa oli neljä seinä sisäl. Mut Helmi ja Wilma ei varmaa ennää unhot ulkoiluu, ihmettellee vaa ko välil Mamma avvaa tarha ove ja sit taas ei.

    VastaaPoista
  10. Hyvää kesän alkua ja mukavia ulkoiluretkiä Ruskalle ja emännälle.

    VastaaPoista
  11. Voi Ihana Ruska! Meidän Boris ei liiku valjaat päällä senttiäkään :) Heerra ulkoilee omalla terassilla,eikä lähde siitä,vaikka pääsisi helposti..

    VastaaPoista
  12. Kollo alkoi arkailemaan ulkoilua, kun ei talvella ollut pihalla. Nyt on ollut patiolla ja sietää jo vähän ohikulkevia ihmisiä. Mutta roska-auton jarrujen ilman suhahdukset ovat Kollolle liikaa - luulee varmaan, että lähellä on iso kissa, joka sähisee. Kollokaan ei ulkona riemastu muista ihmisistä, vaikka kotona on suht rohkea. välillä minä olen tullut "jarruna" perässä flexin toisessa päässä, kun kissa on vetänyt lujaa suoraan kotiovelle, säikähdettyään.

    VastaaPoista
  13. Sirpa, vai o Boris semmone herra, ettei liiku valjais. Mut hän o ilmeisesti hyvi vaivaton ja kiltti ko pyssyy omal terassil eikä lähde vaik pääsis. Terveisii täs herral!

    VastaaPoista
  14. Toine Sirpa ja Kollo. Kiva kuul, et tämmöne jo kokeneempi kissaherra Kollo alko talve aikan arkailemmaa. Ei ihme, et tämä mee piäni neiti... Mää kävi kattomas Kolloo tee plokis ja kovi nauttivaiselt hän siin ulkoilukuvas näyttää. Kyl ne roska-autot pelloottaa ihmistäki, ainaki minnuu. Toine mitä mää pelkää o lumiaurat. Onneks niist o päästy vähäks aikaa.

    VastaaPoista
  15. Ruska käyttäytyy ihan kuin isänsä Mikki, joka juoksee kauheata vauhtia takaisin ovelle, kun olen yrittänyt viedä hänet pihalle ulkoilemaan. Enää en viitsi 'rääkätä' kissaa, vaan vien ulos vain Mikin tädin, Sissin, joka on ulkona elementissään. Samaa sukua ja niin erilaiset.

    VastaaPoista
  16. Monika, emmääkää meinaa Ruskaa ruvet kiusaamaa ulkoilemisel, jos hän ei siit tykkää (ja tullee issääs). Mut viäl mää usko, et hänt voi se ruvet kiinnostammaa. Ainaki mun aikasempi kissani Sohvi oli alvus kovi arka ja pelokas mut sit myähemmi ulospääsemine oli parast mitä hän tiäsi.

    VastaaPoista
  17. Ihana Ruska ulkoilee, se on niin kaunis!
    Monakissa säikähti mökillä jotain, en tiedä mitä, eikä mene ulos lainkaan.
    Juuri tulimme kaupunkiin pariksi päiväksi huilamaan, mökkeily vaatii voimia..;D

    VastaaPoista
  18. Yritin eilen kommentoida, mutta se ei onnistunut tuon bloggerin häiriön takia. Piti vaan sanomani, että on niin kiva lukea tätä murretta, se on lapsuuteni kieli. Niin kuin tässä nyt tuo "hiturointi" !!!!!!!!!!! Aivan ihana ilmaus. Ennen leikeissä joskus moitittiin toista sanomalla: Senkin hituri!

    VastaaPoista
  19. Learaija! Se o mulleki ilo jos täst kiälest o illoo jollekki toisel. Tämmest murretekstii o hiukka vaikee lukkee vaik olis oma ja tuttu murreki, voi ol piäni kynnys jaksaa lukkee, ko yleensä ain o totuttu lukemaa vaa kirjakiält. Luulis, et jos o kaukan kotimaast ja ihan erimaalaises ja erikiälises kulttuuris, sillo sen vanha kotimurtee lukemine vois ol viäläki vaikeempaa. Mut on ihanaa, jos se just siäl kaukan tuntuuki tutult ja kodikkaalt.

    VastaaPoista
  20. Tulen uudestaan tänne, kun kommenttini oli kadonnut silloin 13 perjantai!
    Kissat on jänniä, minullakin oli joskus Peetu kissa, se oli ihan kauhuissaan kun joutui ulos kerran, kun oli tottunut sisäkissana olemaan.
    Maailma on pelottava!
    Mutta on se Ruska niin ihana, hellyttävä ,kuten kissat kaikki ♥

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!