Muinaistaidet nykyturistil

Santoriini saari o ilmeisesti mailma vaarallisin, ainaki sillai meit valistettii. Siäl o viimitteeks ollu iso maajäristys 1956 mikä tuhos melkei kaikki saare rakennukset, ja 1920-luvul o ollu tulivuarepurkaus. Ja 3500 vuat takasi o ollu suurkatastrofi josa koko saari melkei hävis, kraattteri pualikaaremuotone reuna vaa jäi mere pinnal..

Santoriinilt o kaivauksis löydetty hianoi, omatyylisiis freskoi, jotka o yli 3500 vuade vanhoi. Joku sano, et nämä häne miälestäs o egyptiläiste kuvie näkösii. Mun ei heti tul egyptiläinen tyyli miälee, paitsi et ihmise kasvot o kuvattu sivust. Nämä taideteokset, jokka o siirretty Ateenaa kansallismuseoo, o peräsi ns. minolaiselt ajalt. Kreetal o sammaa kulttuuripiirii kuuluneit raunioit ja taideteoksii kaivettu kans esil.

Minolaisest kulttuurist tiädetää, et se o ollut korkeetasost ja hävinny yhtäkkii. Santoriinil o sillo yli 3000 vuat takasi osattu rakentaa taloi, jois o ollu juakseva vesi. Jos o osattu rakentaa semmosii taloi ja tehd korkeetasosii, kauniit taideteoksii, mitä muut? Sitä voi arvail.

Yleisesti uskotaa, et iso tulivuarepurkaus tuhos saare sivistykse ja ihmiset noin 1500 eKr. Vuarest levis ympäristöö tuhkaa, kivvee ja laavaa kymmenienki metrie paksuudelt. Tyhjentyny tulivuari romahti ja meri täytti vuare kuuma sisukse. Vesi höyrysty ja koko saare keskiosa räjähti, niät se lensi kolmekymme kilometri korkeudel ilmaa. Räjähdykse jälkee tuli 100-200 metri korkuine hyäkyaalto, joka tuhos läheiste saarte ja manneralueitte rannikot. Esim. Kreeta minolaine kulttuuri o sillo ja tuhoutunu. Kai vois melkei sannoo, et kokonaine kulttuuri katos niinko tuhka tuulee - tai uppos mere syvyyksii. Ajatellaa, et tämä olis antanu aihee Atlantis-tarul. Ja et siis tämä Santoriini olis se kadonnu Anlantis.

Mikä oli väkiluku silloko tämä suurkatastrofi tapahtu? Sitä ei aikakirkjat kerro. Mikä oli kualonuhrie määrä, kui paljo ihmisii katos jäljettömmii, kui paljo loukkaantu, kui monta ylipäätäs jäi henkii? Osasko jokuset lukkee vaara merkkei ja lähtee karkuu ja hälyttää muitaki? Ja mihe nämä henkiijääneet meni ja millai he eli siit ettiippäi?

Muiston näitte kadonneitte ihmiste elämäst o kumminki säilyny freskoi, jois heit ja hee elinpiiriis kuvataa. Kaikki nämä kuvat o otettu hotelli Hippocampukse huaneist. Hotellii o huaneitte ja käytäväi seinii tehty tämmesii jäljennöksii noitte freskoje osist. Emäntä-fouvva anto mul ystävällisesti yleisavvaime, et mää pääsi joka huaneesee ottamaa kuvia. Silti kuvia oli vaikee ottaa, ko huoaneet oli jo talvikunnos, ikkunaluukut peitettyin. Nämä kuvat onki otettu lampuvalos.

Tätä kaunist maalaust sanotaa kevätfreskoks. Siin lentää kaks pääskyst vastakkai, ja niit sanotaa suuteleviks pääskysiks.

Näit kuva-aiheit näkkyy toistuva eri paikois ja yhteyksis. Niinko ny nämäki freskot täs Hippocampus-hotellis.

Minolaiset tyylitellyt pääskyshahmot liihottellee ja suutelee hotellie ja liikkeitte kylteis ja jopa linja-autojenki kyljis.

Ja muut eläin- ja ihmishahmot keikkuu muavikasseis turistei käsivarrel. No, näis kolmes kuvas ne o kyl suaristettu hotelli parvekkee pöydäl kuva ottamist varten.

Vaik ei käy museois, ei voi välttyy näkemäst näit muinaise kulttuuri taideteoksii jäljennöksin, kuva-aihein, tyyliteltyin hahmoin, mainoksin.

Tiatolähteen ole käyttäny Hämeen kesäyliopiston monistet Santorini eilen ja tänään - pieni opas.

Kamari

Ny tullee jo kaks viikkoosiit ko tuli takasi Santoriini reissultani. Silti vaa muistele matkaa ja kattele kuviani. Mut kohtpuali mää meinaa pan pistee täl matkalleni.

Ainaki viäl Kreika ja EU liput liahu sulas sovus Kamari rannas talouskriiseist hualimati. EU-lippu o kyl täs aika kärsinee näkköine.




Kamaris mere humina kuulu ussei hotelli pihhaa astikka. Meri ja aallot, taivas ja pilvet - sitä jaksaa kattel. Aurinko nousi tualt mere takkaa horisontist.















Ja aurinko laski tän vuare taa. Täsä kuvas kylläki raskaat pilvet roikkuu vuare pääl eikä mistää aurinkost ol tiatookaa.

Pääskysii istu sähkölankai pääl Kamaris. Kova tirskutus kuulu. Mää miätei et mahtoks tämä ol niitte välilaskupaikka matkal etelää, vai oliko tämä jo määräasema.

Yks herkkuruaka o stifado. Raavaalihhaa ja runsaasti sipulii, vähä niinko sikäläist karjalapaistii.

Jälkiruakaa montaa lai.

Kamaris o aika iso kirkko. Määki oli siäl kirkommenois sillo yhten pyhän.

Hyvvää pyhävoorokaut kaikil!

Hotellielämää

Melkei kahde viiko takane kaksviikkone hotellielämä viipyy viäl miäles. Hippocampus oli vaatimaton ja mukava perhehotelli. Täst ovest mää kulji hotellihuaneeseeni.

Hotelli uima-allas tyvenen päivän.

Pyykit kuivumas Hippocampukse takapihal.

Hotellis oli Max-nimine koira. Ussei Max oli naru pääs kiinni. Kerra mää kyl treffasi häne kylilläki eikä hän siäl ollu tuntevanas.

Välistäi mää kävi nettikahvilas oma tiatokone fölisäni. Täsä kahvilas sai justpuristettuu appelssiinimehhuu. 

Perissa

Tämä yleiskuva Perissa kyläst mää ole ottanu jo viime vuan 2010. Sillo mää kiipesi vuare ylitte Kamarist Perissaa.

Santoriini saares idäpualeine ranta o jyrkkää kraatterisyrjää. Länsiranta o laakeet alavaa rantaa. Paikkapaiko saari o nii soukka, et kulmmaltakki pualt näkkyy Välimeri: toisel pual o kraatterireuna ja toisel pual vuare alapual se alava ranta.  Perissa kylä o vuare kainalos alaval pualel, samal pual saart ko Kamariki, josa mu hotellini oli.

Kuvakollaasis näkkyy Perissa rantaa, jonka lämpimäst sannast koiratki ossaa nauttii. Toises alakuvas näkkyy vuari, joka o Perissa ja Kamari kylie välis ja ulettuu merree astikka.  

Täs kuvas taas näkkyy Kamari samalt vuarelt. Mää oli haaveillu, et tälläki kerral olisi kävelly Kamarist Perissaa vuare ylitte, mut ei siit sit tullu mittää. Oli muut ohjelmaa ja yks päivä kulu mahataudis. Ehkä sit ens kerral, joskus.

Kiitoskukka

Tämä o kiitoskukka mu plokini jäseniks liittyneil.

Elokuu jälkee, jollo mää edellise kerra tei inventaarioo, o liittyny pikkuhiljaa uusiiki, ainaki seuraavat: Leena, Piijuli, Emilia, Anna Amnell, Teuvon kuvat, Lila ja Suloensio. Jokune o poistunukki.

Tervetulloo vaa vanhat ja uudet kävijät. Tervetulloo teki, jokka ette jät mittää puumerkkei. Toivottavasti saatte jotaki irti täst mu porinastani.

Hyvvää viikkoo kaikil teil plokiystävil!

Matka jatkuu

Mu matkani Santoriinil jatkuu vaa - ajatuksissani ja näis kuvis. Kuvat o postikorttimaise kauniit ja tavallas pinnallissii. Nämä kaikki kuvat o otettu Oia kyläst.

Tämä kauneus koostuu aika yksinkertasist elementeist. Karu maa, sinine meri, sinine taivas, isot korkeuserot (jotka ei valokuvis erotu). Yksinkertaset, piänet rakennukset, pelkistetyt muadot, toistuvat värit, vihreet läiskät ja kukkaryäpyt siäl tääl.

Muurit, rappuset, kaaret, ristit, kupolit, ovet ja portit, jotka toistuu ja piirtyy silmie ettee, o vähä niinko vertauskuvia tai käsitteit. Mitä muuri erottaa, mitä o muuri toisel pual? Mihe portti johtaa, mihe ovest pääsee? Kui alas tai ylös trappuut viä? Näis yksinkertasis peruskäsitteis o koko aja piänt jännityst ja liiket jonneki.

Väritki o hyvi pelkistettyi. Päävärit on valkone ja sinine - tai siniturkoosi - ja mustaruskee maa väri. Vastavärein ja poikkeuksin mm. vihriäine, aniliini ja kirkkaapunane.  Oias o lisäks pehmeit pastellisävyi.

Matka jatkuu viäl.

Oian kodittomat koirat

Tämä kuva o otettu minust viime lauvvantain Oia taiteilija- ja käsityäläiskyläs Santoriinil. Joku ystävälline miäshenkilö tarjoutu ottamaa minust kuva mu omal kamerallani. Yks pariskunta oli just pyytäny hält sammaa palvelust samas paikas.

Takan näkkyy Oia valko-pastelline kylä, joka o rakennettu tulivuarekraatteri reunal. Reuna takan kraatteris hohtaa siniseturkoosi Välimeri. Meri ei tähä kuvvaa näy.

Oias pisti silmääni jo vuasi takasi ja nyte taas, et siäl näyttää oleva harvinaise paljo koirii. Usseimmil koiril o kumminki panta kaulas, ja mää päätteli et ne o jonku koirii ja niil o josaki koti. Ne näyttää kovi ystävällismiälisilt ja lauhkeilt tapauksilt, päiväsaikaa aurinko lämmittäes ne näyttää ain vaa ottava pitkii torkkui.

Tämä kuvakollaasi vasemmas yläkuvas iso hurtta nukkuu sementtimuuri pääl stop-merkist välittämäti. Koira unia ei näy häirittevä, et muuri takan o aika jyrkkä pudotus ja Välimeri.

Viäreises kuvas musti ottaa sikkeit unia koivet oikosenas silkkikaupa fiinis toolis. Mää kysyi myyjält, et onko se häne koiras. Hän vastas ettei ol ja sit selliitti muutonki näitte Oia koirie elämää. Heil o siäl paljo kodittommii koirii ja he pittää kaupoissas keräyslippait koirii varte. Lahjotusrahoil he, kauppiaat ja myyjät, ostaa koiril  ruakaa ja käyttää niit eläinlääkäris. He pannee koiril panna kaulaa merkiks siit, et niit hoidetaa. Mut ei ne silti ol kenenkää koirii. Koiril o lupa tul kauppoihi sisäl päiväsaikaa mut yät niitte täytyy ol ulkon. Hän sano, et tämä musta koira pruukaa tul häne puariis ain sammaa aikaa päiväst ja nukkuu tosa toolis. Ja sit taas samoihi aikoihi nousee ja lähtee.

Vähä o eri meininki siäl ko meil. Meil Suames ei vois oikee kuvitel, et kulkukoirat - tai mikkää koirat - tulis sisäl kauppoihi tai hianoihi putiikkeihi ja nukkus parhail paikoil.

Vasemmas alakuvas o silkkikaupa keräyslipas, joho kerätää rahhaa koirahoitorahastoo.

Oikees alakuvas uinailee kaks koiraa sulas sovus kuanot vastakkai marmorikivetyksel. 

Kamari kylä parakkikissat

Vaik Santoriini matka o jo ohitte, meinaa viäl laittaa tän muutamii matkapostauksii tämänki jälkee. Täsä o piäni arka kisu, jonka kuvasi yhten päivän.

Kuvas oleva kisu  asu täl varastoalueel Kamari kyläs. Siäl asustaa nois kopeis ainaki kanoi ja vuahiiki. Nämä parakkimaiset rakennukset o tiätääkseni rakennettu paha maajäristykse jälkee, joka tapahtu 1956 Santoriinil. Maajäristykse jälkii näkkyy tänä päivänäki monil paikoil. Sillo 1956 monet perheet menetti kotos. Parakkirakennukset o alualkai tarkotettu väliaikaisiks hätäasunnoiks ihmisil. Ennää näis ei ol ihmisii varmaa pitkii aikoihi asustanu. Nyte ne o varastorakennuksii ja jokuset pittää niis jotaki eläimii.

Viime vuan 2010 näil parakeil oli kodittomie kissoje ruakintapaikka. Näytti silt et monet kissat asu parakeis. Nyte 2011 ruakintapaikka oli häipyny ja kissatki oli selvästi vähentyny. En tiä olisko niit kissoi oikee viranomaste toimest harvennettu. Tuli aika murheelline olo kauniitte kissoje tähde. Kissat ny lämpimän aikan näytti hyväkuntosilt. Luulis et talvi olis ankeet aikaa, ko Kamari kylä tyhjenee turisteist ja asukkaist, niät piäni vähemmistö vaa kamarilaisii jää talve yli asukkaiks. Pakkast tääl ei kyl talvel ol.

Täs o viäl toinenki parakkikissa.

Arvonta

Arpajaiset loppu eilisiltan klo 21.

Ny tänäpä o lupaukse mukkaa arvat arvottu.

Viralline valvoja tarkasti enstiks 64 arpalippuu henkilökohtasesti haistelemal ja sevottamal ne hyvi.

Onnettaren toimi mu miäheni. Hän nosti pualueettomasti ja ilma ommaa lehmää ojas kuus arpaa.






Voittajat o seuraavat:

1.  palkinto (Elina Wallini kirja Mansikkapaikka varustettun kirjailija omakätisel toivotuksel): Pirena.

2. palkinto (Mu Porini -kaffeepussi): Malli mallinlykyistä.

3.  palkinto (kissakuvakantine kirjotusvihko): Sirpa ja Kollo.

4. palkinton mää lupasi jottai hyvvää ja makkeet. Se o lentokonneest ostettu Milkan suklaalevy, ja sen voitti Sarppu.

5. palkinton eli tuliaine Santoriinilt o piäni puine kissafiguuri (ostettu veistäjä omast pajast Oia taiteilija- ja käsityäläiskyläst). Sen voitti Piijuli.

6. eli lohdutuspalkinto, joka o samal piäni yllätyspalkinto, o aito kreikkalaine sinikantine vihko - soppii mu Santoriini kirjotuskurssini teemaa. Sen voitti omakses Piri.

Onneks olkoo kaikil voittajil!

Olkaa ystävälliset ja ilmottakkaa mul postiosotteenne sähköpostiosotteesee:

arkiporinaa@gmail.com.

Ja lämpöset kiitokset kaikil teil muillekki, jokka osallistuitte Arkiporinaa-ploki arpajaisii. 

Fira ja taivaaranna portit

Mu lomani ruppee kohtpualii loppumaa ja täytyy ottaa loppukiri ja pan muutama kuva tämä saare pääkaupunkist Firast (taik Thirast) nähtäväks. Fira niinko taiteilijakylä Oiaki o rakennettu tulivuarekraatteri syrjäl. Kuulemma näitte kraatterei reunal josaki olis Jack Nicholsoninki huvila, muttem mää ol hännee viäl törmänny.

Nua kaks ensimmäist kuvvaa o otettu aurinkolaskust eli Firast päi näkyvist merimaisemist.

Nämä ihmeelliset portit näyttää johtava jonnekki "täältä ikuisuuteen" taik sit päistikkaa jyrkänteelt merree. Mut ne johtaa yleensä ravintollaa tai hotellii.

En ol nii paljoo mailmaa matkannu, et ossaisi sannoo, onko nämä taivaaranna portit kreikkalaist rakennustyylii vai onko näit muallaki päi mailmaa. Vai onko näit nimenommaa tääl Santoriinil vai muallaki Kreika saaril ja Kreika mantereel? Nämä pistää mu silmiini erityisesti Firas mut yhtläi Oiassaki.

Pirgos

Pirgosin kylä kirkkoja. 

Eiline päivä meni mahataudis enkä päässy retkeilee sen paremmi ko plokkaileekaa. Makasi koko päivä hotellihuanees ja joi Fantaa.

Nyte näyttää jo paremmalt ja lähdi nettikahvilaa. Semmosee josa saa ihanaa tuaret appesiinimehhuu. Mut ei saanukkaa. Kahvila sulkee just talveks. Mut nettii mää sai men. "No problem", sanottii. Tarjoiluu vaa ei ol.

Toissapäivän mää tei retke Pirgosi kyllää. Se o saare sisämaas, rakennettu vuare rinteel. Pirgosis o erikoise paljo kirkkoi. Kylä sisäl ei pääs autol, ko kujat o nii mutkasii ja soukkii ja täyn rappusii. Ei näyt miltää huanojalkaste kylält. Tääl Pirgosis näkyy aika paljo vuade 1956 maajäristykse jälkii. Ei ole viäläkää kaikkii korjattu eikä joka paikkaa rakennettu uut.

Pirgosis o jotenki mystine tunnelma näil soukil mutkasil kujil.

Trappuit yls- ja alspäi.

Porttei.

Kissoi. Nämät Pirgosi kissat vaikutti kaikki kotikissoilt, ei miltää villeilt kujakissoilt. Kahdes alemmas kuvas o ainoo tääl Santoriinil huamaamani hoppeevärine kissa, ihan niinko mu rakas Sohvi-vainaani.

Kukkaset koristellee näit Pirgosinki kujia.

Mää ole tääl melkei täydellises uuttispimennos. En netistäkkää ol uuttisii kattonu. Mahdetaanko siäl Suame uuttisis joka päivä puhhuu Kreika talouskriisist? Tääl Santoriinil ei sitä kauheesti huamaa. Mää ole käyny yhdes korukaupas liki hotelliini juttelemas kaupa pitäjä ja myyjä kans. He sano, et tämä vuasi o ollu hee kaupal huanompi ko viime vuasi ja viime vuasi oli huanompi ko sitä edelline vuasi. Mut viäl hee kauppas o pystös. Talveks kauppa mennee joka vuasi kiini ja kauppias muuttaa miähes ja piäne poikas tyä Ateenaa. Kauppias valmisti jo koruja ens suveks. Sitä tuntu mukavalt kattel. 

Terveisii Porist

Kuva Santoriini Porist.

Eilä aamusti sato ja oli pilvist mut päivä mittaa kirkastu ja tuli oikee kaunis ja aurinkoine päivä. Kahde mun kirjoittajakurssikaverini Paula ja Mirja kans me kiärrettii vuakra-autol Santoriini saare ympäri. Tämä o aika piäni saari.

Oikee kohokohta mul oli se ko mää pääsi Porrii. Tääl o nimittäi Pori-nimine paikkakunta. Jo viime vuan teki miäleni retkeil Porrii mut sillo en sin päässy.

Pori o maalaisseutuu, ei edes oikee mittää kyllää siäl ol. Uimaranta, piäni venesatama, yks taverna joka oli kii, muutama talo, kirkko ja hautausmaa.

Hauskaa, et tääl Santoriininki Poris o uimaranta, niinko Suame Poris o Yyteri. Yyteris o hianoo vaaleet santaa, tääl mustaa pikkukivvee. Muistoks tartti ottaa muutama kivi. Tämä oli vähä niinko retki mu omil juurilleni. Kyl tämmenenki Pori mul passaa.

Uimas ei oltu meres. Aallot oli liika isot. Muutonki mää ole kauhee vesipelkone ja kylmänarka. Hotelli uima-altaas ole vaa käyny melkei joka päivä.

Sit me tällättii
piknikkisärviisi Pori
venesatamaa ja nautittii
retkievväist. Fiinil
pöytätuukillaki mu kaverini
oli varustautunu. Oli mar se
ny oikee juhlaa pittää
piknikkii Pori satamas.

Täs o kuvakollaasi Pori kirkost. Tääl ei ol pahemmi näkyny kukostavvii luannokukkasii mut kirko portaist lykkäs tämmene keltane kukka, varmasti suamalaise voikuka sukkuu.

Pori oli mee ensimmäine määräpää. Sit me jatkettii ympäri saart ja ihan toisee päähää. Tämä seuraava kuva o otettu siält toisest pääst, Farokse nokast, päi aurinkolaskuu.

Matka varrel me ihmeteltii tätä nopeusrajotust: slow, "hitaasti".





Päivä päätteeks me oltii viäl syämäs Kamari kyläs Bacchus-nimises ravintolas.

Kiitos, Mirja ja Paula-kaima, hianost retkest!