Ny o taas aika päässy hurahtammaa niättei koko viikkon tullu arkiporinaa ko tuliki ny vast pyhäporinaa.
Viikko takasi lauvvantain mua oli käsketty kyllää
Naukulaa Helmii kattomaa. Viime syksyn mää sai ol juhlimas
Saaripalsta Ransu syntymäpäivää. Oikee mialuisii kyläkutsui. O mukavaa treffat plokikaveret ihan elävänäs. Kottiituamisiks Naukulast mää sai tämä mainio Helmi venyttelykuva.
Tos yläkuvas Helmi potretti o nojollas päi ihanaa vaaleepunast atsaleaa joka saatii yksilt tutuilt lahjaks. Mää en ol ikän saanu tätä kukkaa menestymmää, se o yks hankalampii sisäkukkasii, mitä tiädä. Mut ei hätäpäivää, täl kerttaa mää oli hyvi valistunu, oli just tuareeltas lukenu atsalea hoito-ohjeit Cheri plokist
Autuas olo. Siin Cheri kyseli hoito-ohjeit ja sai kommenteis hyviä vihjeit: kalkiton vesi, upotuskastelu, tasane kosteus. Jos ny vähä paremmi tämä atsalea menestys.
Joka aamu mää syä annokse maustamatont jukurttii, joho pane omenahilloo. Tämä o herkullisint omenahilloo mitä mää ole koskaa tehny. Enne en ol oikee osannu omenahilloo käyttääkää, en oikee muuhuu ko omenapiirakkaa. Tämä hillo ohjee ole lukenu viime syyskuus
Leena Lumi plokist täält. Hilloo pannaa kanelitankoi ja vaniljasokerii. Ja kätevää täsä ohjees o se, et omenat kypsennettää uunis, ei tartte ol koko aja hella viäres vahtimas ko omenat kiahuu. Kannattaa pan korva taa Leena Lumi ohje.
Eikä tämä ol ainoo ruaka-ohje, jonka ole plokeist ottanu. Suvisi yks mee herkkuarkiruaka o Elina
kesäkurpitsalasagne. Ussei mää ole leiponu englantilaist hedelmäkaakkuu
Daisy ohjee mukkaa. Anti
ruakaplokist Kunnon ruokaa sai hyvä vihjee: kasviskeittoihi kannattaa laittaa parmesaanijuustoraastet.
Oma lukus o käsityäplokit ja kaikki niitte kauniit käsityät ja silmäilo ja virikkeet ja vinkit mitä ne antaa.
Aikasemmi mää vannoi etten ikänäni men feispuukkii. No meni sit kumminki, ehkä sihe vaikutti kaks asiaa. Toine oli se, et Ruska pennut o feispuukis (!). Ainoastas Sulo täl hetkel ei ol. Hyväneaika, tartti kai sin men hee peräsäs. Toine syy oli Santoriini kirjottajaryhmä. Mää ole jo neljän syksyn ollu Santoriinil kirjottajakurssil, ja oli mukava pääst seuraamaa kurssilaiste kuulumissii. Muuto mää olsi jääny syrjää niist kuulumisist.
Feispuukkiiki o kiva seurat. Tänämpä mää luji feispuukist, et Ruska pennut täyttää kahdeksa kuukaut. En olis muuto muistanukkaa. Onneks olkoo heil kaikil!
Tammikuu alvus tuli feispuukist siskoltani Annalt Akka-haaste:
Siin tehdää yks lihaskuntoliike 1. päivän, kaks liiket 2, päivän, kolme liiket 3. päivän. Jatketaa sihe astikka, ko toistoi o 70. Aikasemmi o ollu liikkeel äijähaaste, ja akkahaaste o sovellutus siit.
Alkuperäne ohje o tämä:
"Käy selällesi makaamaan, pane jalat koukkuun ja kädet kämmenet vastakkain rintojen korkeudelle, nosta päätä ja ylävartaloa niin ylös kuin saat jalkapohjien irtoamatta maasta. Joka päivä yksi lisää, 70 toistoon saakka. Haastetta saa jakaa vapaasti kaikillle tosi akoille! Haasteen on luonut alunperin Paula Hartikainen."
Mää aloti tämä akkahaastee tammikuu 8. päivä, ja tänpäivä ohjelmas o 34 toistoo. Emmää ol yrittänykkää tehd noist toistoi yhtpainoo, mää tee niit eris ja huilaa välis. Hyvä täs haastees o ollu se, et mun o ollu pakko kehittää annetu liikkee lisäks muitaki punnerruksii, niinko vastapainoks. Mää yritä tehd semmosii liikkeit mikkä selvästi rasittaa ja mist tuntuu oleva jottai hyätyy. Yks o se, et mää makkaa selläälläs, nosta polvet yllöös ja polje nii kovvaa faarttii ko jaksa. Alvus jo 50 polkasuu ilmaa sai mu henkästymmää.
Ny must tuntuu, et jokuset liikkeet ei ol ennää yht raskait ko alvus. Siit tullee semmone olo, et täst o jotaki hyätyy.
On se muuto hauskane asia, et jos mu siskoni Anna olis sanonu mul et su täytyy ruvet voimistelemaa, ei kyl luultavasti olis tapahtunu mittää. Olsi vaa sanonu et nii varmaa tarttis, mutten olis osannu alottaa. Mukko hän välitti tämmese yleise haastee, josa oli esitetty yks ainoo asia ja yks ainoo liike, ni sihe oli helpompi ottaa kii. Lopputulos oli sama: mää keksei ruvet voimistelemaa.
Jos joku tahtoo ottaa tämä akka-haastee vastaa mult, sen voi alottaa vaik tänäpä, huamen tai ylihuamen. Tai seuraava viiko maanantain. Ihan millai vaa tahtoo.
Ny o ollu muutaki vastapainoo: helmikuu herkutteluviikko. Yhten päivän feispookis oli puhet siit, mist saa parhaat ruuneperitortut. Yksi Mikko kehu yhdel Eijal Ekbergi torttui, jokka o nimeltäs fredrikaleivoksii. Ekbergil myydää ruuneperitorttuiki, mut ne o kostuttamattomii ja kuivii. Nämä fredrikat o kostutettui ja mehevii. Mää oti heti onkeeni ja ko oli muutaki asiaa Helsinkii, osti näit fredrikatorttui. Kyl ne oliki hyviä, vähintäs parhaast pääst, mitä ole ikänäni syäny.
Tänämpä mää trahteeraa koton itte tekemiini laskiaispullii.
Hyvvää laskiaispyhä ehtopäivää!
* * *
Tervetulloo tän, vanha tuttu, Sirpa!
