torstai 28. helmikuuta 2013

Äkkilähtö Tallinnaa

Yks kaunis päivä täl viikol mul tuli äkkilähtö Tallinnaa, ko ystävä käski kampraatiks reissul.

Tallinna kaupunkis täl päiväristeilyl oli aikaa neljä tuntii. Koko aika meni Karnaluks-nimises käsityäpuaris. Taksil mentii suaraa satamast, takasipäi osa matkaa käveltii ja loppumatka taas taksil satamaa. Pääasia meil oli kyl praataamine. 

Aikamoine nähtävyys tua Karnaluks. En ol ikäpäivänäni nähny nii paljo lankoi ja nauhoi ja knappei. En läheskää koko valtavaa kauppaa kerriinny edes tutkimaa. Nii tohkeisani mää oli, ette edes valokuvvii toimertunu enkä kerriinny ottamaa.
























Kottiituamiseks tuli mukkaa färi-ilosii pumpulilankoi. 

Tekis miäli lähtee heti uudemma kerra. 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kissanpäivii

Kyl mää tääl viäl ole. Kumma, et aika tuntuu kuluva pikakelauksel. Mää vaa istu nojatoolis ja kudo tillukkait. Kissa o kaverin. Aika ussei miäski. Ja aika riäntää. 

Aamusti minul ja Ruskal o yhteine aamuseremonia. Mää mene istumaa mukavaa nojatoolii kamarii ja juamaa aamukaffeet. Ruska hyppää syllyyni kehräämää ja nauttimaa. Tämä seremonia meil o ollu pitkät ajat, jo silloko mää lähdi aamusti töihii. Enne töihilähtöö oli tärkeet tämä aamusylyttely.  Ny ei tartte keskeyttää sen tähde, et tarttis men tyähöö.

 
















Mul o ollu tarve ol omis oloisani ja plokkailu o jääny retuperäl. Vähä niinko retriittii olsi pitäny. Aika aikaa kutaki. Kai tämä retriittivaihe täst viäl väistyy.  

Tiatokonneel ole vaa pikimmite käyny kurkkimas sähköpostei. 



















Täsä tiatokone seisoo kööki pöydäl. Niinko kuvast näkkyy, meil ei Ruskal ol - ennää - semmost komentoo, ettei sais tul pöydäl. Alvus kyl yritettii. Kissa vei kumminki meist voito, konnei hänest tunnu mittää vahinkookaa oleva. Hän vaa seurustellee - ja lukkee miähe kans lehtee. Piäni leipäkori o jo pitkät ajat ollu luavutettun Ruska käyttöö. 



















Ruumiikulttuuriiki mää ole kyl yrittäny ny eläkepäivin opetel harjottammaa. Ja Ruska häärää siin puskemas ja kehräämäs ja ihmettelemäs, et mikä toho emäntää ny oikee o menny. Tämmest touhuu hän ei enne ol nähnykkää, et emäntä makkaa selläälläs laattel ja nostelee jalkojas. Välistäi Ruska kömpii nojatooli peito al kurkkimaa ja vahtimaa mua ko mää voimistele. Mahtasko hänest näyttää hassumaiselt ko köntys yrittää notkistel. Kuvas Ruskast näkkyy pelkkä häntä ja etukäpälä. 

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystäväpäivää
























Nämä o ystäväpäivä sukat, sopiva hempeet ystäväpäivätervehdykseks ystäväl.
























Nämät o uni- ja hissuttelusukat mul ittelleni. 

Lankat o nii kauniit, et on nautinto kuttoo.



















Ystävällist ystäväpäivää!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Sosiaaline media

Ny o taas aika päässy hurahtammaa niättei koko viikkon tullu arkiporinaa ko tuliki ny vast pyhäporinaa.
























Viikko takasi lauvvantain mua oli käsketty kyllää Naukulaa Helmii kattomaa. Viime syksyn mää sai ol juhlimas Saaripalsta Ransu syntymäpäivää. Oikee mialuisii kyläkutsui. O mukavaa treffat plokikaveret ihan elävänäs. Kottiituamisiks Naukulast mää sai tämä mainio Helmi venyttelykuva.

Tos yläkuvas Helmi potretti o nojollas päi ihanaa vaaleepunast atsaleaa joka saatii yksilt tutuilt lahjaks. Mää en ol ikän saanu tätä kukkaa menestymmää, se o yks hankalampii sisäkukkasii, mitä tiädä. Mut ei hätäpäivää, täl kerttaa mää oli hyvi valistunu, oli just tuareeltas lukenu atsalea hoito-ohjeit Cheri plokist Autuas olo. Siin Cheri kyseli hoito-ohjeit ja sai kommenteis hyviä vihjeit: kalkiton vesi, upotuskastelu, tasane kosteus. Jos ny vähä paremmi tämä atsalea menestys.

Joka aamu mää syä annokse maustamatont jukurttii, joho pane omenahilloo. Tämä o herkullisint  omenahilloo mitä mää ole koskaa tehny. Enne en ol oikee osannu omenahilloo käyttääkää, en oikee muuhuu ko omenapiirakkaa. Tämä hillo ohjee ole lukenu viime syyskuus Leena Lumi plokist täält. Hilloo pannaa kanelitankoi ja vaniljasokerii. Ja kätevää täsä ohjees o se, et omenat kypsennettää uunis, ei tartte ol koko aja hella viäres vahtimas ko omenat kiahuu. Kannattaa pan korva taa Leena Lumi ohje.

Eikä tämä ol ainoo ruaka-ohje, jonka ole plokeist ottanu. Suvisi yks mee herkkuarkiruaka o Elina kesäkurpitsalasagne. Ussei mää ole leiponu englantilaist hedelmäkaakkuu Daisy ohjee mukkaa. Anti ruakaplokist Kunnon ruokaa sai hyvä vihjee: kasviskeittoihi kannattaa laittaa parmesaanijuustoraastet.

Oma lukus o käsityäplokit ja kaikki niitte kauniit käsityät ja silmäilo ja virikkeet ja vinkit mitä ne antaa.

Aikasemmi mää vannoi etten ikänäni men feispuukkii. No meni sit kumminki, ehkä sihe vaikutti kaks asiaa. Toine oli se, et Ruska pennut o feispuukis (!). Ainoastas Sulo täl hetkel ei ol. Hyväneaika, tartti kai sin men hee peräsäs. Toine syy oli Santoriini kirjottajaryhmä. Mää ole jo neljän syksyn ollu Santoriinil kirjottajakurssil, ja oli mukava pääst seuraamaa kurssilaiste kuulumissii. Muuto mää olsi jääny syrjää niist kuulumisist.

Feispuukkiiki o kiva seurat.  Tänämpä mää luji feispuukist, et Ruska pennut täyttää kahdeksa kuukaut. En olis muuto muistanukkaa. Onneks olkoo heil kaikil!

Tammikuu alvus tuli feispuukist siskoltani Annalt Akka-haaste:

Siin tehdää yks lihaskuntoliike 1. päivän, kaks liiket 2, päivän, kolme liiket 3. päivän. Jatketaa sihe astikka, ko toistoi o 70. Aikasemmi o ollu liikkeel äijähaaste, ja akkahaaste o sovellutus siit.

Alkuperäne ohje o tämä:

"Käy selällesi makaamaan, pane jalat koukkuun ja kädet kämmenet vastakkain rintojen korkeudelle, nosta päätä ja ylävartaloa niin ylös kuin saat jalkapohjien irtoamatta maasta. Joka päivä yksi lisää, 70 toistoon saakka. Haastetta saa jakaa vapaasti kaikillle tosi akoille! Haasteen on luonut alunperin Paula Hartikainen."

Mää aloti tämä akkahaastee tammikuu 8. päivä, ja tänpäivä ohjelmas o 34 toistoo. Emmää ol yrittänykkää tehd noist toistoi yhtpainoo, mää tee niit eris ja huilaa välis. Hyvä täs haastees o ollu se, et mun o ollu pakko kehittää annetu liikkee lisäks muitaki punnerruksii, niinko vastapainoks. Mää yritä tehd semmosii liikkeit mikkä selvästi rasittaa ja mist tuntuu oleva jottai hyätyy. Yks o se, et mää makkaa selläälläs, nosta polvet yllöös ja polje nii kovvaa faarttii ko jaksa. Alvus jo 50 polkasuu ilmaa sai mu henkästymmää.

Ny must tuntuu, et jokuset liikkeet ei ol ennää yht raskait ko alvus. Siit tullee semmone olo, et täst o jotaki hyätyy.

On se muuto hauskane asia, et jos mu siskoni Anna olis sanonu mul et su täytyy ruvet voimistelemaa, ei kyl luultavasti olis tapahtunu mittää. Olsi vaa sanonu et nii varmaa tarttis, mutten olis osannu alottaa. Mukko hän välitti tämmese yleise haastee, josa oli esitetty yks ainoo asia ja yks ainoo liike, ni sihe oli helpompi ottaa kii. Lopputulos oli sama: mää keksei ruvet voimistelemaa.

Jos joku tahtoo ottaa tämä akka-haastee vastaa mult, sen voi alottaa vaik tänäpä, huamen tai ylihuamen. Tai seuraava viiko maanantain. Ihan millai vaa tahtoo.



















Ny o ollu muutaki vastapainoo: helmikuu herkutteluviikko. Yhten päivän feispookis oli puhet siit, mist saa parhaat ruuneperitortut. Yksi Mikko kehu yhdel Eijal Ekbergi torttui, jokka o nimeltäs fredrikaleivoksii. Ekbergil myydää ruuneperitorttuiki, mut ne o kostuttamattomii ja kuivii. Nämä fredrikat o kostutettui ja mehevii. Mää oti heti onkeeni ja ko oli muutaki asiaa Helsinkii, osti näit fredrikatorttui. Kyl ne oliki hyviä, vähintäs parhaast pääst, mitä ole ikänäni syäny.



















Tänämpä mää trahteeraa koton itte tekemiini laskiaispullii.

Hyvvää laskiaispyhä ehtopäivää!

* * *
Tervetulloo tän, vanha tuttu, Sirpa!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Tillukkait

Pitkäst aikaa ole kutonu tillukkait. On ollu hauskaa. Tiä sit mikä siin o et kiinnostaa ko aika mont vuat o kulunu niätten tillukkait ol kutono. Mukavasti viäl kantapäänki kutomine luanas vanhaa näämää, eikä tarvinnu soittaa siskol ja kyssyy neuvvoo niinko muutama vuasi takasi.

Olisko täsä eläkkeel pääsemises ensalkuus jottai kuherruskuukausimeininkii? Ensti tuntuu nii mukavalt ol eläkkeel et monet arkisetki hommat, niinko esimerkiks tillukkaitte kutomine, saa päälles ylimääräst hohtoo.

Sikko aikaa kulluu ja tullee tottumus tähä eläkeläiselämää, ni elämä muuttuu tylsäks junnaamiseks ja arkiseks puurtamiseks?

Täl hetkel tillukkaitte kutomine käy niinko leikki.

Mul o ennestäski vanhoi lankoi ja ny ole ostanu uusii lisäks. Tekis ain kaupas miäli kattel lankahyllyi.

Kolmet näit vast o valmistunu.

Täsä o miähel saapassukiks tarkotetut.



















Lankoin o Novita Nalle ja Seittämä veljest (tummasinine). Nallee o mul vanhastas jääny korjuu. Se o ohkasempaa lankaa ja uus lanka Seittämä veljest hiukka paksumpaa. Sommittelu ja raidat o ihan omast pääst ilma sen kummempaa funteeraamist.



















Toiset tillukkaat tuli mul ittelleni. Lankat samoi mainittui merkkei.

Täsä viäl molemmat tillukkaat yhteiskuvas.



















Mää kudoi kolmanneetki, Seittämä veljest -raitalankast. Ne matkusti Mikkelii enneko huamasi ottaa niist kuvvaa.

Parhaillas mää funteeraa mist lankoist ja kenel kutosi seuraavaks. Ehkä jostai hempeest.