Joulurauhaa!

Meil o alkanu jouluviatto rauhaisasti. Mikäs siin ko meil o ihan ikioma piäni Joulu-Rauha.

Hiukka kyl jännittää et pyssyyks tua kuusi pystös vai näyttääkö Rauha myrskyn merkit niät kuusi onki yhtäkkii kumos. Tämä o Rauha ensimmäine joulu.

Eilä jo joulukuusi koristeltii, ja viäl se o ihan paikallas. Aamusti mää heräsi siihee et lasine kuusekäpy kopsahti laatteel. Arvasi heti et Rauha oli asial. Käpy ei ollu menny edes rikki, se roikkuu taas kuuseoksal.

Ruska pääsi eilä tonttupuvustas. Hänelläki o nyte paljo mukavempaa. Ei se toipilaspuku Ruskal kovi helppo ollu, jolsei ol kaulurikaa.

Ruska o jo ihan veteraani joulukissan, ko tämä o häl peräti peljäs joulu. Ruska ensimmäisest joulust kerrotaa hiukka tääl. Seuraavast joulustas Ruska-kulta kertoo ihan itte tääl.

Juhlallist, rauhallist, mukavaa, valosaa, lämmint, makosaa ja onnellist joulujuhlaa kaikil!

Toivottavat
Paula
Ruska
Rauha

Tonttuvaate

Ruska o tänäpä leikattu. Hän jää ny eläkkeel pentuhommist, vaik onki viäl hyvi nuari eläkeläiseks. Hyväs lykys hän pääsee kyl viäl mummuks jos Rauhal joskus pentui siunaantuu. Mut omist pennuist ei Ruska tartte muret kantaa. Ruska o tehny kahdet Pinkkitassu pennut, D- ja E-pennut, yhtees kahdeksa. Ruskal o jo kuus pennupentuuki, ko häne poikas Didi ja tämä morsein Minttu sai viime suven kuutoset. Ny jännätää, onko toine Ruska jälkeläine siit ensimmäisest pentueest, Didi sisko Mesi, kantavan.

Ko tultii Ruska kans kottii eläinlääkärist, Rauha ihan tyrmisty. Mikä tua o, onko se emo lainkaa vai joku viaras! Emo - jos se ny se on - o kummalline ja outo, hoipertellee ja muutonki kävelee epätavallisesti. Haisee joltai ihan oudolt. Ja pääl o punane puku.

Punane puku soppii hyvi tähä jouluaikaa. Tonttulakkii ei ol tähä hättää, eikä Ruska taitas siit välittääkää.

Ruska o saanu hyvät kipulääkkeet, on virkone ja kehrää ja kulkee ympäri. On vähä levotoin kyl. Käy yhtmittaa syämäs. Varmaa o nälkä ko joutu paastoomaa enne leikkaust.

Rauha väistää Ruskaa ja samal seuraa välimatka pääst ja kyttää ja ihmettellee. Pörhistää karvat niät häntä o niinko oraval, ja köyristää sellää. Ja murisee.

Ens yä mää meinaa pittää heit erinäs. Toist toises kamaris ja toist toises. Varmuude vuaks, et kumpiki sais ainaki nukkuu rauhas.

Kyl Rauha tyrmistys pelkäst ilmeestäki näkkyy. Voi piänt parkaa.

Mää luule, et äkkii tämä täst rauhottuu ja tasottuu. Tähe astikka Ruska o ollu se, jonka on tarvinnu murist ja torjuu Rauhaa, ko tämä o tahtonu immee Ruskaa vaik Ruska ei ennää tykkää imettää. Kiva nähd, loppuko Rauha imemine tähe vai kaivaako hän viäl nisä framil jostai Ruska "body" pultist.

Tätä toipilaspukkuu pidetää viiko verra. Ruskalt sen voi ottaa jouluks poijjes. Mut jos Ruska viihtyy siin, mikä ettei sitä vois pittää jouluvaatteen. Tai pukkee se Rauhal? Jos Rauha oliski mee joulutonttu. 

Täsä ja nyte

Mää ole saanu nooti yhdelt ystävält ja nokkafuarii siskolt, et eiks tua ikävä jo poistu mu plokistanu ja jottai muut tul tilal. Sisko sano, et se ikävä ihan tarttuu.

Mul o nykyjäs näköjäs tämä ploki aika hidas. Ei mul ol periaattees mittää plokitaukoo mut vähä vällii tullee ajatustaukoo, etten saa aikaseks päivittää, enkä lukkee muit plokei, en edes avat nettii. Se mul suatakoo. Täytyy oikee kouluttaa ittees irti siit, et olis joku velvollisuus tai pakko. Tämä o kaikki ihan vapaehtost. 

Hitaus varmaa johtuu siittäki et mää ole eläkkeel, ensimmäist vuat. Yllättävä seuraus eläkkeel jäämisest, ettei riit aika siihenkää mihe tyä ohes riitti. Vähä oudolt tämä eläkkeel olemine kiältämäti muutonki tuntuu. Mää luule, et parast täsä o se, et o mahdollist ol vaa täsä ja nyte. On mahdollisuus istuu ja vettää henkee kaikes rauhas. On mahdollist lukkee kirjaa. Ja funteerat rauhas et mitäs seuraavaks tekis. 

Mut on täsä seki puali et olemine täsä ja nyte o mahdottoma aikaaviävää hommaa. Siin sitä aikaa vast mennee. Eikä sitä edes tartte varat almanakkaa. 

Tämä olemine ei ol aikaasaamattomuuttakaa. Ei se ol sitä, et aika tulis pitkäks tai ei sais aikaseks. Päivasto: aika tullee lyhkäseks. Ja ihan luva kans saa ol paikallas ja ol hidas. 

Ei kaikki eläkeläiset ol samallaisii. Toiset tykkää tehd ittelles viikko-ohjelma. 

Mu eläkkeel olemisestani ei ol viäl mittää valmist tullu. Täytyy vaa pikkuhiljaa opetel ja funteerat lissää. Ja oppii uus päivärytmi ja elämätapa. 

Mukavaa aikaa tämä o. Mahdottoma mukavaa. Mut hämmentävvääki. Tätä täytyy funteerat aika paljo, enämpi ko mää luuli. 

Täl tuleval viikol me ollaa Ruska ja Rauha kans kolmestas. Miäs o mail. Meil o flikkai viikko. 

Kuvast näkkyy kui pimmeit aikoi eletää. Keskel päivää ja lampuvalos otettu kuva! Tästäki
kuvast vois ehkä päätel et Rauhal o ikävä. Ei ol. Hän kehrää. Ko mää rupesi ottaa kuvia,
heti Rauha alko kehräämää. Ko hän o jääny ainokaiseks pennuks, hän o ruvennu kauheesti
fyrräämää. Enne mee kehrääjämestari oli Raita. 

Rauha o toistaseks osottautunu nimes veroseks rauhalliseks tyttökissaks. Ruska makkailee päivät tapas mukkaa keinustoolis, ja Rauha o ottanu yhdeks lempipaikakseks pesä, joka kolme vuat takasi o hankittu Ruskal. Ruska ei ol ikän tykänny pesästäs, kerttaakaa en ol nähny häne siin oleskeleva. Sitä mukavempaa et Rauha o se ottanu omakses. Velipoika Eetu, joka uudes kodosas o osottanu Rymy-Eetu taipumuksii, tykkäs kans huilat täsä Ruska pesäs. Pesä o olohuanees pari metri pääs keinustoolist. Ruska ja Rauha o liki toisiis samas huanees muttei nuku yhdes. Ei voi. Jos nukkus, Rauha yrittäs yhtpäät immee Ruskaa eikä Ruska ennää suvaitte sitä. Heti ko Rauha hyppää keinustoolii, Ruska tuuppaa häne pois tai lähtee itte. 

Kissatki ossaa hyvi täsä ja ny olemise ja elämise taido. Jopa Rauhaki. Eikä ol viäl edes eläkkeel. Häne kissaelämäs o vast alvus. Välistäi tuntuu kyl et Rauhast tullee ihan pikkuvanha kissa. Semmosii perhee nuarimmaisist helposti tullee.

Täsä ja nyte -elämine o ihmislastenki kyky. Ei se kyky lapsilt vaadi edes paikallas tai hiljaa olemist. Lapset ei sitä ehkä nii ajattel, heil o kiiru ol ja ellää ja leikkii. Täsä ja nyte. Vanhat sit ajattellee. Mut kyl vanhat viäl leikkiiki. Ko pääsee eläkkeel, ni o lupa leikkii.

* * *

Lämpimästi tervetulloo ploki seuraajiks, Maija Kirvesoja ja Minttu Vaarne!

Ikävä

"Ma-uuuu, mis mun kaikki leikkikaverit on?" näyttää Rauha kyselevä kankaspuitte päält.

Ny o kulunu tasa viikko siit ko Raita ja Elli viime lauvvantain lähti uusii kotoihis. Eetu oli lähteny jo pari päivää aikasemmi sama viiko torstain.

Ole saanu se käsitykse, et Raita selvis muutoksest kaikist helpommi. Jo ensimmäisen ehtoonas uudes kodos hän makas uude emäntäs sylys ja kehräs. Ei mikkää yllätys mul. Vaik kyl hänki meni josaki vaihees piiloo jääkaapi taa nukkumaa. Eetult ja Ellilt oli päässy oikee itku, ko tuli nii emmoo ja toisii pentui ikävä ja uudes paikas pellootti. Elli oli itkeny kovi: auu, auuu, auuu...

Onneks tämä suru pia iloks muuttuu ko pennut tottuu uusii kotoihis. Ja on jo varmaa muuttunukki. Elliki uskaltaa jo ottaa turvas menemäl emäntäs syllyy.

Me ollaa Ruska ja Rauha kans vaihteeks oltu näit marraskuu pimmeit päivii ja pari aurinkoistaki mail.

Rauha o kans ikävöiny. Hän maukuu viäläki sillo tällö. On ehkä ollu outoo ja orpoo ko ei ol ennää leikkikavereit. Mää valla hualestui ko tuntu et meil o kaks aikuist kissaa jokka ei tee muut ko makkaa. Rauha kyhnäs Ruska kyljes ja välil ain maukasi, unisaski. Emmää silti tiä vaik Rauha muutonki olis tämmene juttelevaine kisu, mutte huamannu Rauhal tommost maukumist silloko kaikki pennut oli viäl koton. Must tuntuu et hän maukuu siskoje ja velje perrää.

Pentuees Raita oli lyämätön leikijohtaja, ain ensimmäisen menemäs ja leikkimäs. Ja Rauha oli kaikist rauhallisin, hän tarkkaili ja meni muitte mukan. Ko hän jäi yksinäs, ni ei hän ensti oikee osannu leikkiikää ko ei ollu kettää näyttämäs et mihes mennää ja mitä leikitää. Eikä ollu yhtää painikaveriikaa.

Mää ole leikittäny Rauhaa hiirulaisil. Ruskaki pari kerttaa o leikisti vaaninu hänt ja paininu häne kansas. Enimmäkses Ruska yrittää ottaa välimatkaa, ko Rauha o muuto kaivamas häne masukarvoistas nissää imettäväks.

Rauha näyttää isolt, ei mahdottomasti ennää kokoerroo ol Ruskal ja Rauhal. 

Saas nähd mimmosiks näitte kahde kissa välit muatoutuu ko Ruska leikataa ja Rauha täst viäl kassoo.

Surulline ja ikävä olo tuli, ko Ruska pyysi pentukamarii joka ny o kylmilläs. Kolkko ja kylmä kamari. Ruska kiärsi kamari ympäri ja haisteli nurkat ja mää rupesi oikee suremaa ja ajattelemaa elämä ja kaike elollise katoavaisuut. Suvel oli vilsket ja vilinää ja lystii ja lämpöö ja ny o kamari tyhjänäs kaikist piänist asukkaist ja kylmilläski viäl. Et "ruaho kuivuu ja kukkane lakastuu". Ei nävy pentuhuanee klasist ennää yhtää kukkastakkaa, ulkon o syksyst ja ankeet ja märkää ja puut paljait ja lehdettömmii.

Mut ei sunkaa ny tollai sentää saa ruvet synkkämiäliseks. Pennuil o elämä edes ja kaikil uus koto. Varmasti he tua paljo illoo ja lystii ja hyvvää miält uusil ihmisilles. Ja meilläki o sentää Rauha.

Ny Rauha o alkanu hiukka riahumaanki - ja kiipeilemmää. Ko hän yhten päivän kaato iso kaktusruuku, niät kaktukselehtii ja -oksii ja multaa levis ympäri, mää jopa miälelläni siivosi jälkii. Ihan virkistyi, ko Rauha muistutti, et pentukissa hän sentää o ja häl o pennu touhut. Hyvä ette sentää kameraa hakenu ja ottanu kuvvii häne aikaasaannoksestas eli sotkust.

Ikävää o lisänny seki, et täl viikol o ollu synkkii ja pimmeit päivii. Tänäpä sentää paisto aurinko. Mää lähdi ulos haravoimaa lehtii mut mut sit rupesinki kitkemää kasvimaat. Ihmeellist, en ol ikän kuullukkaa, et viäl marraskuu loppupual vois rikkaruahoi kitkee. 

Pennut lähdös mailmal

Ruska pennut kävi eläinlääkäris rokotuksil maanantain, saman päivän ko ne täytti 14 viikkoo. Nyte loppuviikol kolme heist lähtee.

Pinkkitassun Ellen eli Elli.

Meil kävi mukava viaras täl viikol, Naukula Mamma, joka otti taas ihanii kuviaki kissoist. Ilma oli satteine ja pimmee, ei ollu siis häävit olosuhteet liikkuvaiste pentuje valokuvvaamissee. Silti tuli kauniit kuvia joka pennust.

Pinkkitassun Estelle eli Raita. 

Pinkkitassun Edward eli tuttavallisesti Eetu.

Toinenki kuva Eetust. 

Pinkkitassun Edina eli Rauha. 

Pinkkitassun Edina o vihdoviime saanu arkinimenki. Ko hänest näyttäs tuleva rauhalline kissa, mää ole päättäny et hän saa ol Rauha. Oli monta muutaki hyvvää vaihtoehtoo. Viimitteeks mu miälesäni pyäri Tyyni ja Lauha ja Kuura. Mut kyl mää Rauhaa nupuks ja murukski tule sanomaa. Ja nuppuseks ja muruseks.

Pennuist Eetu lähtee ommaa kottiis jo tänämpä ehtoosti. Hän mennee Tampereel.

Raita ja Elli lähtee lauvvantain. Kumpanenki muuttaa Helsinkii, eri osotteisii.

Ja Rauha jää meil Ruska kans.

Me taas Mamma kans hiukka hassuteltii ja leikittii prinsessaleikkiiki. Helmi lainaama tiara sopi niinko valettu Ruskanki päähää.

Ruska kuninkattaren.

Vai mitä? Eiks vaa olekki todelline kuninkatar?

Pennut sai tämmese aktivointilelu. Ruska näyttää täsä, millai tämä toimii.

Ruska ja mää ja pennut lähetämme ny Mammal suuret kiitokset! Ja Helmil kans!

Tääl me huilataa

Pennut o tullut luavutusikkäisiks mut viipyy meil viäl ens viiko loppupual. Aika rauhallissii he o kaike kaikkias. Mitä ny pari riahukohtaust päiväs. Mahtaak tämä pimmee vuadeaika vaikuttaa kissapentuihi ko he nukkuu tuntikaudet pitki päivää, ja yäseetki muuto, mut he herrää aikasi, sillo ko mää viäl nuku. Mää ole unes ja tunne olevani piänte kissai trampoliini, jonka pääl hypitää ja pompitaa.

Mul o jo pari ihmist huamauttanu ekko he o kattonu tän plokkii, et onko mittää uut meil tapahtunu, ni ain vaa siäl o se "eläinlääkäri" ja "muit etappei". Ko ei siäl edes ol muut ko se eläinlääkäri, misä ne muut etapit viipyy? 

Pennut nukkuu välistäi yhdes, liki toisiis. 

Taik sit kuka missäki. 

Täsä Raita nukkuu sänkypääl. 

Edina taas nukkuu sänky al. (Ei ol emäntä viälkää päättäny Edinal arkinimmee, vaik lissää ehdotuksiiki o tullu, mm. Dinsku, Pulla ja Aava.) 

Eetu ja Elli nukkuu toises kamaris ikkunalaudal. 

Täsä viäl nukkunaamat. Paitsi et nää heräs, ainaki aukasi silmäs, ko mää tuli ottamaa kuvia. 

Ruska oleskellee usseimmite omas rauhasas, vähintäs sänky toises pääs. 

Tätäki viäl näkkee mut ei kovi ussei. Jännä et täsä kuvas o viäl se pentuje alkuperäne imemisjärjästys. Vaik ei se ain just tämä ol, on ollu vaihteluuki nähtävis. 

Tavallisempaa o sattuu näkemää tai kuulemaa, ko joku pentu tahtos immee ja Ruska häätää pois, sylkee ja murisee. Ruska o kypsyny, nämä häne lapses sais lähtee ihan millo vaa. Ruska näyttääki ihan likistyvä isoje pentuje al.

Mää en tiä, mahtaak hän jo tiätää, et yks jääki tän. Ja mitä hän siit tykkää. 

Hiljakkoi o tapahtunu edistysaskeleit, niit etappei siis. Elli ja Eetu joil mää pitkä aikaa syäti raksui kädestäni, o oppinu ihan itte syämää niit. Yhtäkkii vaa. Edellisen päivän oppi Eetu ja seuraavan Elli. Oli mul oikee tyävoitto. Lisäks Eetu o oppinu syämää yht lai pussiruakaa. Näyttäs siis et ainaki yks pentu suastuu ja suvaittee syäd ainaki yht sorttii niist kaikist monist sorteist, joit tähe mennes o tarjottu. 

Pentuje suurherkkui o mikros kypsennetyt silakkafileet ja broilerisuikaleet, raaka jauheliha ja valmiin ostettava kissamaito. Ja kyl he viäl mielelläs syä kermafiiliiki. Nii, ja kaikki he ny syä kuivaraksui. 

Eläinlääkäri ja muit etappei

Oi voi sentää, ko aika riäntää. Nykki o taas yli viikko viärähtäny viime postauksest.

Pennuil oli eläinlääkäril käynti viime maanantain, hee 10-viikkospäivänäs. Hee puntaroitii, rokotettii, sirutettii ja tarkastettii. Kaikki oli erinomase hyvi. Vois tiätysti ol murheitaki. Jollaki vois ol joku vika. Joku olis voinu saad jonku ikävä taudi. Jollekki olis voinu sattuu onnettomuus. Mut saa ol onnelline, et kaikki o menny hyvi.

Elli eläinlääkäri käsis.

Tääl vanhas maatalos, josa me ain välil ollaa, o puulämmitys. Kamareis o uunei ja köökis iso hella, joka lämmittää talo keskel olevaa valtavaa muurii, joka pualestas kööki lisäks lämmittää tuppaa ja sallii. Täs vanhas talos huaneitte nimitykset aluperi o ollu kyäkki, tupa, kamari(t) ja sali. Poris nämä olis ollu kööki, pirtti ja kamari(t). Saliki ehkä, en tiä. Pori seudul en ol elämäsäni käyny vanhas maalaistalos josa olis ollu sali. Mee naapuris vanhas Kaanaas oli kööki, pirtti ja kamari. En muist sitäkä varmasti, mikä eteine oli, olisko se ollu tampuuri?

Tänämpä piänet kisut hyppeli ensimmäist kerttaa kööki hella pääl. Aika mont kerttaa sai heit siält nostel pois ja häätää. Se o vast vaaralline paikka, vaik just nyte ei valkeet ollu pesäs. Puhuttii siin, et täst ettiippäi täytyy pittää kööki ovvee kii ain ko hellas o valkee. Se hankaloittaa lämmittämist, ko lämmi ilma ei pääs lämpimäst köökist suaraa oviaukost tuppaa. Kestää aikas enneko muuri lämpenee niät ruppee lämmittämmää tuppaa ja sallii.

Kaikki kisut o oppinu aikoi sit hianosti käymää santalooras. Taik -looris ja -fadeis, ko niit o usiampii.

Syäminenki onnistuu hyvi siin suhtees, et nämä pennut o isokokkoisii. Eläinlääkäriki sano heti Ellist, et ompa hyväkokkoine pentu - vaik Elli o näist kaikist köykäsin.

Ruakavalikoimat, mitä he tykkää syäd, onki sit jo vähä eri juttu. Kaikki he jua vettä ja tykkää lippoo tassist kermafiilii, joho o sevotettu kanamunakeltuvaist. Valkuvaist ei saa antaa, ko se ei sovi kissoil, on suarastas vaarallist.

Edina ja Estelle syä miälelläs raksui, ja niistäki mialusemmi emos eli aikuiste kissai isoi raksui. Eetuu ja Ellii en ol nähny kerttaakaa syävä raksui. Ruska edellises pesuees oli kaks pentuu, joit en kans nähny raksukupil. Mut mää luulotteli hee kumminki syävä muun aikan, silloko en ollu näkemäs. Hee paino nousi yhtläi ko muittenki pentuje. Mukko he muutti uusii kotoihis, mul varmistu, ettei he yhtää syäny raksui. En ainaka Didi, ei sit millää konstil. Nyte ole sen tähde ollu tarkempi näitte pentuje kans.

Mää rupesi kokkeilemmaa, et syäkö he jos pistää suaraa suuhuu, raksu kerrallas. Ensti se oli pakkosyättöö, mut ei oikeastas. Yllätyksekseni kumpanenki, Elli ja Eetu, tykkää syäd raksui, jos mää ota syllyy ja pistele raksui suuhuu. Siit o sit tullu jokapäiväne rutiini ja mukava seurusteluhetki, et mää ota syllyy ja syätä yksitelle raksui. Oikee he vartoo seuraavaa raksuu ja nualee mu sormiini. Mut kupist eivät syä, ei kertakaikkias. No, kyl he varmaa söis enne enneko nälkää näkis. Ehkä he vaa tykkää täst mukavast palvelust. Sitä mää ny vaa vähä ihmettele, et tulleeko heist ihan uusavuttommii kissoi, jokka ei ossaa itte syäd raksui kupist. Täytyyko uusie kotoje jatkaa sammaa palveluu?

Paljo huanompi menestys tähä mennes o märkäruuvvaal, semmosel hianol ja hyväl pentupateel, joit mää tarjoile heil. Tähä mennes ei ol ykskää syäny mukko pako edest niäleskelly muutama murena. Ole yrittäny sevottaa sitä piäne määrä kermafiilii, mut sillo jää kermafiiliki syämäti. Ole sit hätäpäisäni turvautunu pakkosyättämissee, eli pannu väkisi muru ruakaa suuhuu maisteltavaks. He suhtaantuu tähe herkkuu ihan ko se olis jottai myrkkyy. Mää olenki alkanu puhumaa miähel, et ny mää myrkytä kissoi, tarkottaa et syätä - eli maisteluta - pentui, anna väkisi piäne pala ruakaa suuhu. Kaikkii muit mää pystynki "myrkyttämmää", mut Edina ei suastu edes siihee. Hän purree piänet hampaat ja leuvvat nii tiukasti yhtee, ettei murenaakaa ot vastaa. Ja jos yks murena pääsee läpitte, sen hän sylkee äkkii ulloos. Elli ja Eetuki tekkee täsä iso ero. Raksui saa antaa hee suuhuus muttei sitä mu miälestäni herkullist pentupateet.

Jauheliha ja kypsennetyt broileripalat taas o suurt herkkuu. Ne ruuvvaat häipyy lautaselt vähä äkkii. Ko he kumminki näyttää oleva terveit ja ilosii pentui ja o kasonnu reippaasti ja painoki heil kaikil o hyvä, ni tarpeeks hee o tarttenu syäd. Yks tärkee unhottuki viäl. Kyl Ruskaki heil tarjoilee maitoo muutama kerra päivääs. Se o varmaanki hee seurustelu- ja rakkausjuamaas.

Pennut o vallottanu koko huusholli koton Espoos ja mail Koskel. Paitti sillo ko he jää yksinäs, hee pannaa yhtee huaneesee, ettei sattus mittää vahinkoi ja yllätyksii.

He o aikamoisii vilvestäjjii. Koko aja heit saa kaks ihmist nostel pois korkeilt hyllyilt, tiskipöydält, sisäkukkie joukost hääräämäst, tiatokonnee näppäimilt ja ny sit viäl hellaltaki. Tuvas o isot kankaspuut, ja niis he tykkää kiipeil. Siinäki ehkä vois sattuu jottai ikävää, niät mää vahdi heit.

Yhten päivän he asensi mu tiatokonneeni ruudu uutee uskoo. Näkymä ruudus piäneni ja sen ympäril tuli levveet mustat kehykset. En ol osannu muuttaa näkymää entiselles. Ja eilä ehtoosti, ko mää tuli tiatokonnee tyä, siin oli pankkiohjelma mu jäljiltäni auki ja luki: "Antamasi käyttäjätunnus tai salasana on virheellinen." Käyttäjätunnuksen oli pitkä rivi ööööööööööööööööööööööööööö ja enteriiki oli viäl painettu. Estelle jäi kiinni tevost. Olisko hän yrittäny ryästää mu tilini?

Ruska järjästää pennuilles piänii mettästysharrastuksii sillai, et ottaa suuhuus leikkihiire, maukuu erikoisel äänel, oikee harttaasti, ja tua leikkihiire hee nokkas ettee. Tähe astikka Ruska o valkannu virkattui pitkähäntäsii hee saaliikses. Mut tänämpä hän oli valikoinu semmose ihan oikee hiire näkköise, harmaa lyhkäsel karval ja nahhaal päällystety. Harmi ny konnen ol onnistuu saamaa näit Ruska pennuilles antamii oppituntei videol.

Ruska pennut immee maitoo 10 ja ½ viiko ikkäisin.

Sit pennut nukkuu taas sulosesti mont tuntii yht päät. Must tuntuu et mu elämäni o yht juhlaa näitte piänte kans.

Uudes kodosas Elli pyssyy Ellin ja Eetuki taitaa pyssyy Eetun. Estellest tullee Raita, sen mää ole just tänäpä kuullu. Ja ole sitä nimmee jo harjotellu, alkanu sanomaa Estellee Raitaks - ja Raitsukski. Sit o viäl tämä yks tapaus Edina, jonka pitäs jäämää meil uudeks sijotuskissaks nykko Ruska tullee mee ikiomaks ja leikataa. Edinal o jo monta nättii arkinimmee ehdol, mut mää en pysty päättämää. Olis varmaa liika pitkä jos häne nimes olis Edda Nuppu Kuura Pumpula. Niihii kaikkii nimmii mää ole kiintyny. Ny tuli viäl yks: Talvikki. Hah. Niinko kuninkaallisillaki on mont nimmee. Siis koko kuninkaalline nimi vissiinki sit kuulus: Edda Nuppu Kuura Talvikki Pumpula Pinkkitassun Edina. Hah. Sit jos tuntuu paremmalt sannoo hänt vaa yhdel nimel ni vois ain valkat sen mikä silhetkel tuntuu parhaalt. Vaik et "Nuppu" - ko hän olemukseltas ja ulkonävöltäs o ihan ko sulone Nuppu. Mut on hän Pumpulanki näkköine. Kuura tai Talvikki tai Kuura-Talvikki sopis sen tähde, et se kuulus sammaa sarjaa emo nime Ruska kans. Edda taas soppii sentähde, et se o lyhennetty Edinast.

Peennut o meil viäl melkei neljä viikkoo. 

Kissankruunajaiset

Yks ihana ääni, mitä täl hetkel mää saa kuulustel, o piänte käpäläi kopina laatteel. Se kuulostaa ihan sattee ropinalt. On jo tullu miäleeni, et pitäskö sil Edinal antaaki arkinimeks Ropina. Mut se o vähä hassu. Viäläkää en ol päässy selvyytee siit, mil nimel mää ruppee Edinaa puhuttelemaa. Lempinimi häl on. Se o Edda. Silloko mää helli hänt, hän o Edda.

Yhdeksäviikkospäivän me saatii kunniaviaraa Naukulast. Ei ollu Helmi. Helmi nautti kuninkaallisest rauhast ja ylhäisest yksinäisyydest Naukulas. Mee kunniaviaras oli Mamma. Mamma otti taas hianoi kuvia pennuist.

Vähä aikaa me kaks kissamammaa leikittii vähä niinko pikkuflikat barbeil. Et nää olis niinko prinssessoi ja tää olis niinko prinssi. Mamma oli saanut lainaks Helmilt tämä omistama hiano kuninkaallise arvoesinee, tiara. Ja me kokkeiltii sitä joka pennu päähää. Mee tartti kyl varrot, et pennuil tuli uni. Vikkelä pennu pääs tiara ei nimittäi pysyny. Korkeintas olis pysyny hampais, mut ei sunkaa arvokast tiaraa voi antaa pikkupentuje pureskeltavaks.

Saanko esitellä! Sleeping tai ainaki melkei sleeping beauties:

Prinsessa Ellen. 

Prinsessa Estelle. 

Prinsessa Edina.

Ja tää olis niinko prinssi Edward. Kyl mar prinssiki tiätysti kruunattii.

Pentuvideoit viime viiko varrelt

Viime viikol mää oti videoit pennuist, mutten ol viäl toimertunu panemaa niit tän.

Ensimmäises Ruska antaa kuripalautust pennul, täl kerttaa kuritettava sattuu olemaa Eetu. On tätä kuripalautust muutki pennut saanu yhtläi. Ruska o aika jyry pennuilles, ei viäl piänil pennuil mut näil isommil. Riahuvaise pennu hän ottaa kii, painaa hampai ja tassui päi laatet ja pittää aloillas. Sit nualee pääl. Niinko rankasuu ja lohtuu voorotelle. Pentu yleensä huutaa ja vinkuu ja tappelee vastaa. Saattaa rauhottuuki. Kuripalautus voi päättyy sihe, et pentu saa Ruskalta maitoo.

Tämä video o K10, eikä heikkohermose kannat kattoo. Täsä annetaa ruumiillist kuritust. En tiä olenko oikees mut mul o semmone olo et tämä Ruska toine pentue o päässy hiukka vähemmäl kurituksel ko vuade takaset pennut.

Seuraavas videos pennut leikkii ja touhuu ja Ruska valvoo heit.

Viime viikovaihtees meil oli Porist mukavii nuarii viarait, jokka tykkäs pennuist, leikitti heit ja nauro hee touhulles. Täsä pentuje leikittämist. 

Mää pyysi toist viarastamme ottamaa sihveli ja harja kättees ja lavasemmaa roskui laatteelt. Pentukamaris o nimittäi siivouspäivä joka päivä. Sit oti videol mitä tapahtu. Yleensä ko mää lavase, siit ei tahdo tul mittää, ko kaikki neljä pentuu o nii innokkait steedausapulaisii. Imuril tiätysti onnistuu paremmi, ko he kunnioittaa imurii enämpi ko harjaa. 

Ko täsä videos laatet lavastaa, pennut o just heränny päiväuniltas eikä lainkaa semmoses vauhdis mitä yleensä. 

Kahdeksaviikkospäivä

Ruska pennuil oli tänäpä 8-viikkospäivä. He sai ensimmäist kerttaa tääl suvi- tai syyslystipaikas karat vappaasti huaneest toisee. Kyl oliki vast lystii! Mää oli kylläki sydän syrjälläs, ko koko aja josaki kilisi ja kolisi ja rapisi. Tääl vanhas talos o nii paljo tavaraa, mitä he ei sais ottaa eikä tiputtaa, ja paikkoi, mihe heit ei kannattais päästää. Mää en ol heit varte saneerannu, en ol nostellu katorajjaa tavaroit enkä kantanu kukkasii pois hee ulettuviltas. Mää vahdei heit ja nosteli laatteel tai eri paikkaa sitä mukkaa ko he kiipes pöydil ja kaapeihii tai mellasti kukkamullas tai söi pelakuut tai järsi sähköjohtoi. Kyl he o nii sulosii!

Tänäpä oli valokuvauspäivä. Ei taaskaa mul oikee hyvi luanannu. Silloko oikee yrittää saad aikaseks hianoi kuvia, ei välttämäti onnistu. Joskus onnistuu vaikkei yrittäskää. Pari tuntii siin meni ko mää yriti saad kuvvii, et Pinkkitassu kissala sais pan sivuilles. Pennuis oli nii paljo virtaa et kuvist tuli semmosii viuhahduskuvia. Niinko et häntä tai pää tai koko kissa viuhahtaa kuvas. Yhdes vaihees mää oikee anoi heilt: "Olkaa ny nätisti ja hymyikää!" Se oli olevanas vitsi. 

Mahtoko Estelle mu miälikseni hymyil, ko hän täsä poseeraa Elli kans.

Ei vaa, tää oli leikkii. Oikeesti Estelle suhahtaa mojovasti lelul, jota mää heiluttele Elli ja Estelle edes, et he pysys hetke paikallas ja mää saisi heist hyvä kuva. 

Täsä o Eetust epätarkka viuhahduskuva. 

Täsä Eetu kattelee klasist pihal. He o kaikki viime viiko aikan oppinu kiipeemää pentuhuanee kahdel pöydäl. Eetu näyttää täsä aika heiveröiselt. En ymmär kui, ko ei hän mikkää heiveröine ol, solakka vaa.

Estelle seisoo.

Edina alkaa jo olemaa väsyny. 

Elli kömpii Edina kans torkkumaa. 

Nukkuvist kissapennuist sais hyviä kuvia. Sillo he o paikallas ja kamera kerkee tarkentammaa. 

Nämä pennut o varsinaisii korie tuholaisii, ko he käyttää korei puruleluinas. Kolme korrii o jo pureskeltu rikki, tämä ainoo o kestäny hee piänis terävis hampaisas. 

Kaikki nämä neljä pentuu o ny varattui. Heil o oma tuleva koti olemas ja omat ihmiset vartoomas. Se o onnellist. 

Edina pääsee Pinkkitassu kissala kissaks jatkamaa sukkuu. Alustavasti o puhuttu, et Edina jäiski meil uudeks sijotuskissaks. Näitte pentuje jälkee Ruska leikataa ja hän tullee minu omaks kissakseni. Edinal en ol keksiny viäl arkinimmee, tai päättäny. Ole kysyny yhdelt ystävältäniki ehdotuksii. Harkinnu ole Hillaa ja Pumpulaa. Täytys ol semmone nimi, joka sopis hyvi Ruska kans äänteellisesti ja merkitykseltäs. Nimi sais viitat johonki luantoaiheesee ja/tai vuade-aikaa ja lisäks kisu färrii tai ulkonäkköö.

* * * * *
Tervetulloo lukijaks, Pirjo-Riitta!

Aamu avaus

Mikä ihana näky. Ko mää astu pentukamarii, pennut o asettunu näi nätisti. Ihan niinko valokuvaaja olis hee asetellu. Kiiru hakkee kamera enneko asetelma hajjoo. Mee Ruskamme neloset, Pinkkitassu Estelle, Edward, Ellen ja Edina toivottaa: Huamenta kaikil! Koht leikki ja peuhu alkaa.

Kuisti

Suvilystipaikkamme talos o tänä (pitäs vissii sannoo jo "viime") suven tehty paljo parannuksii. Talo o saanu ulkomaalii ensimmäise kerrokse. Ens suven olis tarkotus maalat toisee kertaa. Siin o miähel ollu iso urakka. Ny hän reeraa vanhoi klasei, poistaa vanhoi maalei ja kittei ja kittaa ja maalaa uudesti.

Toine talo kuisteist o pantu parempaa ryhtii, ja kuisti sai uude sisäkato, laattee ja sisätraput. Kuistii oli korjaamas timpuri Jari Lehtonen, joka sannoo ittees puusuutariks. Hänel o oma ploki Puusuutari, ja täsä postaukses hän kertoo tämä talo kuistiremontistaki. (Merkillist en hänki o iskeny silmäs vanhaa Fordsonii, jota määki ole käyny kattelemas ja joho ole valla ihastunu.) Hän o erikoistunu vanhoje rakennuste korjaamissee. Hän sanoo ittestäs ja taloist: "Työ, harrastus ja elämäntapa liittyvät kaikki vanhojen rakennusten korjaamiseen ja säilyttämiseen. Vanha talo tykkää kun siinä asutaan."

Täsä o talo suvel 2011. Sillo me oltii tääl ensimmäist suvvee ja miäs käytti pääosa mee loma-ajast talo krapsuttamissee vanhast maalist. Onni oli se, ettei tätä vanhaa rakennust ol koskaa maalattu millää lateksimaalil. Edellise kerra talo o vissii maalattu 1950-luvul.

Tämä kuva o viime maaliskuult. Täsä jo näkkyy, jos ossaa kattoo, et pihapualeise pitemmä sivu lahonnu alahirsi o vahetettu eli talloo o kenkitetty. Sitäki hommaa oli tekemäs tämä samane puusuutari.

Täsä tämä syksy pilvises kuvas talo o maalattun ja kuistiki o pantu ryhtiis. Vaalee färi o just sama mitä se o ennenki ollu ja punanenki aika liki aikasempaa. Klasit o peitetty sentähde et ne o irrotettu ja o parhaillas miähe reerattavin saunakamaris. Ovet täsä viäl roikkuu, ne o lahonnu ja osast sammaloitunu. Pääovie viäres oikeel kädel o kellari ovi. Tarkotus o et ovet uusittas.

Talo pääkuisti o pysyny ryhdisäs. Paitti et etunurkkaa o hiukka nostettu, ko nurka al oleva kivi o painunu.

Kuvas näkkyy, et ovimaalii o kokkeiltu. Tämä "maavihriäine" valittii. Luultavasti samal maalil maalataa toisenki kuisti ovet.(Täs kuvas talo färit näyttää luannollisemmilt ko taas nois syksysis kuvis, tämä ylä- ja alapual, färit o synkempii.)

Kuvas näkkyy, et syksy o saapunu vaik monet kukkaset viäl kukostaaki.

Loppuu viäl yks kuva, joka o otettu kuisti sisält, korjatuist trapuist. Oikeastas mää ole ottanu kuvia pelakuistani, ko mun piti joskus elokuus laittaa tän postaus pelakuist. Mut jäi laittamati.

Hiljakkoi mää löysi ploki Unelmien Uusitalo, josa kerrotaa vanha talo korjaamisest 7-henkise perhee kodiks. Uusitalo o aika liki mee suvilystipaikkaa tääl Varsinais-Suames.

Puusuutari kehu plokkii Vihreä kamari ja sentähde määki löysi tiäni sinnekki.

* * *
Lämpimästi tervetulloo plokini uusiks lukijoiks, Mayo ja Tiia! 

Hauskoi päivii

Eilä oli ihana päivä. Ulkon oli kaunis ilmaki, mut mul oli muut tekemist niättemmää paljoo kerriinny kattomaa paistaako vai sattaako. Vaik olim mää kyl aamusti hammaslääkäril ja sillo haisteli raitist ulkoilmaa. Hammaslääkäri ei kylläkää ollu eilise päivä hauskuus jossei ny ikävyyskää.

Hauskaa oli se, et kävi mukavii kissahenkisii viarait. Toine oli Mamma Naukula joka jätti jälkees mu tiatokonneeseeni iso kansiollise 5-viikkoskuvia mee piänist kisuist.

Ja sit oli viäl yks Tellervoki, Naukula kerho ja muitte kissaplokie innokas lukija, meil kyläs. Hän o Ruska edellise pesuee Mesi-kissa (Pinkkitassun Dorothyn) emäntä.

Naukula Mamma ja mää nähtii toine toisemme elokuus Myyrmäe kissanäyttelys. Ja sit me yhdes käytii hakemas eurooppalaiskissoi ja löydetti Mesi koristas makkaamast. Mesi näytti ottava näyttelytouhu aika lunkisti niinko kuvast näkkyy. Naukula Mamma nappas kuvia Mesist, jost o kasonnu 3,8-kilone neito. Aika iso eurooppalaisnaaraaks, isompi ko Ruska. Mää träffäsi Mesi emännä Tellervonki näyttelys mut Mamma N. ei. Hyvä siis et ny träffäsivät.

Täsä tullee ny kuvia 5-viikkosist Ruska pennuist. Kaikki Naukula Mamma ottamii. KIITOS, Mamma!

Kilpikonnaruskeatiikeri Pinkkitassun Ellen (EUR f 23). Kiiltokuvakissa Elli Velli Karamelli.

Elli o periny Ruska-emoltas kaulaliinase, jonka toine pää o ruskee ja toine punaoranssi. Toivottavasti punane färi tullee voimakkaammi näkyvil ko Elli kassoo isommaks.

Elli o nykki aika iso tyttö ja ossaa ihan itte jo käyd pisul.

Ihana piäni pimpulakissa tämä Elli Melli.

Elli kelli sänky al laatiko pääl.

Täsä yläkuvas vilistää Estelle. Ko Mamma tuli, muut pennut oli nukkumas omas piilosas, mut Estelle oli heti vastaaottamas Mammaa. Hän oli aika riahuvaisel pääl niät monis kuvis viuhu vaa näkkyy. Mut kyl Estellestäki monia hyviä ja tarkkoi kuvia tuli.

Sinikilpikonnatiikeri Pinkkitassun Estelle (EUR g 23). Essi Assi Essu Essukka Esiliina.

Ko Essi Essukka oli tarpeeks riahunu, hän sammahti.

Ja jonku aja pääst tiätysti heräs.

Piäni ilone, söpö pampulakissa Essi Estelle. Näytti et Essi olis ollu ihan innoisas ko oli viarait.

Sininen Pinkkitassun Edward (EUR a). Sinipoika Eetu Peetu Petkulainen Pötkyläinen.

Eetu pittää täsä emos hännäst kii.

Eetu vaikuttas kohtalaise rauhalliselt kissapojalt. Ko tulti mailt kottii kaupunkii, kaikki siskot meni piiloo ko heit pellootti uudes huanees. On he samas kamaris ennenki ollu mut he oli vissii unhottanu. Mut Eetu huilaili kaikes rauhas keskel kamari laatet.

Täs kuvas Eetu pompulakissa näyttää aika miäsmäiselt vai mitä?

Voisko söötimpää ol ko tämä cremetäplikäs Pinkkitassun Edina (EUR e 24)? Edda Pyärykäinen Pumpulainen, ihan selvä pumpulakissa.

Eddal o selvästi oma tahto. Vaik o sulose näköne, kyl hält hampait ja kynsii löytyy.

Pikkune kaunotar. Vois ol vaik kruunu pääs, tai tiara?

Näis kuvis Edda ja siskot ja veli näyttää aika seesteisilt ja rauhallisilt. Mut nämä epelit o nii vikkelii tärpästikkeleit, et oksat pois. Ko he alkaa väsymää, sit he romahtaa laatteel oikoseks ja nukahtaa sekunnis.

Ei nämä silti mittää ylivilkkaitakkaa ol. Unt tarvitaa, ja rauhaa.

Viime postaukse kommenteist mää opei uude sana: viliskanttei. Myrsky ja Minna sano pentui viliskanteiks.

Tämä täti puhhuu aika pehmosii juttui, olette varmaa huamannu.