Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jouluviaras ja muit juttui

Me ollaa saatu mukava jouluviaras: Raita-kissa. Raita o Ruska pentu ja Rauha sisko. Hän ei ol kahtee vuatee nähny toist kissaa, se jälkee ko lähti syntymäkodostas marraskuus 2013.

Valitettavasti täsä kuvas Raita o vähä epätarkka ko kamera o tarkentanu Ruskaa.

Rauha ja varsinki Ruska o ollu kiinnostunu ja utelias viaraast. Varmuude vuaks Raitaa pidettii kolme ensimmäist yäseet eri huanees suljetu ove takan. Ruska yritti kauheesti askarrel ovvee auki ko jouluviaras oli nii kauhee kiinnostava. Ja Rauha oli samas juanes mut ei yht touhukas. Ove aukasemine ei onnistunu pelkäl kahvaa hyppäämisel ko ovi köytettii kii ovekahvast karmitoolii, joka pualestas tönköttii paikalles ettei se päässy liikkumaa.

Muutonki oltii alvus varovaisii. Välil Ruska ja Rauha pantii toisee huaneesee, niät Raita sai rauhas tutkii muu huusholli. Siin hänel onki ollu kova homma ko o kaikki nurkat ja sänkyaluset haistellu ja nuahonnu.

Ny neljännee päivä ehtoon meil o jo täys rauha ja kissat tottunu toisiis. Ruska ei ol missää vaihees pörhistelly Raital, ei murissu eikä sähissy. Mut hän käy knäppäilemäs tassul Raitaa ja hyäkkää päi. Näyttäs et haastaa leikkii, jos mää ny ossaa kissa käyttäytymist tulkit. Raita ei lähd karkuu ko köyristää selkäs ja nostaa karvat pystöö. Rauha o pikkuhiuka pörhistelly selkääs ja häntääs siskolles.

Välil he piti tuijjottamis- ja hännähuiskimistalkoit.

Ko Raita näki Rauha ja Ruska ensimmäise kerra viime lauvvantain, hält nousi tukka ja selkäkarvat pystöö ja häntä pörhisty muhkeeks. Murinaaki kuulu. Mut hän o reipas kissa ja tottunu äkkii. Huushollinki hän jo ilmeisesti tuntee hyvi, ko o hyppiny kaikkie korkeitte kaapie pääl ja tutkinu kolot ja sopukat. En yhtää arvaa mitä hän muistaa ja tiätää lapsuudekodostas.

Raitast o kasvanu kaunis ja kookas kissa, reipas, rauhalline ja tasapainone. Färiltäs ja kuvioiltas Raita o sinikilpikonnatiikeri. Viralliselt nimeltäs Raita o Pinkkitassun Estelle.

Meil o toinenki jännittävä asia. Rauha vartoo toisii pentujas. Pentuje isä o punatabby Tiikerinliljan Lounatuuli eli Simba. Punapentui o taas tiados, ja piänii kermakaakkui eli cremejä.

Tuntu oikee mukavalt huamat, et Rauha tämäkertase sulhase isoisä o Kissankellon Robin Aragorn, Kissakello kissala kissoi, joitte kantaemo o legendaarine Kontukatin Elviira. Minullaki o ollu kunnia kerra treffat Elviira. Sillo 1990-luvul hän oli jo korkees iäs ja asusti Nokial. 

Elviira kasvot o kuvattun Eurooppalaiskissarenkaa tunnuskuvvaa. 

Kissankello emäntä Riitta Mönkäre o mul ollu ensimmäine eurooppalaiskissaihmine ja eurooppalaiskissoje kasvattaja, joho mää ole tutustunu, jo joskus 1990-luvu alkupual. Ny sit ympyrä sulkeutu ko Pinkkitassuje ja Kissankelloje suvut kohtas jo ihan lähisukulaisis. 

Penturintamal o tapahtunu semmonenki asia, et Ruskast tuli marraskuus ensimmäist kertaa isomummu, ko tyttäree Mesi tytär Sipi synnytti neljä pentuu, Pinkkitassu J-pennut. Ennestäs Ruskal o muistaakseni ja tiätääkseni 13 lastelast, mut nämä oli ensimmäiset lapselapselapset. 

Kerra ole ollu kattomas J-pentui ja heti joulu jälkee pääse uudemma kerra. Sillo ensimmäisel kattomiskerral pennut oli sillo vast kolme viiko vanhoi vauvvoi, isoi ja vahvoi kylläki. 

Kolme poikaa o ny kaikki varattui mut tytöl, Pinkkitassun Jóhannal, viäl hajetaa sijotuskottii. Jóhanna o kilpikonnapunatabby, varsinaine ihana pakkaus, vähä niinko isomummus Ruska piänen. Jóhannal suunnitellaa pentui joskus tulevaisuudes ja sentähde hän jää Pinkkitassu kissala kissaks. 

Poikie lempinimet o Mörri (isompi ruskeetabby), Nemo (toine ruskeetabby) ja Pontus (punatabby). 

Silloko mää tuli Turkist kottii, meil oli hauska tilaisuus: H-pentuje yksvuatispäivät. Ne järjesti Namu-kissa emäntä Merja, joka tunnetaa Naukula mamman plokist Naukulan kerho. Kaikkie pentuje perheet oli paikal ja muittenki kissasukulaiste edustajjii monia. Hauskaa oli. 

H-pentui edustaa täsä kuvas Pinkkitassun Hagar eli Namu Naukula. Läsnä oli tiätysti serkkupoika Sulo Naukula kans. Molemmat mee Ruska lapselapsii. 

Mummu ja emoki sai juhlist muutama hiirilahja, mut ne vartoo kaapis jouluauttoo. Meinaa antaa ne heil joululahjaks. 

* * * * *

Oi, voi. Tääl mää taas päivittele. Ko ole nii hidas. Turkis me pidettii kahde henke kirjotuskouluu, ystäväni Leena ja mää, kirjotettii kaks tehtävää joka päivä. Mu toine tehtäväni oli ussei yks plokipäivitys. Mu piti jatkaa sammaa mallii ja kirjottaa Turki matka toisest viikost heti ko tuli kottii. Mut sit en ol kerriinny. En sit millää. Muka. 

Mul olis siis jemmas mont aihet. Niinko et viäl olis kerrottavvaa Turkistaki. Hyvän aikaa takasi mää sai Naukulast haastee kirjottaa plokini tarina. Ja mul olis yks vanhempiki haaste jemmas. Kissoje kans tapahtu yks kiva juttu viäl, mutte viitti tunkee sitä tähä postaukses. Jos vaik innostusi kirjottammaa siit. Mu mikkeliläine ystäväni toivo et panisi kuva plokkiini sänkypeitost, jonka mää osti Turkist. 

Yks ajankohtane aihe mul olis se, et mimmost o ol eläkkeel. Mul o ussei semmone tunne, et mää ole menettäny aja ja aja taju. Mää vaa huuhaile jossai omas olosani ja aika kulkee ohitte pikakelauksel. Ei ol aikaa mihenkä ko sitä ei vaa ol. Mää myähästy joka paikast. Jos mää ole luvannu tehd jottai, mu tarttee se tehd viime tipas edellisen yän ja valvoo koko yä ko muuto en kerkee. Mää jutteli tätä yhdel siskolleni ja hän sano et jaa et sää chillailet. Mu täyty kattoo urpaanist sanakirjast mitä tarkottaa chillailu. Se tarkottaa 'hengailla eli oleilla rauhallisesti'. Vissii juu. Paitti et ain välistäi mul tullee paniikki. 

Ehkä ne Rauha pennut panis minnuu taas vähä aja tajjuu. Ko laskettu aikaki o tiados: 24.1.2016. Ja huamen o jouluautto, 24.12.2015. Porkkana- ja punajuuriloora ainekset o viäl kellaris. Heh. Mää suunnitteli lisät porkkanalooraa hiuka palsternaakkaa. Juurekset o itte kasvatettu suvilystipaikas. Mahtaaks taas tul yätöitä? 

Hyvvää ja sydämmellist jouluu teil kaikil, jokka tääl viittitte käyd. 

torstai 25. joulukuuta 2014

Joulu kissakuvapläjäys


Hyvää joulupäivä ehtoot! Meil piänet pennut kassoo niät kuhina käy.

Yhteispotretis vasemmalt Hilla (makkaa, päälaki vaa näkkyy), Namu, Hilda ja Hartsa.

Kuva o otettu 16.12. jollo pennut oli reilu neljä viiko vanhoi.



Hilla ja tonttulakki koris. Korikuvat o otettu samal kerttaa ko tua ensimmäinenki tonttulakkikuva.



Namu.


Hilda.

Hartsa.


Hilla nukkuu.

Hilda hulluttellee.

Ruska-mummu valvoo pentuje touhui.

Hilla leikkii joulupallol 21.12. Seuraavat kuvat o samalt päivält. Pennut o näis kuvis viide viiko ja yhde päivä vanhoi. 


Hilla.

Rauha-emo ja piäni Hilla. Ihan näyttäs, et Rauha tarkastaa et onko lapsel annettu lelu turvalline.

Sulone Hilla eli Pinkkitassun Hillary.


Lady Hilda (Pinkkitassun Hilda). Mää sano hänt leidiks, ko hänel o keskel ottaa kuvio, joka muistuttaa kruunuu tai tiaraa.

 Hilda mu käsisäni.

Hilda hiirestää pinkkii hiiruu.


Namu eli Pinkkitassun Hagar. Tuleva Namu Naukula.

Namu-tyttöne.

 Nätti ko namu.


Hartsa eli Pinkkitassun Harvey. "Mää huilaa ny vähä."

Hartsa o ainoo kolli ja isoin pennuist. Terävä poika, ossaa kätevästi jo hoitaa pissa- ja kakkahommat oikees paikas. Ja kova poika syämää. O syäny hyvi kaikkii sorttei mitä o annettu: kermafiilii, joho o sevotettu kanamunakeltuvaist ja pentupateepurkkiruakii kaht eri merkkii ja neljää eri makkuu (Royal Canin -pentupateet ja Vom Feinstein-pentupateet kana, lammas ja nauta ja lisäks Royal Canin -vauva- ja penturaksui). Niinko siskotki o syäny hyvi. Hartsa kohdal tämä o erikoise maininna arvone asia, ko aikasemmist pesueist mul o se kokemus, et kollit o oppinu viimitteeks syämää uusii sorttei.

 Hartsa linnustaa.

 Hartsa jakkara pääl.

Hilla jakkara al.

Kaikki neljä. Hilla vasemmal, Hilda oikeel, Hartsa keskel takan ja Namu keskel edes. Täs kuvas näyttää Namul oleva samallaine kruunu merkki ottal ko Hildallaki.

Hartsa (alimpan), Hilla (oikeepualimmaisen) ja Hilda (ylimpän). Namu touhuu omias kuva ulkopual.

Kaikki nämä ihanat kuvat o ottanu Merja Lainio joka Mamma Naukulanaki tunnetaa.

YouTubes Naukula Kerho kanaval o yli kakskymment videoo näist Pinkkitassu H-pennuist. Yhde löydätte tämä linki takkaa: https://www.youtube.com/watch?v=RsG2Bc7gp70. Mut tämä ei ol ainoo, videoit o parikymment ja lissää tullee. Kattelkaa huviksenne.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulurauhaa!

Meil o alkanu jouluviatto rauhaisasti. Mikäs siin ko meil o ihan ikioma piäni Joulu-Rauha.

Hiukka kyl jännittää et pyssyyks tua kuusi pystös vai näyttääkö Rauha myrskyn merkit niät kuusi onki yhtäkkii kumos. Tämä o Rauha ensimmäine joulu.

Eilä jo joulukuusi koristeltii, ja viäl se o ihan paikallas. Aamusti mää heräsi siihee et lasine kuusekäpy kopsahti laatteel. Arvasi heti et Rauha oli asial. Käpy ei ollu menny edes rikki, se roikkuu taas kuuseoksal.

Ruska pääsi eilä tonttupuvustas. Hänelläki o nyte paljo mukavempaa. Ei se toipilaspuku Ruskal kovi helppo ollu, jolsei ol kaulurikaa.

Ruska o jo ihan veteraani joulukissan, ko tämä o häl peräti peljäs joulu. Ruska ensimmäisest joulust kerrotaa hiukka tääl. Seuraavast joulustas Ruska-kulta kertoo ihan itte tääl.


Juhlallist, rauhallist, mukavaa, valosaa, lämmint, makosaa ja onnellist joulujuhlaa kaikil!

Toivottavat
Paula
Ruska
Rauha

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kissakoristeine joulukuusi

Joulukimppu o kaunis viäl loppiaisen ja kuihtuneenaki. Tilattu ja hajettu
floristimestari Pirjo Kopilt enne jouluu. 



Tänä joulun meil oli pitkäst aikaa joulukuusi, ihan ilone yllätys mul loppui lopuks. Minul yleensä riittää joulukuuseks joulukukat enkä ol kovi hanakka ehdottammaa et hankittais joulukuusi. Tänä joulun miäs oli mult kysymäti tuanu joulukuuse mailt. Hän kanto se sisäl ja laitto valmiiks kuusekynttilät. Mää sai koristel.

Ruska katteli sitä kuusekoristelluu ja villiinty ihan riahakkaaks mut jostai kumma syyst tyyty leikkimää omie lelujes kans. Tämä oliki ensimmäine joulukuusi Ruska elämäs. Kaks kuusetoint jouluu häl o ollu tätä enne.

Vast ko joulukuusi o ollu kauvvemma, Ruska o tutustunu siihe ja alkanu käymää se kimppuu. Näyttäs silt, et hän pruuvvaa milt tuntus ol joulukuusekoristeen.































































Vähä näytti Ruskaa hämmentävä ko yleensä hänt komennettaa poispoispoispois kuuse kimpust ja sit yhtäkkii yllytettää kuusekoristeeks ja ruvetaa ottamaa kuvia.

Kuusi o kumminki viäl pysyny pystös. Mää ole itteki nauttinu kuuse kattelemisest. Tänä joulun kuusi sai seime lapse, lasipalloje, -käpyje, enkeleitte, tonttuje, lintuje ja kultanauhohe lisäks yhde klasise kissakoristuksenki.



































Kuusekynttilöihi tiivistyy koko elämähistoria, ko nämä muistuttaa lapsuude kodost, matkoist, ystävist, sisarist ja hee lapsistas ja yleensä eri elämävaiheist misä näit o hankittu. 
































Lopuks kuva jouluruusustani. Sitä ja muutamii pelakuit varte mää ole pitäny yht huanet viileempän ko muit. Jos ne sais selviimää henkis lopputalve ja kevvää ylitte. 

perjantai 4. tammikuuta 2013

Identiteettihäiriö? Talvi vai suvi?

Mul meinas tänäpä iskee lamaannus. Oli niinko kurraa kuallu kuttu. Olisko ollu joku ohimenevä identiteettihäiriö. Mitä mää ny oikee tekisi. Ei mikkää huvit. Ei käsitöitte tekemine, ei lukemine, ei kirjottamine, ei toiste plokie lukemine, ei huushollihommat, ei ruuvvaalaitto. Sitäpaitsi me miähe kans käytii kaupas ja samal poikettii Hespurkeris syämäs ruvishampurilaiset. Siin oli mee tämä päivä pääruaka.

Sit mää virkosi ja virkistyi ko huamasi et olim mää sentää kiikuttanu omakätisesti Kela toimistoo se eläkehakemukseni. Ny mul o pitkä loma enne eläkkee virallist alkamist. On se eläkehakemukse jättämine sevvert tärkee asia mu elämäsäni ettei sinä päivän muut tartte tehdäkkää - eikä tapahtuu.

Mut olim mää tehny yhde toisenki tärkee asia. Kylväny tämä kevvää ensimmäiset siämeneet multaa. Ihan luannikkaasti lipsahti: "tämä kevvää". Kyl mu miälestäni kevät alkaa sinä päivän ko ruvetaa kylvämää.

Sinisalvia "Blue Angel".
Tänäpä kauppareissul osti ensimmäise satsi kylvömultaa ja kylvi sihe pussillise sinisalvioitte siämenii ("Blue Angel"), samoi mitä kylvi viime vuannaki.

Näitte esikasvatus onnistu viime vuan yli toiveitteni. Siämeneet iti hyvi ja tuli hyviä planttui. Mut suvi ei ollu hyvä. Varsinkaa ei alottelijal. Ilmat oli viileet ja märräät.

Sinisalviat alko kukostaa vast syyskuus. Sillo mää näi niit just ja just kiiruumma kaupal viikovaihteis.

Siämenpussi kyljes sanotaa, et nämä kylvetää tammi-maaliskuus. Viime vuan tuli kylvettyy nää vast maaliskuus. Ny mää ajatteli alottaa jo aikasemmi. Viime vuade kasvatusolosuhteet oli paljo paremmat ko siämeet sai ittää ja kasot isois valoisis tilois mu tyämaallani. Ny mää koita millai luanaa koto-olois.

Just lui yhde siämenkaupa nettisivuilt, et sinisalvia tekkee juurimukuloit, jokka voidaa talvettaa. Hmm. Täytyy pan korva taa. Harmi ko en viime vuan tiätäny.

Ei ol muuto joulukaa viäl ohitte. Meil o joulukuusiki viäl täydes tällinkis ja silti vaa puhutaa jo kevvääst.

Jouluks miäs oli ostanu mul kaunii jouluruusu. Kukat o jo kuihtunu mut jouluruusu o muute onneks hyvi virkose näkköine. Lykänny uusii vihriäisii lehtiiki. Jouluruusu kertoo kummastaki: joulust ja kevvääst.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Beetlehem

JOULUKALENTERI 24/24














"Sillä seudulla oli paimenia vartioimassa laumaansa..."

Matkakertomusjoulukalenteri alko Beetlehemist ja päättyyki sin. Mää oli jo enne matkaa ajatellu et voisi ostaa joulukortit jostai matkani varrelt. Muut sopivaa ei sattunu silmiini enneko tämä lampaitte ja paimente kettoo esittävä kortti. Sitä myytii yhdes ainoos paikas, Beetlehemis kristittyje arabie myymäläs. Pääasialline myyntiartikkeli oli öljy- eli oliivipuust käsi veistetyt seimiasetelmat ja niihii kuuluvat yksittäiset hahmot, Joosef, Maria, Jeesus-laps, enkelit, itämaa tiätäjät, paimenet, lampaat, aasit.

Mee ryhmäs muukki ko minä tykkäs täst kortist ja se ostettii koko kaupast loppuu. Määkää en saanu näit riittävästi niät olis riittäny kaikil. Suunnilles joka toine sai meilt tämä joulukorti ja joka toine jonku muu korti.

Samast myymäläst mää osti matkamuistokseni puuveistokse josa o Maria ja Joosef ja Jeesus-laps ja Beetlehemi tähti hee yläpuallas. Tämä o käsi veistetty yhdest ainoost puukappaleest.























Selvää o, ko minust o kysymys, et jos silmiini olis sattunu viäl piäni kissahamo, se olis kans lähteny mu mukkaani Suamee. Mut ei kissaa ollu. Cherin seimiasetelmas on kissaki. Mää oleta samallai ko hän, et kyl siäl alkuperäsenki seime lähettyvil kissa täyty ol, jos oli lampait ja aasejaki. Melkei joka paikas misä me nykki käytii, näky kissoi.

Hyvvää ja rauhallist Joulujuhlaa kaikil!


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Jad Vashem ja Jerusalem 66 jKr.

JOULUKALENTERI 23/24

Yks matkani koskettavampii kohtii oli Jad Vashem eli Vainojen museo Jerusalemis. Pikakäynnil sai käsitykse, et tämä olis tutustumise arvone ja koskettava paikka ja tän täytys pääst uudemma kerra ja paremmal ajal. Museos ei saanu käyttää kameraa, ja kai mää oli nii toistaitone etten toimertunu ottamaa kuvia ulkopualtakaa. Museos oli kuvia, esineit, muistoi ja haastattelui toise mailmasoda ajoist, jollo Euroopas liki seittämä miljoonaa juutalaist kaasutettii kualiaks. Ja muistoi henkiijääneist ja pelastunneist ja hee haastattelujas.

Museo ulkopual oli kaunis puisto, josa puil ja muistomerkeil muistetaa niit ihmisii, jokka taval tai toisel o pualustanu tai suajellu tai pelastanu juutalaisii vainoje aikan. Ei pelkästäs kuuluisuuksii niinko Schindler ja Wallenberg. Jos vainoist pelastunneet juutalaiset o pystyny muistamaa ketä tahansa ihmisii, jokka autto heit, näit ihmisii tai hee jälkeläisiis o Israeli valtio kustannuksel kutsuttu Israelii istuttammaa puu tähe puistoo, ja puu kantaa hee muistoos.



















Yks toine käyntikohde oli Jerusalemi pianoismalli. Se edustaa Jerusalemii semmosen ko se o ollu vuanna 66 jKr. arkeologiste kaivauste ja tutkiuste mukkaa. Malli o rakennettu suhtees 1 : 50. Oikeastas koko Israel ja Lähi-itä on ja olis yht suurt arkeologist kaivausaluet, ko nii kauvvat ajat sitä o ihmiset ja kansat asuttanu. Päälityste saattaa ol montaki kulttuurikerrost.

Menneisyys ussei hidastaa uude rakentamist. Ain ko ruvetaa kaivamaa, voidaa löytää jottai arvokast muistoo menneisyydest. Sit kutsutaa arkeologit paikal. Ottaa oma aikas, ko paikkaa kaivetaa ja tutkitaa. Vast o arkeologiset tutkimukset o tehty, voidaa rakentamist jatkaa.

Tätäki pianoismallii korjataa ain sitä mukkaa ko kaivauksis tullee esil uusii asioit.



















































Viimine kuva o vanhakaupunki nykymuurilt, siis 1 : 1. Olisko täs joku vanhakaupunki porteist? Jaffa-portti? Kuka tiätää?

Kovi monta asiaa jää viäl käsittelemäti ko tämä jälkee ei ol ennää ko yks ainoo kalenteriluuku jälliil. Esimerkiks Qumrani kirjakääröt ja niitte löytymine ja Kirjan museo. Täl reissul me ei varsinaisesti käyty Qumranis mukko ajettii ohitte vaa. Sit olis kasvillisuus ja puut, joit tähe ei mahtunu. En niist paljo mittää tiädäkkää mut kuvia olsi voinu julkast. Sit oma lukus olis kibbutsit ja moshavit. Ja pelkist auriomaistaki olis varmasti paljo kerrottavvaa. Me ei käyty Punaselmerel mukko kääntymäs. Ei edes uimas. Punanemeriki o yksi nähtävyys Israelis ja yhtläi Jordanias.

Oikee hyvvää jouluautoauttoo kaikil plokiystävil!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Itkumuuri

ADVENTTIKALENTERI 22/24















Wikipedia selostaa Itkumuurii:

"Itkumuuri, virallisesti Länsimuuri, sijaitsee Jerusalemissa. Se on juutalaisten pyhin muistomerkki ja pyhä myös kristityille ja muslimeille. Hurskaat juutalaiset surevat sen luona Jerusalemin temppelin hävitystä valittaen ääneen, mistä itkumuuri on saanut nimensä. Muurin rakennutti Herodes noin ajanlaskun alun tienoilla ja muuri on ainoa Jerusalemin temppelistä säilynyt osa. Itkumuurin kivien väliin jätetään viestejä Jumalalle."

Ihan itkumuuri takan näkkyy kaks moskeijaa: Kalliomoskeija (kultakupoline) ja Al Aqsa (harmaakupoline).
















Itkumuuri ja moskeijat ei ol pelkkää menneisyyt ja mennyt mailmaa. Ne o iha nykypäivää. Itkumuuris o jotaki yleisinhimillist mu miälestäni. Ehkä lohdullistaki. Jos o joku paikka joho voi men itkemää, se o hyvä. Itkemine o terveellist. Luulis et kyl tääl o montaa lai asiaa itketty. Tarkota et muutaki ko temppeli hävityst.

Täs turisti huuhailee itkumuuril. Vaatetuksest näkkyy et on aika viilee ilma. Turisti takan näkkyy se alue, joka Itkumuurist o varattu naisil. Toine pää Itkumuurii on varattu miähil.

Täl suamalaisel turistil Lähi-idäs o hämmentävvää se et juutalaisuus ja muhamettilaisuus o raavaa miähisii juttui ja lisäks hyvinki julkisii. Ko Suames ja pohjoismais taas o tottunu siihe, et uskonnost ei sopis julkisesti puhhuu ja se o yksityine ja arkaluantone asia.

Marraskuu lopus Ruatti opetusvirasto anto ohjeit adventi viatost ja koulu päättäjäisist. Koulust o kyl lupa men kirkkoo adventtin mut ei ol sallittuu pittää adventtitapahtummaa, jos pappi välittää siäl jottai uskonnollist sanomaa. Kiällettyy o rukous, siunaus, uskotunnustus, saarna ja muu julistus. Siis kirkos.

Täs kuvas o juutalaisii poikii koulureppu sellääs ja kipa pääs. Liki itkumuurii o Jerusalemi vanhakaupunki juutalaiskortteli josa assuu paljo ortodoksijuutalaisii.











Juutalaine miäs puhhuu kännykkää likel Itkumuurii.

















Itkumuuri kissa. Joka pual ja melkei joka paikas tuli vastaa kissa.