Viime pyhän mää pääsi kattomaa Rauha pentuu Hildaa (Pinkkitassun Hilda) ja häne perhettäs. Merja eli Naukula oli ilokseni mu kansani ja otti kuviaki. Mää unhoti kamera kottii.
Ensimmäitteeks mu täyty saad Hilda-Hilduri syllyyni. Oli kaunis aurinkopaisteine ehtopäivä niinko kuvast näkkyy.
Mahdottoma hianoo o nähd kui kissa o uudes kodosas ottanu oma paikkas - ja omat paikkas.
Hildal o vahva ja jämäkkä ja ilmava turkki. Mää sanoi hänt turkiseläimeks.
Parvekkeelt Hildal o luavutettu oma kulmaus, jost hän voi kytät lintui. Mammas kans hän oli tehny sopimukse, et hän jättää mamma narsissit rauhaa.
Ihana rauhalline, reipas, seuralline, ystävälline kissa näyttää Hilda oleva. Sulone pakkaus.
Häne mammas o huamannu, et Hilda olis alkanu tulemaa isäs Onni (Kissakallion Orlando) näköseks. Isäs tyttö!
Hiukka aikasemmi mää oli samase Merja ja miäheni kans kattomas Hartsaa (Pinkkitassun Harvey). Silläki kerral Merja otti kuvia ja mul o ilo käyttää näit.
Ihana viarailu tämäki.
Namu-sisko lähetti Merja mukan siskolles ja veljelles tuliaisii. Hartsa sai tämmöse hiirulaise.
Hartsa pyydysteli hiirt toolijalkamettäs.
Uudes kodos kiipeilypuu oli Hartsa ensimmäine tuki- ja turvapaikka. Ny oli selvästi vallotettu koko huusholli ja Hartsa oli "niinko kotonas".
Vankka poika tämä Hartsa, vai mitä? Oikee miäs.
Miäs tai ei, siit hualimati mu täyty tämäki pentu kaapat syllyyni.
Hartsaki vaikuttaa olevas mallikas kissa, mukava ja ystävälline kollipoika. Mää ole oikee ylpee näist Ruska jälkeläisist.
Niinkos kaikki varmaa tiädätte, kolmas punane H-pentu Namu (Pinkkitassun Hagar) assuu Naukulas. Siäl voitte käyd hän kattomas vaik joka päivä.
Yks joukost viäl puuttuu: neljäs pentu Tindra (Pinkkitassun Hillary). Hänt mu o määrä men kattomaa toukokuu alvus. Ihana nähd Tindraki.
Naukula kerhos o jo aikasemmi kerrottu kummastaki visiitist. Hartsast o kerrottu tääl ja ja Hildast tääl.
Kuvat: Merja Lainio.
Ensimmäitteeks mu täyty saad Hilda-Hilduri syllyyni. Oli kaunis aurinkopaisteine ehtopäivä niinko kuvast näkkyy.
Mahdottoma hianoo o nähd kui kissa o uudes kodosas ottanu oma paikkas - ja omat paikkas.
Hildal o vahva ja jämäkkä ja ilmava turkki. Mää sanoi hänt turkiseläimeks.
Parvekkeelt Hildal o luavutettu oma kulmaus, jost hän voi kytät lintui. Mammas kans hän oli tehny sopimukse, et hän jättää mamma narsissit rauhaa.
Ihana rauhalline, reipas, seuralline, ystävälline kissa näyttää Hilda oleva. Sulone pakkaus.
Häne mammas o huamannu, et Hilda olis alkanu tulemaa isäs Onni (Kissakallion Orlando) näköseks. Isäs tyttö!
Hiukka aikasemmi mää oli samase Merja ja miäheni kans kattomas Hartsaa (Pinkkitassun Harvey). Silläki kerral Merja otti kuvia ja mul o ilo käyttää näit.
Ihana viarailu tämäki.
Namu-sisko lähetti Merja mukan siskolles ja veljelles tuliaisii. Hartsa sai tämmöse hiirulaise.
Hartsa pyydysteli hiirt toolijalkamettäs.
Uudes kodos kiipeilypuu oli Hartsa ensimmäine tuki- ja turvapaikka. Ny oli selvästi vallotettu koko huusholli ja Hartsa oli "niinko kotonas".
Vankka poika tämä Hartsa, vai mitä? Oikee miäs.
Miäs tai ei, siit hualimati mu täyty tämäki pentu kaapat syllyyni.
Hartsaki vaikuttaa olevas mallikas kissa, mukava ja ystävälline kollipoika. Mää ole oikee ylpee näist Ruska jälkeläisist.
Niinkos kaikki varmaa tiädätte, kolmas punane H-pentu Namu (Pinkkitassun Hagar) assuu Naukulas. Siäl voitte käyd hän kattomas vaik joka päivä.
Yks joukost viäl puuttuu: neljäs pentu Tindra (Pinkkitassun Hillary). Hänt mu o määrä men kattomaa toukokuu alvus. Ihana nähd Tindraki.
Naukula kerhos o jo aikasemmi kerrottu kummastaki visiitist. Hartsast o kerrottu tääl ja ja Hildast tääl.
Kuvat: Merja Lainio.