Hyvvää vappuu

Vappu ei ol must mikkää kovi kummone juhla. Mut vappun o kevät. Kevät o juhlaa oli sit vappu tai ei. Ainaki täsä vaihees ko kevät o selvästi ottanu voito talvest.

Eilä ehtoosti mää kiärsi plokeis ja ihhaili ja ihmetteli ihmiste kukka- ja puutarhakuvia. Ny mää kokosi tähä ommii kuviani, jokka o otettu mu hoitopuutarhastani. 

Jääkurjemmiakat o jo lopettamas kukostustas.

Lumikellot kukostaa viäl vaik ne alotti jo pääsiäisen.

Nämä siniset skillat o mul tääl ihan uus tuttavuus. Viime suven me tultii tän nii myähäsee aikaa, etten nähny näit. Skillat kukkii sireenipuskai viäres.

Täsä samoi skilloi lähempää. 

Näit vaaleepunasii skilloi mää istuti viime syksyn.

Keltaset pikkunarsissit. 

Ihanat posliinihyasintit.

Kaikis pioneis näkkyy elämä merkkei. Täsä yks niist. 

Särkyne sydän ponnistaa terhakkaasti. 

Vuahejuuri o lykänny näi isot vihriäiset ja rehevät lehdet ja isot knupit. 

Narsissitki alkaa pia avvailemmaa kukkias. 

Krookukset o parhaimmillas. 

Mikä siin o ko en millää meinaa uskoo, et Ruska vartois pentui - vaik merkit osottaa siihe suuntaa. Tai en ainakaa uskaltas kertoo siit julkisesti, jos jottai ikävää tapahtuski. Sit täytys tunnustaa, et tälläi täsä ny kävi, ei tullukkaa pentui. Silt ny kumminki vaikuttaa. Paino o noussu. Nisät alko viime viiko aikan punottaa ja pömpöttää. Tai jos sittenki olsi vääräs...

Ruska itte tuntuu ottava lunkisti. Ollaa oltu miähe kototolas. Pantii kööki pessää puita ja lämmitettii aika reippaasti. Ruska tykkää ottaa nokosii köökis korkee jääkaapi pääl. Tai takan vasemmal näkyvä viäl korkeemma kaapi pääl. Tual korkeel voi lämmitel. Samal voi mukavasti torkkuu ja välil hiukka hörvähtääki. Ja voi toimii huusholli ylimmäisen valvojan. Jos tääl köökis olis uunipanko, se olis varmasti Ruskal mialuine paikka. 

Etsintäkuulutus

Kadonnu kollikissa Miska

Miska-kissa o kadonnu Pori Viidenneest osast Poikkikadult 20.4. Miska voi liikkuu jo laajemmallaki alueel - nähty Sirkustori Värisilmä kohdal ylittämäs kattuu.

Omistajil o kova hätä kissast.

Tuntomerkit: Väritys harmaa-valkone. Harmaa tasast, ei raitoi eikä täplii, pelkkää tasast harmaat ja tasast valkost. Vasemmas etutassus harmaa läiskä valkosel pohjal (näkkyy ylemmäs kuvas). Miska o kiltti ja ihmisystävälline leikkaamatoin kolli, ikä vajaat 2 vuatta. Voi ottaa syllyy, ei pur eikä raavi, ko ihmine o rauhalline.

Jos Miska löytyy, se kannattaa houkutel esim. makkara- tai kinkusiivu kans sisäl ja pittää siäl korjus ja soittaa:
Kissa omistajal Pirkko Mäenpääl 041 4321 858 tai
Aila Forstenil 0400 7699 50.

Tullaa hakemaa nii pia ko päästää!

Löytöpalkkio sil joka löytää Miska elävän.

Rupes ihan moodittammaa

Mää luji yht englannikiälist plokkii, jota pittää ameriikakiinalaine taiteilija. Must o kiva seurat joitaki taideplokeja. Tämä miäs pohti asiaa, jost hän käytti sannaa mode. Must tuntu, et pohdinta kolahti ja mää ymmärsi oikee hyvi mitä hän tarkotti. Mut en osannu kääntää sannaa mode, en suameks saatikka sit Pori murteeks.

Niinko eppäilinki, nettisanakirja anto usiampii merkitysvaihtoehtoi:
muoti
tapa
ilmenemismuoto
käytäntö
moodi
muoto
tila
modus (filosofias)
sävellaji (musiikis)

Mua kiinnosti viäl kattoo, mitä tämä sana o muiks kiäliks. Ruattiks mm. sätt, metod, typvärde. Saksaks Mode. Viroks viis ja režiim (tiatojekäsittelys). Hm, hmm, hyvi moniulotteine käsite ja termi. Ehkä kuuluu yht kummalliste sanoje joukkoo ko genre. Silloko genre tuli muatii, mää en ensti yhtää ymmärtäny, mitä se tarkottaa.

No kumminki tämä kiinalaine sellittii, et hänel o monta moodii. Hänel o taiteilijamoodi. Hän oli ottanu insinööripesti, ja välil hänel o tämä insinöörimoodi pääl, joka o ihan eri mailmast ko taiteilijamoodi. Ko hän pittää taidekurssei, hänel o opettajamoodi. Tärkeemmäst pääst moodei o häne perhemoodis. Sit hänel o tiatokone- ja plokimoodi ja yht ja toist muutaki moodii. Varmaa hänel o kiinalaismoodi ja amerikkalaismoodiki.

Mitä enämpi ihmisel o eri moodei, sitä rasittavampaa häne elämäs o. Mitä usseemmi täytyy vahettaa moodii, sitä helpommi uupumus uhkaa ihmist. Sannoo tämä kiinalaisameriikkalaine multimoodimiäs.

Ehkä tämä käsite o syvällisempi sanavaihtoehto roolil. Moodi o sisäine tila, josa ihmine o, ja rooli o pintaa, ihmine ottaa se päälles ja esittää sitä. Voisko tua moodi ol vähä niinko olotilaki? Olemine o minust kyl köykäsempää ko esittämine. Niät roolivahetus kävis voimai pääl raskaammi ko moodivahetus.

Mua ny ainaki rupes moodittaa ja aljoi miättimää omia moodejani.

Ny mul taitaa ol meneilläs siirtymine tyämoodist eläkeläismoodii. Ny ko jo neljäsosa - ei ko jo melkei kolmasosa! - viimisest kokonaisest tyävuadestani o menny, mää huamaa ottavani välimatkaa. Ole jo vähä siirtyny ulkopual. Sit o kotimoodi, kissamoodi, ploki-, kirjottamis- ja murremoodi ja  täl hetkel puutarhamoodi, jonka mää ole ujuttanu tyämaallaniki, ko ole melkei panny pystöö taimikasvattamo. Tyämoodii ja puutarhamoodii ole pitäny erilläs ainaki sillai, et taimihommii ole tehny iltasi töitte jälkee.

Nii ja sit o tiätysti paljo piilevii ja uinuvii moodei. Mullaki o aikanas ollu tärkeet piirustamis- ja maalaamismoodi, se o ny kokonas painunu jonnekki piiloo - ehkä se näkkyy siin, et mää kattele satunnaiste taiteilijoitte plokei ja ota miälelläni kuvia. Ja kyl tua käsityämoodiki aika himmeet mul täl hetkel o mut silti tärkee. Aikasemmi ole ollu kovaki lukija mut nyte en jaks paljo lukkee, kattele puutarhakirjoi ja -lehtii, seki moodi o siis uinumistilas.

Täsä o pari tyylinäytet mu piirustusmoodistani, tyyli o tarkotettu lapsellise kömpelöks. (Nämä o tiatokonepiirustuksii.)

Kissa istuu kivel.

Kissa kurkkii kive takkaa, pualikas naamaa näkkyy.

Tervetulloo uus lukija, margsan!

Toistaitone

Lehtoakileija Bordeaux Barlow.

Mää ole ollu valla toistaitone, ko ole nii jännittäny sitä, et onko mee kissa Ruska tiineen vai eiko ol. Asia ei ol viäläkää mul klaari. Paino o kyl vähä noussu mut sillai et yhten aamun o 200 g enämpi painoo ja seuraavan 100 g vähempi.

Kolme viiko pääst astutuksest pitäs nisis näkymää, et ne alkaa punottaa ja niitte ympäril tullee kalju pläntti. Jos nimittäi kissa o kantavan. Tänäpä oli jo hiukka huamaavani piänt punotust...

Jos Ruska ei ny olis kantavan, se olis pikku pettymys. Sit tarttis vaa järjästää uudet treffit Sinfonia kans. Sinfonia oliki nii hööveli ja reipas kollipoika et kyl mar häne miälelläs viaraaks ottas toisenki kerra.

Ko mää ole yrittäny Ruskalt kysel et san ny oleksää piänii päi ni hän o sen näköne et kuule ei vois vähempää kiinnostaa. No ei sit kysel. Eikä niist kissapennuist muutonkaa ol varmuut enne enneko ne o syntyny.

Vaik mää tälläi ittelleni sanonki ni ussei kumminki viimitteeks nukkumaa mennesäni suunnittele, et minkäfärisii pentui Ruska saa... Sinisii ja ruskeit pentui, punaruskeit ja kremesinisii tyttöi, punasii ja kremejä poikii... Ja minkä kuvioisii? Täplikkäit luultavasti. Mut muutki olis kyl tervetulleit. Esimerkiks yksfärine tai tabby.

Ei ol plokkaamisestakaa tullu mittää.

Ny mää käännä huamioni taimii, joit kans yritä täsä hoitaa. Olenki tehny melkei kasvihuanee tyäpaikkani yhdest valosast käytäväst.

Tos ensimmäises kuvas o monivuatise tummapunase lehtoakleija planttu. Siämenet ei itäny häävisti, tuli vaa neljä taint ja neki viäl ihan piänii. Viäl huanommi mul menesty ahkeraliisa ja koristetupaka siämenet.

Idänunikko Royal Wedding.

Idänunikot iti hyvi mut kehittyy hittaasti.

Sinisalviat, jokka kylvi ensimmäitteeks, o kasonnu hyvi.

Sinisalvia Blue Angel. 

Ja hajuherne rehottaa. Ei sitä vissii olis kannattanu edes ruvet viäl kylvämää. Olis voinu pan siämeneet suaraa maahaa.

Hajuherne Royal Wedding.

Tunnustettaa

Ruska ja mää saatii Naukulast hyvä miäle haaste. Kiitos, Mamma ja Helmi! Naukula o miälenkiintone paikka, oikee varsinaine hyvä miäle ploki. Siäl kerrotaa Helmi Hempukast ja Mammast ja hee elämästäs, iloistas, hualistas ja suruistas. Joskus elämäs o hualii ja surujaki, sitä ei voi välttää. Ja leikeist ja uusist aluevaltauksist kerrotaa kans. 

Täsä o mu hyvä miäle asioitani. Niit piti tunnustaa ainaki kymmene: 

1. Pitkät, hyvä yäunet. 

2. Hidas herräämine omas tahdisas - ilma herätyskelloo tai mittää kiirut. 

3. Aamukaffeet ja erityisesti aamupäiväkaffeet yhdes miäheni kans. 

4. Mee kissa Ruska. 

5. Uudet kukkavana alvut (täl hetkel) kahdes orkideas. 

6. Kunno virreveisuu ja sit viäl liturgia jumalanpalvelukses. 

7. Lintuje liverrys. 

8. Autoajelut. Mul ei ol ajokorttii, ole vaa matkustajan.

9. Toiste ihmiste hyvät ja ystävälliset sanat, kehut ja kiitokset. 

10. Porilaise konditoria Sarpi vihree käpykaakku ja muut herkut.

Hiljattai, maaliskuu loppupual 28.3., Saaripalsta-ploki oli saanu usiampii haasteit. Niit ei lähetetty ettiippäi nimetyil plokeil, plokipitäjä Saila sano, et ne o vappaasti javos ketä vaa tahtoo ottaa. Mää tahdoi ottaa yhde kaunii tunnustukse. Saaripalsta o kans oikee hyvä miäle ploki. Siäl kerrotaa kahdest kollipojast, Mustist ja Ransust, vanhoje taloje kunnostuksest, puutarhast ja kukist ja kasveist. Ja viäl muistaki asioist.  

Tähä tunnustuksee kuuluu kertoo seittämä satunnaist faktaa ittestäs. Ny pannaa Ruska vastaamaa, ko mää ole jo kerra vastannu. Siin toises haastees josa oli samat kysymykset oli eri haastekuva.

1. Mä oon Ruska, moi.
2. Mä asun Espoossa mun emännän ja mun isännän kaa.
3. Mul on kohta synttärit, mä täytän kaks vuotta.
4. Mä oon käyny näyttelyissä eri puolilla mun kasvattajan kaa. Mä oon ruvennu pelkäämää sitä mun kasvattajaa. Aina ku mä sen näen, se lähtee viemään mua näyttelyihin. Mä oon kotirakas kissa.
5. Pääsiäisenä se mun kasvattaja järjesti mulle ihqu yllärin, ku se toi mulle vieraaks yhen kollin. Jeee! Mä tykkäsin siitä mun sulhasesta ihan kauheesti. Kuvitelkaa: sen nimi on Sinfonia. Eiks oo vähän makee. Ennen mä en tykänny siitä mut nyt mä rupesin tykkään, mun sydämeni niinku suli sille. Me oltiin sillon siellä maalla. Siellä on mulla vähän niinku toinen koti.

Näis kuvis me halaillaan mun sulhasen Sinfonian kaa. 

6. Nyt me ollaan mun kotona kerrostalossa tääl Espoos.
7. Jostain kumman syystä mun emäntä puntaroi mua nykyään joka toinen aamu. Se sano niinku et se toivois et mun paino nousis. Ensin mä painoin 3,1 kiloo, mä olin aika hoikas kunnossa, ku ruoka ei oo maittanu viime aikoina.  Seuraavalla kerralla mä painoin 3,3 kiloo, sit 3,2 kiloo ja tänä aamulla mä painoin 3,4.

Määkää en jaa näit haasteit/tunnustuksii etiippäi kellekkää nimetyil. Mut nää kaks tunnustust saa ottaa täält ketä huvittaa. 

Epätavalline pääsiäine

Niinko edellisest postauksest kävi ilmi, mee pääsiäine ei menny ihan "tavallisesti". Kyl meilläki silti oli narsissei ja pajunkissoi pöydäl ja narsissei ulkotrapuil. Pitkänperjantain käytii Koske kirkos jumalanpalvelukses. Pääsiäispäivän nautittii mämmii ja itte tehtyy pashaa.

Päärooli otti nuaripari Ruska ja Sinfonia, jokka sai nauttii toistes seurast kiirastorstaist eilisee ehtopäivää astikka, jollo Sinfnia lähti matkustammaa ommaa kottiis Sastamallaa. Selvästi Ruska koko illa kaipaili sulhaskollii, maukuili ja kurnutteli ja haki tätä.

Täsä yläkuvas kissat viätti viäl yhdes rauhallist ehtopäivähetkee.

Mää yriti saad kuvvaa Sinfonia kauniit isoi vihriäisii silmii.

Tämä alakuva o vähä niinko Ruska ja Sinfonia hääkuva.

Pihallaki näky uude elämä ja kevvää merkkei. Keltaset jääkurjemmiakat oli lykänny maast isot knupit. Yks kukka oli auvvennu.

Paris lumikellosaki oli kans jo kukka.

* * * * *
Tervetulloo uudeks lukijaks, Miia.

Yllätyshäät

Meil tapahtu ny pääsiäispyhin semmost, mihe täl kerttaa ei oltu oikee etukättee valmistauduttu. Ei oikee passannu mee pääsiäissuunnitelmiinkaa.

Keskiviikkon Ruska alko olemaa tän näkköine.

Voi ei, ei ny kyl sovi. Mihe se kolli oikee pantas, mää ensti ajatteli. Ko oltas edes koton, josa o jo kissoje häähuane valmiiks reeras.

Mut ei siin muu auttanu, soiti kasvattajal ja ilmoti et Ruskal o ny juaksu. Mitä tehdää? Samal mää kävi neuvvottelluu miähe kans, mitä hän sannoo. Hän oli sitä miält et ne kissat vois pan sallii. No, ei muut ko kolli tän, kyl me joku paikka kissoil varmaa keksitää, mää sanoi kasvattajal. Sit neuvvoteltii viäl miähe kans.

"Ei sali mu miälestäni oikee passaa, siäl o nii kauheesti tavaraa ja hianoi topattui mööpeleit. Se o talo paras huane. Ei ol mukava jos kolli kuseskellee niihii", mää funteerasi. "Se peräkamari olis muuto hyvä mukko se o ihan kylmilläs", mää miätei ääneeni.

"Kyl se lämpimäks saadaaa, viädää sin patteri", miäs sano. No sillai sit tehtii. Patteri viätii paräkamarii lämmittämmää ja mää vei Ruskaa tutustummaa huaneesee. Kyl Ruska se kamari jo viime suvestaki tunsi. Käytii siäl kissa kans usiamma kerra ja viivyttii vähä aikaa kerrallas viilees huanees. Vei korjuu rikkoontuvat tavarat ja topatu keinustooli, ettei kolli merkkailis sitä. Fuarasi puusoffa ja se päälise vanhoil täkeil, samast syyst. Huanees oli ensti +4 astet mut seuraavan aamun jo +14.

Kiirastorstai ehtopäiväl mee pihhaa ajeli kasvattaja, joka esitteli ittes kissasutenööriks. Hänel oli kissakoppa fölis. Kolli, sinitäplikäs eurooppalaine, viralliselt nimeltäs Mäkikatin Sinfonia, siält saapu. Sinfonial oli suunniteltu ihan oma sissääkäynti talloo ja oltii sovittu, et annetaa Ruska ol rauhas sillai ettei heti ensimmäiseks huamaa kasvattajjaa ja pelläästy, et taas hänt aljetaa rahtaamaa jonnekki näyttelyy. Viätii Sinfonia siis peräkamarii peräkuisti kaut.

Sinfonia osottautu harvinaise kesyks ja ystävälliseks ja reippaaks tapaukseks. Hänel o mahdottoma kauniit vaaleevihriäiset silmät. En ol vaa viäl onnistunu niit hurmurisilmii saamaa kunnol kuvvaa.

Ensti Sinfonia teki pikatarkastukse huanees. Katteli kaikki paikat. Mää  toi häl ruakaa ja juamaa ja pissafati. Oli saanu kolli emännält ohjeet, et ruakaa kannattas sevottaa keitettyy silakkaa, ko se rauhottaa Sinfonia vattaa. Täl mennee helposti vatta sekasi matkustamisest. Mul oli tiätysti keitetyt silakkafileet jo valmiinas vartoomas köökis.

Kissasutenööri poistu ulloos vartoomaa, ja mää haji Ruska sulhastreffeil. Sulhasmiäs oliki sil välil menny piiloo soffa sisuksii. Silmäräpäykses Ruska kumminki oli selvil, et soffa al o kolli. Silmiis räväyttämäti hän tapitti soffa al. Mää ihmetteli kauheesti, mist hän tiäsi, ko ei hännäpäätäkää kollist näkyny.

Aika pia Sinfonia tuli soffa alt ja Ruska pualestas peruutti senki al. Sinfonia oli selvästi miälisäs, hän puski minnuu ja pasteeraili huanees ettiistakasi ja hyppeli pöydil. Ruska tuijjotti ja seuras kollipoikaa silmät suurinas. Välil Sinfonia meni rohkeesti aika liki Ruskaa ja piti ystävällist kurinaa täl. Ruska murisi ja sylki, mut kolli vaa kurisi ja lirkutteli takasi. Ei yhtää sylkeny eikä murissu.

Miäs ja mää mentii ehtoosti kaikes rauhas nukkumaa ja annettii kissai jääd ommaa rauhaas.

Eiläaamusti (pitkänperjantain) mentii kattomaa hääkamarii. Ruska Kickeroo-lelu oli ollu kovas käsittelys ja ihan märkä. Se oli selvästi ollu Sinfonial mialuine. Kyl Ruskaki siit lelust tykkää mut ei nii paljoo, et olis koskaa kualannu sitä märrääks.

Ruska oli soffa al ja Sinfonia seuras tiiviisti, misä päi tämä morsein siäl soffa al millonki piilotteli - ja kurisi Ruskal ystävällist, vaimeet kurinaas.

Välil Ruska kurkki soffa alt Sinfonia kantokopa takkaa.

"Tuu jo, tuu jo!" näytti Sinfonia kuriseva Ruskal.

Pia Ruska tuliki. Neuvottelut oli jo selvästi käyty ja yhteisee lopputuloksee oli tultu. Sinfonia liikuskeli huanees omistaja elkei. Ruska painautu laatteel, ei varmaankaa ensimmäist kerttaa, paino välil leukaski tiiviisti maahaa ja mateli siin pitki laatet. Tositoimet alko.

Oho, Sinfonia oli yllättävä äkkii pystyny vallottammaa tämä mee fröökynä, joka viime kesäkuus anto Sinfonial raivopäiset rukkaset. Sillonki Ruskal alko tääl Koskel juaksu ja hänt lähti viaraat ihmiset kuskaamaa toisel pual Suamee viaraasee talloo uusie viaraitte ihmiste ja viaraa kolli tyä. Hän järkytty täst touhust ja juaksu loppu ko naulaa. Ny oli jo etukättee sovittu et toisel kerttaa sulhane tuadaa Ruska tyä eikä Ruskaa lähdet viämää sulhase tyä.

On se ihmeellist kui luanto tikapoja puuhuu vettää, siis hemmotellu kissafröökynänki.

Parittelu loppu Ruska rääkynää. Mää oli jo asiast hyvi valistettu, niätten ihmetelly. Rääkynä johtuu siit, et naarast oikeesti tämä astumine sattuu. Naaras voi täsä vaihees hyäkät vähä kolli kimppuunki ja fliitoo tätä ympäri korvii. Ruska ei hyäkänny, ärisi vaa. Ja parittelu ja ärinä päätteeks Ruska sai hepulikohtauksee, pyäri ja kiäri ympärs laateet. Seki kuuluu prosedyyrii.

Tämä sama tapahtumasarja mää ole sattunu todistammaa jo aika mont kerttaa, ainaki kuus. Tuntuu melkei, et he oikei tykkää esitel mul taitojas. Ny mää pane nämä intiimit kuvat viäl nettiinki. "Tartteeks ny kaikkii yksityisii asjoit julkast!" sanos ehkä Ruska ja Sinfonia.

Ruska ja Sinfonia o pääasjas kahdekeske ja omis oloisas hääsviitisäs, tämä talo peräkamaris. Kyl mää hyvi tiäsi, et kollei o tapan merkkail. Mut ihan täysi en kyl ollu selvil siit, kui voimakkaat hajuaromit kolli päästää merkkaillesas. Haju tuntuu köökis astikka, vaik hajulähde o toises pääs talloo ja välis o kolme huanet. Mut kyl se varmasti aikanas haihtuu ja tuulettuu. Se merkkailu ny vaa kuuluu asiaa.

Tämä aihe ei kyl erityisesti sovi pääsiäisee. Mut pääsiäisenäkki tämmest voi mailmas näköjäs tapahtuu. Täl kerttaa mu pääsiäispostauksesani ei ollukkaa hartait kuvia ja ajatuksii, ei tipui eikä pupui eikä narssiasetelmii. Ko tuli yllättäi tämmeset kissahäät keskel mee pääsiäise viattoo. Me ihmisperhe ollaa fiirattu näit häit hääpiirakal, jonka kissasutenööri eli kissaisäntä (kasvattaja) toi meil tuliaiseks kollii tuadesas.

* * * * *
Päivän murrepohdinta

Ussei ko praatataa murret tai murteest, ensimmäitteeks ajatellaa ja lujetellaa murresanoi. Poris yks murresanoje ryhmä o ruattalaiset lainasanat, niinko esimerkiks vaik fröökynä 'neiti' tai steedata 'siivota' tai fiirata 'juhlia' tai fölis 'mukana'. Ne o selvää murret ja selvii murresanoi.

Toine taso murret o sanoje taivutus. Täsä yks piäni esimerkki Pori murteest, tarkota ny vanhempaa Pori murret. Ykstavuste pitkävokaaliste sanoje illatiivimuadois sanoje lopputavu pidentyy: En saa päähääni. Pan leiväpala suuhuus. Se kaatu päistikkaa maahaa.  Oleksää koskaa ajatellu matkustaa kuuhuu? Lehmä meinas hukkuu suahoo. Jos pitäs lujetel murresanoi, ei ensimmäitteeks ainakaa mun miäleeni tulis sannoo, et pää, suu, maa, kuu, sua jne. o murresanoi. Mut kyl neki kuuluu Pori murteesee, vaik ne onki ihan tavallissii suame kiäle sanoi eikä niit ol vartavaste merkattu murrekorostusfäril. 

Terveisii mailt

Viime lauvvantain me tultii tän Varsinais-Suamee piänt kevätlommaa pitämää. Tämä taitaa ol yks kaikist lumettomampii kolkkii Suamemmaas täl hetkel. Hiukka tän o täl viikol satanu lunt mut se o aurinkos sulanu sama tiä. Varjopaikkoihi vaa o jääny lumisii plänttei.

Lumiplänteis risteilee talo naveto vakituiste asukkaitte jälkii.

Navetos asuu kolme kissaa, kaikki hyväs kunnos, niinko turkiseläimii. Kahdel o musta, oikee kiiltävä turkki. Toine heist o Musta Miina, viimesuvine tuttu mut ny nii lihavas kunnos ette meinannu tuntee. Toisest korvanipukast, jost o niinko viistetty reuna pois, niät se o vähä toist korvalehtee lyhkäsempi, häne tunnisti.


Toine musta kissa, iso ja yht lihavas kunnos oleva kolli, joka koko viime suve liasus niättei me paljo sillo treffattukkaa. Mut routa ajo tämänki kolli ilmeisesti kotonavettoo talvee vaste.

Hännähuippun o viimesuvine pentu, ruskee tiikeriraitane kissa, jonka sukupuali ei ol viäl paljastunu. Hän arraastellee minnuu enämpi ko muut, kurkkii vaa varovaisesti naveto ovest, ko mää mene karjakeittiöö, misä heil o ruuvvaat ja juamat ja lämmitinki. Tätä kissaa mää yriti mont kerttaa viime syksyn loukuttaa et olisi saanu häne siält enämpi ihmiste ilmoil. Mukko loukust käytii ruuvvaa syömäs mut loukku ei lauvvennu. Ja mää luavui koko loukutuksest. Ajatteli, et pentu o itte kohtalos pualvillin navettokissan valinnu. Pennu emä häipy viime syksyn, ehkä jonku pedo suihii. Nimmeekää mää en ol täl pennul viäl keksiny enkä sil isol mustal kollil.

Mut kerra siält naveto-ovest mua katteli naapuri iso punane kolli. Se o nii röykee, et tullee toiste ruakakupil vaik kotonaski saa ruakaa. Kai heil o erimiälisyyttäki ollu ko kuulemma joskus ruakakupit on lennelly ympärs karjakeittiöö ja makuulaatikot o ollu mullimalli.

Pihas o paljo miälekiintost nähtävää. Näyttää aika ihmeelliselt et melkei suaraa lumisest maast  nousee tulppaanilehtii.

Viime syksyl mää näit istuti ja ole mont kerttaa talve aikan funteerannu et mahtoko sipulit mädäntyy ko oli nii satteine ja märkä syksy vai onko myyrät ja muut elukat syäny. Mut terhakoilt nämä lehtiruusukkeet näyttää.

Sisäl talos o mukavaa ja kodikast istuu tulipesä edes ja pan puit pessää ja kohentaa tulta.

Ruska viihtyy tääl oikee maniosti.

















* * * * *
Tervetulloo uudeks lukijaks, Pirkko!