Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruskan pennut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruskan pennut. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. maaliskuuta 2016

Murut

Päivät kulluu ilosesti pentuje kans.

Kuvas pennut o unte mail. Lallu nojjaa leukaas velipoja olkaa vaste ja Pippi nojjaa niskaas Lallu kylkee vaste. Velipoika o muuto saanu oma puhuttelunime: Pinkkitassun Kevinist o tullu Kasperi. Mää harjottele puhuttelemaa tätä valeempaa poikaa Kasperiks. Kiva nimi. Kasperi o isoin pennuist täl hetkel, painaa jo liki tasa pualtoist killoo yhdeksä ja puale viiko ikkäisen. Se o aika iso paino tämä ikkäisel kissapennul. Eikä Lallukaa kauvvaks jää. Pippi-tyttöne o viäl parisattaa grammaa köykäsempi.

Kasperi o ainoo joka syä raksui. Ko syä hyvi ni kasvaa isoks pojaks. Pippi ja Lallu ei viäl tykkää raksuist, mut reippaasti heki syä muit ruakii ja nostaa painoos.

O mukavaa kuulustel taas kerra piänte tassuje ropinaa laatteel ko pennut painaa ympäri huushollii. Osa päiväst pennut saa jo ol koko huushollis mut kaapipäälisii ja ikkunalautoi en ol viäl tyhjentäny vahinkoje varalt. Varmaa ens viikol täytyy klaarat huushollii ettei tartte pentui koko aikaa vahtii. Yäseet ja osa aikaa päiväst pennut o porti takan omas huaneesas. Kasperi ja Pippi alko jo hyppimää porti ylitte mut Lallu ei viäl päässy. Miäs korotti porttii niättei kukkaa pennuist pääs yli parrii viikkoo.

Mää oti tänäpä kuvia pennuist, ja kyl tuli epätarkkoi, en voi mittää. Kyl tost ny pennut näkkyy hyvi ko he sattuu nukkumaa ja olemaa paikallas. Katteli just Stockmanni Hulluje päivie tarjouksii ja huamasi et siäl olis hiano Canoni järjestelmäkamera, mut alennettunaki hinta o yli 600 euroo. Enkä ossaa nykyistäkkää kameraa käyttää kunnol. Sitä paitsi nämä o täl tiätämäl viimiset pennut mitä meil tullee olemaa. Ni mittää ihmekameraa emmää kai ennää tarvittekkaa. Kai mu nykynenki kamerani riittää kukkakuvia ottamaa.

On ollu kyl suuri lahja, et Naukula Mamma o ollu meil hovikuvaajan, ihan hyvä hyvvvyyttäs. Tai ehkä tämä kissoje ja pentuje kuvvaamine o häl intohimo oikee. Ruska ensimmäisii pentui (D-pentui) hän kävi kattomas kerra, ja sillonki häl tiätysti oli kamera mukan. Ruska seuraavii pentui (E-pentui) hän kävi kattomas ja kuvvaamas jo usiamma kerra ko mää uskalsi pyytää. Entäs sit seuraavat Rauha ensimmäiset pennut? Niist hän otti ne kuuluisat ykstoisttuhat kuvvaa! Ja nykki mul o jo iso läjä hyviä kuvia näist K-pennuist. Kuvat jää tärkeiks muistoiks. Mää ole pruukannu tehd Ifolor-valokuvakirja joka pentueest, ja sillonki o hianoo jos o kuvia mist valkat.

Huamen mää ole lähdös käymää Poris ja viivy siäl voorokaude. Pennut jää miähe hoivii, ja hän o saanu tarkat ohjeet, millai ruakitaa ja mitä ja millo, millai puntaroidaa ja merkataa painot yllöös, kui mont kertaa siivotaa santaloorat, millai vahditaa, ettei pentuje piänet tassut jää overakkoo... ja ettei Ruska-mummu men syämää pentuje ruakii... yms. yms... Miäs teki muistiinpanot ni kyl hee tääl pitäs pärjäämää.

Ensi viikol o jännittävvää ko pennut täyttää pyäreit viikkoi ja mennää eläinlääkäril ja ensimmäisil rokotuksil.

Oikee hyvvää viikovaihdet teil kaikil ystävil!

Tähä loppuu viäl Ruskast yks nätti kuva, jonka Naukula mamma eli Merja otti viime kerral tääl käydessäs.


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jouluviaras ja muit juttui

Me ollaa saatu mukava jouluviaras: Raita-kissa. Raita o Ruska pentu ja Rauha sisko. Hän ei ol kahtee vuatee nähny toist kissaa, se jälkee ko lähti syntymäkodostas marraskuus 2013.

Valitettavasti täsä kuvas Raita o vähä epätarkka ko kamera o tarkentanu Ruskaa.

Rauha ja varsinki Ruska o ollu kiinnostunu ja utelias viaraast. Varmuude vuaks Raitaa pidettii kolme ensimmäist yäseet eri huanees suljetu ove takan. Ruska yritti kauheesti askarrel ovvee auki ko jouluviaras oli nii kauhee kiinnostava. Ja Rauha oli samas juanes mut ei yht touhukas. Ove aukasemine ei onnistunu pelkäl kahvaa hyppäämisel ko ovi köytettii kii ovekahvast karmitoolii, joka pualestas tönköttii paikalles ettei se päässy liikkumaa.

Muutonki oltii alvus varovaisii. Välil Ruska ja Rauha pantii toisee huaneesee, niät Raita sai rauhas tutkii muu huusholli. Siin hänel onki ollu kova homma ko o kaikki nurkat ja sänkyaluset haistellu ja nuahonnu.

Ny neljännee päivä ehtoon meil o jo täys rauha ja kissat tottunu toisiis. Ruska ei ol missää vaihees pörhistelly Raital, ei murissu eikä sähissy. Mut hän käy knäppäilemäs tassul Raitaa ja hyäkkää päi. Näyttäs et haastaa leikkii, jos mää ny ossaa kissa käyttäytymist tulkit. Raita ei lähd karkuu ko köyristää selkäs ja nostaa karvat pystöö. Rauha o pikkuhiuka pörhistelly selkääs ja häntääs siskolles.

Välil he piti tuijjottamis- ja hännähuiskimistalkoit.

Ko Raita näki Rauha ja Ruska ensimmäise kerra viime lauvvantain, hält nousi tukka ja selkäkarvat pystöö ja häntä pörhisty muhkeeks. Murinaaki kuulu. Mut hän o reipas kissa ja tottunu äkkii. Huushollinki hän jo ilmeisesti tuntee hyvi, ko o hyppiny kaikkie korkeitte kaapie pääl ja tutkinu kolot ja sopukat. En yhtää arvaa mitä hän muistaa ja tiätää lapsuudekodostas.

Raitast o kasvanu kaunis ja kookas kissa, reipas, rauhalline ja tasapainone. Färiltäs ja kuvioiltas Raita o sinikilpikonnatiikeri. Viralliselt nimeltäs Raita o Pinkkitassun Estelle.

Meil o toinenki jännittävä asia. Rauha vartoo toisii pentujas. Pentuje isä o punatabby Tiikerinliljan Lounatuuli eli Simba. Punapentui o taas tiados, ja piänii kermakaakkui eli cremejä.

Tuntu oikee mukavalt huamat, et Rauha tämäkertase sulhase isoisä o Kissankellon Robin Aragorn, Kissakello kissala kissoi, joitte kantaemo o legendaarine Kontukatin Elviira. Minullaki o ollu kunnia kerra treffat Elviira. Sillo 1990-luvul hän oli jo korkees iäs ja asusti Nokial. 

Elviira kasvot o kuvattun Eurooppalaiskissarenkaa tunnuskuvvaa. 

Kissankello emäntä Riitta Mönkäre o mul ollu ensimmäine eurooppalaiskissaihmine ja eurooppalaiskissoje kasvattaja, joho mää ole tutustunu, jo joskus 1990-luvu alkupual. Ny sit ympyrä sulkeutu ko Pinkkitassuje ja Kissankelloje suvut kohtas jo ihan lähisukulaisis. 

Penturintamal o tapahtunu semmonenki asia, et Ruskast tuli marraskuus ensimmäist kertaa isomummu, ko tyttäree Mesi tytär Sipi synnytti neljä pentuu, Pinkkitassu J-pennut. Ennestäs Ruskal o muistaakseni ja tiätääkseni 13 lastelast, mut nämä oli ensimmäiset lapselapselapset. 

Kerra ole ollu kattomas J-pentui ja heti joulu jälkee pääse uudemma kerra. Sillo ensimmäisel kattomiskerral pennut oli sillo vast kolme viiko vanhoi vauvvoi, isoi ja vahvoi kylläki. 

Kolme poikaa o ny kaikki varattui mut tytöl, Pinkkitassun Jóhannal, viäl hajetaa sijotuskottii. Jóhanna o kilpikonnapunatabby, varsinaine ihana pakkaus, vähä niinko isomummus Ruska piänen. Jóhannal suunnitellaa pentui joskus tulevaisuudes ja sentähde hän jää Pinkkitassu kissala kissaks. 

Poikie lempinimet o Mörri (isompi ruskeetabby), Nemo (toine ruskeetabby) ja Pontus (punatabby). 

Silloko mää tuli Turkist kottii, meil oli hauska tilaisuus: H-pentuje yksvuatispäivät. Ne järjesti Namu-kissa emäntä Merja, joka tunnetaa Naukula mamman plokist Naukulan kerho. Kaikkie pentuje perheet oli paikal ja muittenki kissasukulaiste edustajjii monia. Hauskaa oli. 

H-pentui edustaa täsä kuvas Pinkkitassun Hagar eli Namu Naukula. Läsnä oli tiätysti serkkupoika Sulo Naukula kans. Molemmat mee Ruska lapselapsii. 

Mummu ja emoki sai juhlist muutama hiirilahja, mut ne vartoo kaapis jouluauttoo. Meinaa antaa ne heil joululahjaks. 

* * * * *

Oi, voi. Tääl mää taas päivittele. Ko ole nii hidas. Turkis me pidettii kahde henke kirjotuskouluu, ystäväni Leena ja mää, kirjotettii kaks tehtävää joka päivä. Mu toine tehtäväni oli ussei yks plokipäivitys. Mu piti jatkaa sammaa mallii ja kirjottaa Turki matka toisest viikost heti ko tuli kottii. Mut sit en ol kerriinny. En sit millää. Muka. 

Mul olis siis jemmas mont aihet. Niinko et viäl olis kerrottavvaa Turkistaki. Hyvän aikaa takasi mää sai Naukulast haastee kirjottaa plokini tarina. Ja mul olis yks vanhempiki haaste jemmas. Kissoje kans tapahtu yks kiva juttu viäl, mutte viitti tunkee sitä tähä postaukses. Jos vaik innostusi kirjottammaa siit. Mu mikkeliläine ystäväni toivo et panisi kuva plokkiini sänkypeitost, jonka mää osti Turkist. 

Yks ajankohtane aihe mul olis se, et mimmost o ol eläkkeel. Mul o ussei semmone tunne, et mää ole menettäny aja ja aja taju. Mää vaa huuhaile jossai omas olosani ja aika kulkee ohitte pikakelauksel. Ei ol aikaa mihenkä ko sitä ei vaa ol. Mää myähästy joka paikast. Jos mää ole luvannu tehd jottai, mu tarttee se tehd viime tipas edellisen yän ja valvoo koko yä ko muuto en kerkee. Mää jutteli tätä yhdel siskolleni ja hän sano et jaa et sää chillailet. Mu täyty kattoo urpaanist sanakirjast mitä tarkottaa chillailu. Se tarkottaa 'hengailla eli oleilla rauhallisesti'. Vissii juu. Paitti et ain välistäi mul tullee paniikki. 

Ehkä ne Rauha pennut panis minnuu taas vähä aja tajjuu. Ko laskettu aikaki o tiados: 24.1.2016. Ja huamen o jouluautto, 24.12.2015. Porkkana- ja punajuuriloora ainekset o viäl kellaris. Heh. Mää suunnitteli lisät porkkanalooraa hiuka palsternaakkaa. Juurekset o itte kasvatettu suvilystipaikas. Mahtaaks taas tul yätöitä? 

Hyvvää ja sydämmellist jouluu teil kaikil, jokka tääl viittitte käyd. 

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Eetu ja muut E-pennut

Mää kävi heinäkuu loppupual Tampereel ja meni samal kattomaa Eetu-kissaa ja häne emäntääs. Eetu ja kolme siskoo synty meil 5.8.2013.

Nämä Pinkkitassu Eet oli Ruska toine pesue. Ruska tuli meil alu alkai Pinkkitassu kissala sijotuskissaks, ja oli määrä teettää häl yhdet pennut enneko hän siirtys mun omistukseeni. Ko ne pennut oli nii ihanat, mää anoi jatkoo sijotussopimuksel, ja Ruska sai synnyttää viäl toisetki Pinkkitassu pennut. He synty 5.8.2013.

Eetu ja mää emme ollu nähny toisiimme se jälkee ko Eetu muutti meilt ommaa kottiis.

Ko Eetu ny näki mu, hän näytti hämmästyvä ja ihmettelevä kauheesti, pelläästyvänki, niät juaksi toisee kerroksee karkuu. Pia uteliaisuus voitti ja hän tuli kurkkimaa ja ihmettelemmää minnuu trappuje yläpäähää. Eetu koton o kaks kerrost.

Miäheni oli mukan, ja Eetu kummitätiki oli käsketty paikal. Tämä kummitäti kävi aikoinas Eetu emännä kans meil kattomas pikku Eetuu, niät mää ole hänenki treffannu jo aikasemmi.

Niinko kuvat osottaa, Eetu vahtas minnuu valla silmät tapillas. Näytti silt, et jotaki tuttuu minus oli, mut se hämmensi Eetuu kauheesti. Miäs ei herättäny yht suurt hämmennyst.

Me ihmiset juatii kaffeet ja Eetu katteli ja ihmetteli.

Mää miätei ja ole jälkeepäinki miättiny, mitä Eetu muisti ja millai.
Välil Eetu vahetti paikkaa ja tuijjotti mua toisest suunnast.

Eetu emäntä oli kans yllättyny. Eetu käyttäyty hänenki miälestäs kummallisesti, eikä koskaa men kettää sänky al piiloo, niinko minnuu meni.
Vähitelle Eetu tuli likemmäs ja alko näyttää levollisemmalt. Ainaki jos mää en liikahtanu paikaltani.

Hän maltto huilatakki hiukka. Syllyy ei ollu mahdollisuut siin lyhkäses ajas Eetuu saad. Heti ko mää nousi paikaltani tai tei yllättävä liikkee, Eetu paineli alakertaa.

Eetu miätiskellee.

Rupesi kattelemmaa Eetu ja häne siskojes pentukuvia syksylt 2013. Naukula Mamma eli Merja kävi sillo meil mont kertaa ottamas kuvia pennuist.

Kuva: Merja Lainio.
E-pennut imemäs kolme viiko ikkäisin, joka pentu omal nisälläs. Eetu oikeepualimmaisen, sit oikeelt vasemmal siskot Raita, Elli ja Rauha. Täst kuvast välittyy hyvi eurooppalaispennu turki pehmosuus.

Kuva: Merja Lainio.
Pikku Eetu viide viiko vanhan. Hän pittää Ruska eli emos hännäst kii. Hän sai pittää emos neljätoist viiko vanhaks astikka, niinko siskotki.

Kuva: Merja Lainio.
Eetu unisen, just nukahtamaisillas, reilu kahde kuukaude ikkäisen.

Kuva: Merja Lainio.
Täsä Eetu sijotusemännnä sylkys pari päivää enneko hän muutti Pispalaa.

Eetu ikävöitti kovi pari ensimmäist päivää uudes kodos, niinko Elli-siskoki omassas. Mut sit loppui lopuks tottu äkkii ja viättää tyytyväisii kissapäivii emäntäs silmäterän ja kotos keskipisteen. Eetu o viäl leikkaamaton ja on pysyny silti siistin.

Pannaa viäl siskoistaki pentukuvat.

Kuva: Merja Lainio.
Elli. Ellil suunnitellaa omia pentui, ja Ellist voi lukkee täält.

Kuva: Merja Lainio.
Raita. Raitaakaa en ol nähny se jälkee ko hän meilt lähti. Raita oli pennuist sosiaalisin ja rohkein ja muutti lapsperheesee. Hän asettu uutee kottoos mutkattomasti.

Kuva: Merja Lainio.
Rauha jäi syntymäkottii Ruska kaveriks.

Just hiljakkoi eli 5.8. E-pennut täytti kaks vuat. Syntymäpäivän tämä emäntä ei muistanu koko asiaa eikä edes Rauha saanu onnittelui osakses. Ny tuli korjaus asiaa vaik hiukka myähäs.

Onnittelut kaikil E-pennuil! 

Pinkkitassun E-pennut:
Elli, Pinkkitassun Ellen, kilpikonnaruskeatiikeri (EUR f 23) naaras
Raita, Pinkkitassun Estelle, sinikilpikonnatiikeri (EUR g 23) naaras
Eetu, Pinkkitassun Edward, sininen (EUR a) uros
Rauha, Pinkkitassun Edina, cremetäplikäs (EUR e 24) naaras.


perjantai 31. heinäkuuta 2015

IC, TP, VP, BIS ja kuppihaaste 6-7/5

Kuva: Merja Lainio. 
Viime viikovaihtees oltii Ruska ja Rauha kans näyttelyis Hämeenlinnas.

Ensimmäine ohjelma lauvvantain oli Vuoden kissa -palkintoje jako. SUROK oli ny kolmas taho, joka anto Ruskal parhaa siitosnaaraa 2014 palkinno. Onnelline omistaja o just vastaaottanu palkinno.
Kuva: Sami Jaala. 
Ruska tuamari Eric Reijersi käänneltävän sunnuntain. Molempin päivin hän sai toivotu CAGPIB-sertifikaati. CAGPIB selitettää Kissaliito sivuil: Certificat d´Aptitude au Grand Premium International de Beauté - jos ny tulette ranskakiälisest nimityksest hulluu hurskaammaks.

Kuva: Sami Jaala. 
Molempin päivin Ruska pärjäs tuamareitte kohdal säällisesti, vaik "ujoks" hänt sanottii.

Mua kohtaa hän uskalsi osottaa kiukupurkauksii näyttelyhäkistäs, firautteli etukäpäläl, otti hampai kii kätteeni ja rähisi.


Kuva: Sami Jaala.
Rauha tuamarin pyhän oli Martti Peltone, joka tykkäs Rauhast ja nominoitti tämä. (Nominoimine tarkottaa, et valikoittee tuamari parhaaks eli tp:ks eli Rauha tapaukses parhaaks aikuiseks naaraaks.) Jos kissast tullee tp ni kissa pääsee/joutuu loppupaneelii kilpailemmaa muitte sama kategoria nominoituje kans.

Kuva: Merja Lainio. 
Täsä Rauha loppupaneelis. Ihme ja kumma: hänest tuli BIS eli Best in Show. Ei koko näyttely paras mut kolmannee kategoria paras aikuine naaras. Mää en meinannu millää uskoo.

Just vähä aikasemmi yks pitkä linja eurooppalaiskasvattaja oli sanonu, et Rauha vois ol kova sana näyttelyis jos vaa käyttäytys paremmi. Ko tunnetusti Rauha o näyttelyis vähä Räyhä. Vissii loppupaneeli se sev vert jännä kokemus et pistää Räyhänki hiljaseks eikä uskal viarail ihmisil rähist. Eli Rauha oli ihan nätisti.

Kuva: Merja Lainio. 
Kumpika, ei lauvvantai eikä sunnuntai tuamari moittinu tätä mee pyärykkää liika lihavaks tai paksuks.

Hentose avustajaneitose sylys Rauha näyttää aika muhkeelt vai mitä? Ko kissa jännittää, se se vettää ittes tommoseks mykkyräks.

Kuva: mää itte. 
Rauha ruusukesaalis:
Lauvvantain Rauhast tuli IC eli International Champion, ja hän sai sini-valkose IC-ruusukkee. Sunnuntain hän sai GAGCIP-sertifikaati (toine sinivalkone ruusuke). Rauhast tuli tp eli tuamari paras ja siit tuli punane ruusuke. Iso viinipunane o BIS-ruusuke. Siin lukkee: kategorian paras aikuinen.

Mää valla nuarrui kissoje menestyksest.

Kuva: Merja Lainio. 
Näyttelys oli Ruska ja Rauhanki jälkeläisii ja muit sukulaisii.

Kaunotar Mesi, Ruska ensimmäisest pesueest tuamari Helene Lisi pöydäl.

Kuva: Merja Lainio. 
Mesi pentu Sipi. Ruska o Sipi mummu ja Rauha Sipi täti.


Kuva: Mikko Murtonen.
Sulo, Mesi pentu samast pesueest ko Sipi eli Sipi velipoika ja mee Ruska lapselaps, emäntäs kans kuvas.


Kuva: Merja Lainio. 
Rauha viimetalvisist pennuist kaks oli päässy näyttelyy. Täsä Hartsa emäntäs kans, H-pentuee ainoo poika. "Ylpeänä esittäydyn."

Kuva: Merja Lainio.  
Hän rupes leikkimää tuamari-frouvva kans.

Hartsa änkes häkisäs koko aja verhoi taa, ihan niinko mummus Ruska. H-pentuje ikä reilut kahdeksa kuukaut.
Kuva: mää. 

Kuva: Merja Lainio. 
Toine H-pentu Namu ei oikee tykänny tuamareist. Kaikki muu oli hianoo ja hauskaa. Hän viihty näyttelyhäkis ja nautti emäntäs mukkaa hotellis olemisest ja hotellihuanee tutkimisest.

Lauvvantain tuamari tuli paremmi juttuu Namu kans. Sunnuntain Namu pani korvat tiukasti luimuu jo valmiiks ja sai loppuilopuks tahtos peril eikä joutunu arvosteltavaks.

Vissii pitäs ajatel, et jokkaises Rauha jälkeläises assuu piäni Räyhä. Kyl se niis muissaki o, varrokkaa vaa. Ainaki Hartsas se Räyhä näky jo syntymähetkel, ko Hartsast pääsi kovaäänine syntymäkarjahdus.

Kuva: Merja Lainio. 
Rauha pennut synty viime syksyn 15.11. Saman päivän synty Pinkkitassu I-pennut, sammaa sukkuu heki vaik kaukasempaa. Täsä I-pentu Iris nuarte luakas emäntäs sylys.

Kuva: Merja Lainio. 
Toine I-pentu Ivan tuamaril. Komia poika vai mitä!

Kuva: Sami Jaala. 
Ivan osas ottaa olos mukavasti. Iris kattelee vaaleepunasest pesäst.

Kuva: Merja Lainio. 
Ruska isä Mikki ja emäntä Monika. Mikist tuli kumpanaki päivän BIS, kategoria paras leikattu uros. Onneks olkoo, Mikki!

Kuva: Merja Lainio. 
Rauha isä Maahine Turruust.

Kuva: Merja Lainio. 
Sastamalast oli tullu näyttelyy lauvvantain Mäkikatin Picasso eli Kassu emäntäs kans. Kassu o Ruska ensimmäiste pentuje setä eli isä-Sinfonia veli.

Kuva: mää
Ni et mikä ihme kuppihaaste? Se tullee täsä, pitkä postaukse lopus. Ruska ja Rauha voitti kumpanenki kissanäyttelys kissakuvioise Iittala Teema-muki. Mee uudet lempimukit. Mukit uudistettii heti maanantaiaamusti näyttely jälkee. Isäntä jua mustan ja mää maido kans.

Mukie pohjas o nummero 6, kummanki. En tiä mitä se tarkottaa. Jos mukeis olis eri nummerot, sillo ne olis nummeroitu. Olisko tämä joku "sarja" tai "painos"... Ruska ja Rauha toi bonukset mukihaasteesee, kaks uut lempimukkii.

Paljo muutaki olis viäl näyttelyst kerrottavvaa. Muummuas nähtii blogikissoi, No Namu ja Sulo tiätysti, ja sit Lilja ja Ruusu, KissaKaramelli, NeitiCassinen ja Cinna ja lisäks Pena.

Ja tiätysti treffattii paljo kissoje emäntii ja isäntii. Hianoo oli seki, et lauvvantain Namu ja Hartsa sisko Hilda perhe kävi meit moikkaamas.

Kissoje viralliset nimet, färit  ja ems-koodit:

Ruska, Pinkkitassun Bette, kilpikonnaruskeatabby, EUR f 22
Rauha, Pinkkitassun Edina, cremetäplikäs, EUR e 24
Mesi, Pinkkitassun Dorothy, ruskeatäplikäs, EUR n 24
Sipi, Pinkkitassun Gertrude, sinikilpikonnatabby, EUR g 22
Sulo, Pinkkitassun Gilles, ruskeatäplikäs, EUR n 24
Hartsa, Pinkkitassun Harvey, punatabby, EUR d 22
Namu, Pinkkitassun Hagar, punatabby, EUR d 22
Iris, Pinkkitassun Iris, punatäplikäs, EUR d 24
Ivan, Pinkkitassun Ivan, ruskeatäplikäs, EUR n 24
Mikki, Silkkiturkin Menevä Macho, punatabby, EUR d 22
Maahinen, punatiikeri, EUR d 23
Kassu, Mäkikatin Picasso, EUR n 24

Ni et mitä tarkottaa ems-koodi? Se tullee englanni sanoist Easy Mind System ja o FIFE (Fèdèration Internationale Fèline) kehittämä kissarotuje yksikertane tunnistuskoodi, josa kaikkie rotuje ominaisuudet ilmastaa yhtenäisesti. Se kertoo kissa rodu, kuvio ja färi ja muis roduis viäl muitaki ominaisuuksii (niinko kui pitkä häntä kissal o, minkäfäriset silmät ja mimmoset korvat, jos nämä o olennaisii rotuominaisuuksii).

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hauskat kissajuhlat ja joulu ja juhannus

Toisen juhannuspäivän pioni Claire de Lune avas kukkas. Meil oli juhlat. Mistäs pioni se tiäsiki? Varotukse sana: täst tullee jättiläispostaus.

Fiirattii Ruska ensimmäiste pentuje eli Ree-pentuje kolmivuatispäivää. Ruska synnytti 10.6.2012 Pinkkitassu kissala neljännet eli D-pennut, ja niit aljettii porilaisittai sanomaa Ree-pennuiksi. Ja lisäks viäl juhlittii sitä, et Ruska Ree- ja Ee-pentujes ansiost pääsi vuade parhaaks siitosnaaraaks Eurooppalaiskissarenkaas (SER-FER) ja kolmannee kategoria parhaaks siitosnaaraaks Suame Rotukissayhdistykses eli Surokis ja Kissaliitos. Ser-Feri ja Kissaliito palkinto o jo saatu ja Suroki palkinto otetaa vastaa kissanäyttelys heinäkuu lopus Hämeelinnas.

Viarain toisen juhannuspäivän oli Pinkkitassu kissala ja Ruska Pupu-emo edustajat Mikko, Patrik ja Riku, Ruska Mikki-isä edustaja Monika, kahde Ree-pennu, Didi ja Minni, edustajat Eija, Heikki ja Ilkka, yhde Ree-pennu, Mesi, edustajat Tellis ja Pualu-täti, Mesi poja (Ruska lapselapse), Naukula Sulo, edustaja (ja samal Ruska toise lapselapse Namu) edustaja Merja ja Pinkkitassu Florence eli Lily ja tämä pentuje (I-pentuje) edustajat Johanna ja Sami. Lily o Ruska sisko lapselaps ja Ii-pennut sisko lapselapselapsii. Eli kissoje sukukokoustaki pidettii. Ni ja sit viäl erikoisviaraat Leena ja Heikki, jokka järjesti ohjelmaa, Leena anto hauska tehtävä kissoje nimist ja Heikki luki runo.

"Ai, mä en arvannu et tääl kotonaki o kissanäyttely",
huamauttaa Ruska kissaisännäl.
Kuva: Merja Lainio.
Itte Ree-pennuist ei ollu täl kerttaa kukkaa läsnä. Onneks Merja oli muistanu heitäki ja hee edustajas sai mukkaas lahja viätäväks päiväsankareil. Mut läsnä oli hee emos Ruska ja siskopuales Rauha, jokka koko juhla aja hiukka piileskeli ja tuijotteli kaht koiraviarast, Pualu-tättii ja Riku-settää. Nämä tunnetaa paremmi Naukulas, ko Pualu o erikoisesti Sulo ikioma täti.

"Mä oon Ee-pentu, mut mäkin sain lahjan. Mä tykkään tästä tosi paljon. Kiitos!"
Kuva: Merja Lainio.


















Rauhal o ihmettelemist koiraviarais. Kuva: Merja Lainio. 






















Meil oli hauskaa juhlaa ja touhuu, syätii ja pääl juatii pihal kaffeet. Koirat pääsi ulos mee ihmiste mukan, mut Ruska ja Rauha jäi sisäl.

Pualukka-koira ulkon. Kuva: Merja Lainio. 










Riku-koira. Pentun Ruska o peuhannu Riku kans Pinkkitassu kissalas. Kuva: Merja Lainio. 

























Rauha seuras pirti klasist, mitä ulkon tapahtu. Rauha viäres näkkyy osa Ruska Kissaliitolt
saamaa mahtavaa pokaalii. Kuva: Merja Lainio. 

Kuva: Merja Lainio. 






Miäs järjesti eksoottise rakovalkee. Yritettii paistaa makkaraa vaik paistamine siin ei ollu kovi helppoo. Mut perniöläine makkara oli silti hyvvää. Ja rakovalkee oli hiano.

"Loppuks se kissanäyttely jo?" kysy Ruska Merjalt, joka kävi sisäl ja otti Ruskast kuva. 























Lopuks käytii viäl kaikki yhdes kattomas Koske kuuluisuuksii, kattohaikaroit.

Kuva: Merja Lainio.
Ensti katteltii emohaikara päälakkee, joka näky pesäst. Sit haikara nousi seisomaa ja viäl oikee juhlallisesti levitti siipeski. Täsä haikara nousee just framil. Varmaa toivottammaa haikaraonnee Pinkkitassu kissalaa.

Sit hyvästeltii: hei hei viaraat! Oli mukava juhannusohjelma! Kiitos ko kävitte! Viaraat lähti ajelemmaa omil teilles kuka Helsinkii, kuka Vantaal, kuka minneki.

Yks kovi merkilline juttu näis juhlis oli, mikä ei kuulu juhannuksee. Meil kävi nimittäi yks kuakkaviaraski joka yleensä käy ihmiste tykön vaa joulun. Sillo tätä viarast o harttaasi varrottu ja toivotettu tervetulleeks. Ny ei ollu lainka edes osattu käskee käymää, mut käyny oli. Sem mää huamasi selvästi vast ko viaraat oli lähteny kottiis. Viaraitte aikan mää oli hee kansas enkä keskittyny kauheesti muihi asioihi.

Oi että mitä lahjoi. Meinasi tul ihan noloks. Kissat sai herkkui ja ruakii ja lelui ja huiskui, hiano pehmose pesä ja punotu niinikori.

"Ruska sai tän pehmopesän mut mä koklaan ja esittelen tätä. Mä otan täs torkut." 


"Ai sainks mä tänkin? Ihan omaks?" 
"Tää on NIIN mun." 





























































Meil isäntäväjelleki oli yht ja toist, lautasliinoi, pöytäliina, seinäl pantava hevoskello, kaffepaketeit, laatikolline pusui, muit naposteltavii herkkui.

Ruska ja Rauha viimesimmät prenikat ja Ruska kunniakirjat pantii suvilystipaikaka seinäl. Kunniakirjoje alapual o heppakello, joka näyttää meil ny lepposaa aikaa.

Pusuja, joitte takan Ruska tepastelevat käpälät. Ruska tahto kans tul kuvvaa.

Ja sit viäl herkkukori! Hyvänen aika! Mist tämä juhannuspukki tiäsiki, et mää ole vuaskaudet haaveillu herkkukorist. Et joskus saisi semmose tai antasi semmose jollekki, vaik siskolleni tai ystävälleni.

Herkkukori kans kävi sillai, et mää oti se pikasesti vastaa ja ojensi se ettiippäi miähel. Miäs luuli et herkut oli tarkotettu meil ja kori annetaa takasi. Hän otti herkut korist ja pani jääkaapii ja ruakakaapii ja oli palauttamas korrii. Mut ei, kyl koriki kuulu sihe lahjaa.

Ko viaraat oli lähteny, mu tartti viäl oikee pan ne herkut takasi korrii ja ottaa valokuva. Enkä edes tiätäny mitä siäl oli ollu ko miäs kerkes tyhjentämmää kori. Ei miäskää ihan vuarevarmaks muistanu mut melko varmasti sano muistavas. En saanu ennää edes kaikkii herkkui mahtumaa sihe korrii. Koris oli muum muas kokonaine ananas, kaht lai herkkumelonii ja myskikurpitsa. Ja vaik mit muut herkkuu.

Kiitos kaikil viaraillemme! Oli ikimuistone toine juhannuspäivä.

* * *
Osa kuvist o ottanu Merja Lainio ja ne jois ei ol mainintaa mää itte.

* * *
Anteeks painovirhepaholaiset. Oli pitkä postaus ja kirjotusvirheit tullee ain.